En edelleenkään ole lakimies, enkä juristi, enkä lainopillinen asiantuntija. Mikään ei enää tässä maassa yllätä, kun on kyse käräoikeuden tuomioista. Halusin kirjoittaa oman näkemykseni luetttuani koronapassi oikeudenkäynnin tuomion ja vähän avata miten ihmisten oikeuksia Suomessa ajetaan ja miksi niitä ajetaan kuten ajetaan.
Olen useasti todennut, että mikäli minulla olisi kukkarossa voimaa niin veisin kaikki kokemani vääryydet oikeuteen ihan vaan huvin vuoksi. Se, että siellä juttuni menestyisivät on sitten toinen juttu. Mutta mikäli olisin tunnettu siitä, että käräjillä nähdään ja jutellaan asioista uudelleen, niin väittäisin juttujen vähenevän ajan saatossa. Toki julkaisisin myös kaikki caset ja tuomiot, jotta muutkin näkisivät saako tässä maassa oikeutta ja kuka sitä saa.
Tässä linkki koronapassin oikeuskäsittelyyn ja tuomioon Ylen uutisoimana Mies hävisi oikeudenkäynnin koronapassista valtiota ja Fazeria vastaan – määrättiin korvaamaan lähes 120 000 euroa Tarkennuksia ja lisäinfoa voi kuunnella täältä .
Järisyttävintä käräjäoikeuden tuomiossa on oikeuslaitoksen määrittelemä Ylen uutisessakin mainittu seuraamus eli esimerkkitapaus varoituksena tuleviin oikeusjuttuihin eli ”Myös kannetta hoitanut asiamies velvoitettiin osallistumaan korvausten maksamiseen. – Kun on tullut selväksi, että valtiota ei voida velvoittaa suorittamaan korvausta Euroopan ihmisoikeussopimuksen loukkauksesta, ja kun kantaja asiamiehineen siitä huolimatta on jatkanut asian ajamista, ja asian jatkuvaa paisuttamista esittäen vielä uuden väitteen liittyen uskonnonvapauteen, on tämä ollut huolimatonta ja välinpitämätöntä asianajoa. Kyseessä on tältä osin tarpeeton oikeudenkäynti, valtion kannanotossa todetaan.”
Eli tämä tarkoittaa käytännössä tulevien juttujen osalta sitä, että liittyvät ne mihin tahansa asioihin, voidaan samoilla argumenteilla (huolimatonta ja välinpitämätöntä asianajoa) tai hieman muutettuna määritellä oikeudenkäynti tarpeettomaksi ja tuomita myös asiamies korvausvelvolliseksi. Tämäkin vielä, kun oikeudenkäynti on jo valmiiksi tehty Suomessa niin kalliiksi kansalaiselle, että sekin jo rajaa ihmisoikeutta. Tässä on nyt käynyt niin kuin vanhojen ammattiliittojen kohdalla eli suuri vuosia kestänyt kusetus on paljastumassa (kiitos somen) ja paniikkinappulan olessa pohjassa tehdään käsittämättömän hölmöjä virheitä mukamas pelastaakseen tilanne ja vieläpä ns. asiantuntijoiden toimesta. Jo aikoinaan eräs arvostamani lakimies sanoi minulle ettei Suomessa oikeudesta oikeutta automaattisesti saa, se riippuu täysin kuka siellä tuomarina istuu.
Tästä pääsemmekin asiaan. Miksi Suomessa on näin mätä oikeusjärjestelmä ja kansalaisten oikeuksia voidaan polkea muka lai(ttomasti)llisesti ilman seuraamuksia? Kyse on ihmisten välisestä valtapelistä, ihmisten moraalista ja syy-seuraus suhteista. Lakia voidaan lukea miten halutaan. Pykälät ovat usein monimuotoisesti kirjattu ja antavat tulkinnan varaa. Käräjäoikeudessa kaksi eri tuomaria voivat tehdä identtisessä jutussa täysin päinvastaiset päätökset. Syynä tähän voi olla, että molemmat tuomarit haluavat olla toinen toistaan parempia. Ajatuksella ”Mikäli juttu kääntyy hovioikeudessa minun tekemän kannan puolelle pääsen vittuilemaan kahvipöydässä kuinka hyvä olen. Haluan olla käräjäoikeuden johtava tuomari, kukkona tunkiolla.”
Tai jutun voi hävitä pelkästään sen vuoksi, että jutun tuomari vihaa asiamiestä edellisten juttujen perusteella. Kansalainen kärsii, koska syy väärään päätökseen on asiamiehen ja tuomarin väliset suhteet. Karmiva ajatus on, mikäli tuomariksi on päässyt psykopaatti sadisti henkilö, joka nauttii nähdessään ahdingon ja tuskan lisääntyvän laittomuuden kohdanneen asianomistajan kasvoilla. Eihän tällaisia henkilöitä voi päästä tuomariksi asti, eihän?
”Hommaa hyvä juristi!” Hyvin usein heitetään joka paikassa tämä turhanpäiväinen isällinen neuvo ilmaan. Kysy vastakysymys: ”Mistä tiedän, että juristi on hyvä?” Onko se voittoprosentti oikeusjutuista? Mikä on hyvä voittoprosentti? Eikö jokaiseen juttuun lähdetä sillä ajatuksella, että lakia on rikottu ja oikeuslaitoksen tulee korjata tehdyt vääryydet? Toki on periaatteellisia juttuja, joita viedään eteenpäin maksoi mitä maksoi ajatuksella, vaikka tiedetään menestymismahdollisuuksien olevan nolla pohjautuen ennakkotapauksiin. Mutta nyt Vauhkalan tapauksessa käräjäoikeuden päätöksessähän rankaistiin, koska oikeuden mielestä asia oli tarpeeton oikeudenkäynti ja asiamieskin velvoitettiin korvausvelvolliseksi. Eikö nyt viimeistään tehty Suomen oikeuslaitokselta selväksi, että oikeudenmukaisuus ja ihmisoikeudet puolustaa itseään tuntiessaan kohdanneensa vääryyttä on nolla?
Noh, Vauhkalan tapaus on täysin nextillä levelillä. Hänellä on munaa nostaa täysin oikeutetusti asia tuomioistuimeen. Ainut ongelma on, että edellinen hallitus sekoili koko korona-ajan ja viimeisimpien päätösten joukossa oli tämä alunperin vitsiksi luultu koronapassi, ja nyt sen laittomuutta ei tietenkään voida myöntää. Se mikä on laissa, ei aina ole laillista. Olemassa olevaa lakia tulee kuitenkin noudattaa. Ympärillä on muitakin lakeja, joita ei niitäkään noin vain voi sivuuttaa. Esimerkkinä työtapaturmalaki ja korvausvelvollisuus. Moni kuvittelee, että vakuutusyhtiön kielteinen korvauspäätös vapauttaa vahingonkorvausvelvollisuudesta työtapaturman aiheuttajan. Tämähän ei pidä paikkaansa. Vahingonkorvauslaki. Ja tästä taas päästään korvauskäsittelijän tekemään laittomaan päätökseen, joka on tehty kannattavan liiketoiminnan ja oman palkan vuoksi. Rikoslaki, petos. Koskaan ei tätäkään ole saatu poliisi vienyt syyttäjälle, vai tiedättekö tapauksia?
Sosiaalisen median ja eri keskustelupalstojen huutelijat harvoin ymmärtävät, että myös juristeilla, tuomareilla ja lääkäreillä on tärkeimpänä ajatuksena oma ura ja toimeentulo. Ura loppuu ellei toteuteta käskyjä. Tähän moraalittomaan toimintaan on yllättävän moni valmis. Täysin ihmillistä. Mutta kuka tähän pystyy vuodesta toiseen ymmärrettyään, että on vain pelinappulana toteuttamassa moraalitonta valtapeliä, jota raha ohjaa. Heikompien kustannuksella, heidän oikeuksiaan polkemalla. Se on kumma homma, kun roolit vaihtuvat eli tämä kyseinen päätäntävaltainen kaveri kokee itse vastoinkäymisen ja on ajamassa itselleen hänelle lakisääteisiä korvauksia täysin oikeutettuna.. samoin argumentein, jotka hän on henkilökohtaisesti tyrmännyt ja tehnyt kielteisen kannanoton.
Jokaisella tuomioistuimessa käsiteltävällä asialla on aina tietyt mittasuhteet. Oikeuslaitoksissa omia mokia, jälkeenpäin havaittuja vääriä päätöksiä, eikä varsinkaan liian suurta joukkoa koskevia vääryyksiä korjata kovinkaan helpolla. Tämähän aiheuttaa kohtuuttomasti töitä, mikäli joudutaan jatkossakin olemaan rehellisiä ja oikeudenmukaisia piittaamatta kytköksistä. Ei valtio tai vakuutusyhtiön ole moraaliton polkiessaan ihmisen perusoikeuksia, vaan siellä työskentelevät ihmiset. Sama pätee työpaikoilla. Seinillä tauluissa ja intrassa voi olla vaikka mitkä arvot. Ellei niitä vaalita johdon ja työntekijöiden toimesta, niin firman nimeä on turha syyttää, mikäli kokee tunteneensa arvostuksen puutetta tai epäasiallista kohtelua, jos yritykselle työntekijöiden/omistajien määrittelemät arvot eivät toteudu.
Kirjataanko jatkossa toimeksiantoihin pykälä, jossa lakimiehen palkannut sitoutuu korvaamaan oikeuden määräämät mahdolliset sanktiot, jotta ei vahingossakaan lähdetä viemään turhanpäiväisiä juttuja oikeusasteisiin. Kuka tämän määrittelee?
Voitte leimata foliohatuksi, jos kirjoitukseni osui arkaan paikkaan, mutta olen mielummin 300 spartalaisen joukossa kuin lammaslaumassa.
”Mulla on kylmä.” ”Susta vaan tuntuu siltä.” Case closed
-Toni