Ay-liikkeen kaksinaismoralismi: paikallista sopimista vastustetaan, mutta omat palkat sovitaan kabineteissa

”Paikallinen sopiminen johtaa siihen, että kohta palkat ovat 5 €/h” Tällainen väite liiton edustajien suusta on jokapäiväinen ja sitä hokevat jäsenet ovat tätä suustaan päästellessään juuri niin idiootteja kuin ammattiliitot jäseniään pitävät. Pääluottamusmies on muka ainoa, kuka osaa neuvotella paikallisesti ja hänkin vain tietyissä asioissa TES:sin ja lain määrittelemissä asioissa.

Ammattiliitot saivat hallituksen ehdottamat muutokset paikalliseen sopimiseen ja neuvotteluoikeuteen hiljennettyä. Miksi? Koska kyse on valtapelistä, ei työntekijän etujen ajamisesta. Ammattiliitot ajavat työntekijöiden haitaksi epätervettä palkkojen kehitystä, joka vuosi vuodelta liian pienistä palkankorotuksista johtuen johtaa ostovoiman kutistumiseen ja työssä käyvän sosiaalietuuksien kasvuun. Mitä tekee jäsen? Maksaa kiltisti jäsenmaksunsa, usko liittopropagandaan vielä jopa 2020-luvulla ja antaa täten äänensä demareille ja vasemmistolle. Samalla kuitenkin iso osa jäsenistä on poliittisisesti eri mieltä.

Entäpä ammattiliitoissa työskentelevien palkat? Tehyn Millariikka Rytköselle kovat korotukset – Palkka jo yli 17 400 euroa kuussa

Suomalainen ay-liike on vuosikymmeniä ollut äänekkäin paikallisen sopimisen vastustaja. Perustelu on aina sama: työntekijä ja työnantaja eivät ole neuvotteluasemaltaan tasavertaisia, joten työehdot ja palkat on turvattava keskitetysti työehtosopimuksilla. Tämä on se viesti, jota liitot toistavat kerta toisensa jälkeen julkisuudessa.

Mutta kuinka ollakaan — kun tarkastellaan ammattiliittojen omaa toimintaa, todellisuus on täysin toinen. Liittojen omat toimitsijat ja työntekijät eivät kuulu työehtosopimusten piiriin lainkaan. Heidän palkkansa ja työehtonsa sovitaan liittojen sisällä, paikallisesti ja kabinettien suljetuilla ovilla. Toisin sanoen liitot tekevät juuri sitä, mitä ne jäsenilleen ja työpaikoilleen vastustavat.

Tämä ei ole vain pieni käytännön ristiriita, vaan räikeä osoitus kaksinaismoralismista. Liittojen palkat ja palkankorotukset eivät ole julkisia, vaan ne pidetään visusti salassa. Jäsenmaksuilla pyöritettävä organisaatio käyttää jäsentensä rahoja, mutta jäseniltä salataan, millä perusteella ja mihin tasoon asti liiton oma henkilöstö palkitaan.

Onko tämä jäsenten etujen ajamista — vai pikemminkin oman edun ajamista?

Kun liitot vaativat avoimuutta ja reiluja sääntöjä työnantajilta, mutta eivät sovella samoja periaatteita itseensä, tulisi jokaisen jäsenen pään päällä syttyä lamppu palamaan. Jos liittojen viesti olisi johdonmukainen, niiden omien toimitsijoiden palkat, palkankorotukset ja työehdot olisivat avoimesti nähtävillä. Nyt tilanne on päinvastainen: jäseniltä perittävät rahat käytetään omien palkkojen määrittelyyn mielivaltaisesti ja ilman läpinäkyvyyttä.

Jos ay-liike todella haluaa olla uskottava työntekijöiden puolustaja, sen olisi aloitettava katsomalla peiliin. Luulisi olevan vaikea vastustaa paikallista sopimista työpaikoilla, jos samaan aikaan liiton sisällä kaikki sopiminen on nimenomaan paikallista ja vieläpä salattua.

Tuette maksamillanne jäsenmaksuillanne pelkästään poliittista valtaa ja ”etujenne ajajien” omaa hyvinvointia, mikäli puoluepoliittisiin ammattiliittoihin kuulutte. Muistakaa, että kaikki ammattiliittojen kokousten kermamunkitkin te jäsenet maksatte.

Tiesitkö, että ammattiliittojen työntekijät ajelevat mieluusti omilla autoillaan ympäri Suomea, muka kiinnostuneina tulla kentälle seuraamaan raskaan työn raatajia. Heitä kiinnostavat vain ja ainoastaan verottomat päivärahat, verottomat kilometrikorvaukset ja ilmaiset kermamunkit sekä ruuat, propagandan levittäminen ja kannustaminen lakkoihin. Isot yritykset aina etunenässä lakkoilemassa ja muut siipeilevät. Muulloin ei kuulu pihahdustakaan, mutta parin vuoden jälkeen ollaan muka äärettömän kiinnostuneita työpaikkojen lakkohalukkudesta ja soitellaan joka päivä luottamusmiehille.

Miksi ei aina lyödä kaikkia työpaikkoja lakkoon, kun työehtosopimus umpeutuu? Ei tietenkään, koska jäseniä pompotellaan työnantajien kustannuksella. Mikäli sopimukseton tila tarkoittaisi automaattisesti lakkoa kaikille, ei ehtisi tulla sopimuksetonta tilaa, vaan sopimus neuvoteltaisiin ajoissa. Mikäli tulisi, liitto maksaisi täyden palkan lakkokorvauksena. Koska rahaa on sijoituksissa satoja miljoonia näillä voittoa tavoittelemattomilla yhdistyksillä. Niihin rahoihin vain jostain kumman syystä ei kajota kuin äärimmäisissä tapauksissa. Samoin jäsenten oikeusavusta voidaan vähentää, ei liiton omista työntekijöistä.

En tiedä, mutta onkohan ammattiliittojen työntekijöillä lakkojen aikaan lisäkorvaus hirveän stressaavasta tilanteesta, kun pelätään jokohan teatterin ymmärtää liian moni ja eroaa liitosta. Tällöin on ammattiliiton suojatyöpaikat liipasimella. Tulee heillekin ns. ”puhdistusyyteet”.

-Toni