Jos vakuutuslääkäri olisi paremmalta nimitykseltään poppamies niin olisiko eduskunnan oikeusasiamies sitten satusetä? Sain vastauksia oikeusasiamieheltä valituksiini

Latailen välillä valmiita kirjoituksiani tekoälylle ja saan ehdotuksia siloitella tekstiäni viranomaisille hyväksyttävänpään sävyyn, sekä asiantuntijuuden osalta kehoituksia muokata tekstissä käyttämiäni ilmaisuja muka uskottavammaksi. En ole kirjoittamassa akateemista tekstiä tai nuoleskelemassa itseään tavallista kansaa sivistyneenpinä pitämiään kohtaan. Puhun asioista suoraan kahvipöytämaiseen tyyliin. Ellei riisipuuro maistu niin siirry seuraavaan pöytään syömään kaviaaria. Vertaistuen lisäksi uskon, että sisältöni osuessa oikeaan tiettyyn haluamaani osoitteeseen aiheutuu moraalinen paha olo. Ole hyvä!

Sainpahan taas sellaiset kirjelähetykset, että suu loksahti auki. Tässä lähiaikoina tulee lisää vastaavia tonnin seteli- ilmeitä aiheuttaneita ulostuloja artikkelieni muodossa. Olen pureksinut ajatuksissani myös jopa kirjan kirjoittamista esim. oppaaksi työtapaturmien ja ammattitautien korvauskäsittelyille. Pitäisihän kansalaisille olla vastavetona tietokirja täysin väärää tietokirjallisuutta vastaan koskien työtapaturmien ja ammattitautien muutoksenhakua.

”Oikeusasiamiehen tehtavänä on valvoa, etta viranomaiset ja muut, niiden
käyttäessä julkista valtaa, noudattavat lakia ja täyttävät muutoinkin
velvollisuutensa.
Oikeusasiamies ei voi muuttaa tai kumota viranomaisten tai tuomioistuimien
antamia päätöksiä eikä puuttua muutoinkaan niiden harkintavallan
käyttöön, elleivät ne ylitä harkintavaltaansa tai käytä sitä väärin.”

Kirjoitin artikkelin 28.6.2025 Tein 4 kpl tutkintapyyntöjä/kanteluita eduskunnan oikeusasiamiehelle ja yhden oikeuskanslerille – Toni Korhonen

”Tekemäni tutkintapyynnöt/kantelut:

Ensimmäinen tutkintapyyntöni esteellisyyksiä ja olisin voinut tähän vielä paneutua enemmänkin laittamalla nimet, mutta halusin tietoa yleisellä tasolla. Mikäli olisin nimillä lähtenyt leikkimään, niin tällöin olisi vastaukset ainakin jääneet saamatta.

Voiko syntyä eturistiriita tai esteellisyystilanne, jos henkilö toimii:

Ammattiliiton juristina, jonka tehtävänä on edustaa ja ajaa liiton jäsenten etuja, sekä Tuomioistuimen ratkaisukokoonpanon jäsenenä, esimerkiksi työtuomioistuimessa tai vakuutusoikeudessa, jossa käsitellään asioita, jotka voivat liittyä hänen oman liittonsa edunvalvontaan tai jäseniin?

Toivon erityisesti arviotanne siitä:

• Rikkoisiko tällainen kaksoisrooli puolueettoman tuomioistuinkäsittelyn periaatetta?
• Miten arvioidaan tuomarin esteellisyyttä tilanteessa, jossa asia koskee välillisesti henkilön työnantajatahoa tai sen jäseniä?
• Onko olemassa käytäntöjä tai ohjeistuksia, jotka säätelevät ammattiliiton juristin ja tuomioistuimen jäsenen kaksoisroolia?

Pyydän Teitä arvioimaan, täyttääkö tällainen tilanne oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset ja mitä mahdollisia toimia voidaan tai tulisi tehdä esteellisyyden ehkäisemiseksi.”

Oikeusasiamiehen vastaus 29.9.2025 oli muodollisesti moitteeton, mutta sisällöltään oikeastaan täysin mitään sanomaton. Oikeusasiamies katsoi, ettei kaksoisrooli muodosta esteellisyyttä, koska laki ei sitä kiellä. Toisin sanoen: kun järjestelmä itse säätää omat sääntönsä, se ei voi olla väärässä.

Puolueettomuus ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti jäivät siis kokonaan arvioimatta. Kansalainen odottaa, että tuomioistuin on riippumaton kaikista eturyhmistä. Vastauksessa todettiin, että muodolliset pykälät olivat kunnossa.

Tämä paljastaa oikeusjärjestelmämme todellisen ongelman: valvonta ei valvo oikeudenmukaisuutta, vaan vain muotovirheitä. Esteellisyyttä ei mitata tosiasioiden, vaan säädöstekstin perusteella.

Silti tällaisia kanteluitahan kannattaa tehdä oppimismielessä. Ne pakottavat järjestelmän paljastamaan itsensä: miten rakenteellinen puolueellisuus piilotetaan laillisuuden ”nimiin”. Muutos ei todellakaan ala silloin, kun järjestelmä pelkästään vain myöntää virheensä. Kansalaisten on dokumentoiva asiat esimerkkeinä, jolloin totuudet paljastuvat. Järjestelmää vastaan on turha taistella varsinkaan tässä tapauksessa, kun kyseessä on valtio ja sen virkamiehet. He ovat asemassa, jossa eivät itse henkilökohtaisesti joudu vääryyksiä kokemaan.

”Toinen tutkintapyyntöni koski kahta kolmisen kuukautta sitten saamaani vakuutusoikeuden päätöstä. Pohjustin tutkintapyynnön vielä erillisellä selvityksellä ristiriidoista. Tein selvityksen vakuutusoikeuden toiminnasta korjata valituksenalisen väärän päätöksen syy, huomattuaan vakuutusyhtiön ja Tamlan olleen päätöksissään väärässä vedotun lakipykälän tulkitsemisessa. Vakuutusoikeus keksi uuden syyn puolustaakseen vakuutusyhtiötä ja Tamlaa, mutta vakuutusoikeuden vetoaminen lakipykälän todennäköisyys-kohtaan vesittyi jo heillä päätöksen teon aikaan olleilla todisteillani. Vakuutusoikeudessa ei siis oltu sielläkään perehdytty asianmukaisella tasolla asiakirjoihin.

Seuraavassa tämä toinen tekemäni tutkintapyyntö koskien loogisesti ristiriitaista ja syrjivää menettely, joka rikkoo oikeusperiaatteita:

1. Tutkitaan, ovatko vakuutusoikeuden päätökset 2069/2023 ja 2070/2023 ristiriidassa keskenään.
2. Arvioidaan, onko menettely rikkonut perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatetta.
3. Arvioidaan, onko kyseessä ollut oikeusturvaa loukkaava viranomaismenettely perustuslain 21 §:n vastaisesti.
4. Arvioidaan, onko vakuutusoikeuden päätöksiä tehty oikeudellisesti johdonmukaisella ja tasapuolisella tavalla.”

Oikeusasiamies antoi 26.9.2025 vastauksensa kanteluuni vakuutusoikeuden menettelystä. Olin osoittanut, että vakuutusoikeus hylkäsi vaatimukseni virheellisellä perusteella eli väitteellä, ettei minulle kuuluvaa palkkaerää olisi “todennäköisesti maksettu”, vaikka maksukuitti oli heidän hallussaan.

Vakuutusoikeus loi siis uuden perusteen, jota vakuutusyhtiö ei ollut edes esittänyt, eikä minulle annettu mahdollisuutta vastata siihen. Tamla välissä ei vakuutusyhtiön esittämää syytä kyseenalaistanut. Johtuu varmaan siitä, että ammattitaidottomat Tamlan esittelijät hoitivat joko tarkoituksella tai vahingossa olleellisten todisteiden huomiotta jättämisen.

Se oli joka tapauksessa kuulemisvelvollisuuden rikkomista puhtaimmillaan vakuutusoikeuden toimesta. Vieläpä uudella kielteisen päätöksen perusteella, joka ei lakiteknisesti edes soveltunut käytettäväksi. Huvittavaa, että vakuutusoikeus puuttui Tamlan kuulematta jättämiseen ja perusteli sen sillä, että vakuutusoikeus nyt sitten ”paikkaa”, eikä aihetta muuhun. Sitten tekevät itse saman ja oikeusasiamies ei tätä ”huomaa”. Voi helvetti! Valitusasia on yleensä palautettu kuulemispyyntöä rikottaessa takaisin Tamlaan, mutta nyt kun huomattiin, että asiassani on kaikki mennyt väärin, niin haluttiin asia taputella lopulta hallintolakia uudelleen rikkoen. Ehkä jopa tiedettiin ettei mahdollista valitusta oikeusasiamiehelle tulla ottamaan vakavasti. Annetaan pojat mennä! Näinhän olisi voinut ratkaisukokoonpanossa istunut rakennusliittoa edustava lakimies huudahtaa.

Oikeusasiamies kuitenkin katsoi, että kyse oli vain tuomioistuimen “johtopäätöksestä”, ei virheestä. Näin tosiasioiden vääristely muuttui sallituksi harkinnaksi. Ihan perusasia: ei vakuutusyhtiön väärän päätöksen syytä voi muuttaa ilman kuulemispyyntöä, eikä muutenkaan.

Kysymys on muutoksenhaun nolaamisesta ja sitä ei minulle suotu. Vakuutusoikeus yritti asiaa paikkailla. Mutta kun asia edelleen päällä. Saan edelleen tuota samaa vuosibonusta, joka nykyisin lasketaankin vakuutusoikeuden päätöksen vastaisesti vuosituloihin. Sitä maksetaan samalla periaatteella. Eikä kukaan vakuutusyhtiöstä vastaa päätöksen tulkintakysymykseen vaan ohjaavat kysymään vakuutusoikeudesta. Vakuutusoikeus ei myöskään anna neuvoa tulkintaan vaan ohjaa kysymään vakuutusyhtiöstä. Koska mitään järjellistä selitystä ei ristiriitaisuuden vuoksi osata antaa. Eli seuraavan päätöksen saatuani teen valituksen uudelleen ja odotan kolme vuotta ihan vain sen vuoksi, että näen mitä lukee iltasadun viimeisellä sivulla.

Voiko siis myös puhuttelu muuttua rakentavaksi keskusteluksi? Voihan se, kun asiassa väärin toimittuna aletaan vastapuolen ymmärrystä kääntämään päälaelleen.

Tämä on oikeusturvan ydinongelma Suomessa: viranomainen voi kääntää väärän päätöksen tulkinnaksi, ja kukaan ei vastaa. Kun tuomioistuin voi kirjoittaa tosiseikat uusiksi ja valvova viranomainen katsoo vierestä, yksittäinen ihminen jää järjestelmän rattaisiin ilman todellista oikeussuojaa. Oikeusvaltion mittari ei ole se, miten se kohtelee viranomaisiaan, vaan miten se kohtelee yksittäistä kansalaista, joka uskaltaa kyseenalaistaa ja kysyä miksi.

Molemmat kantelut ovat julkaisukelpoisia, sillä salassapitoleimaa ei dokumentissa ole. Molemmat asiat käsiteltiin saman esittelijän ja eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen toimesta. Eli esittelijä hoiteli pohjat ja antoi ratkaisuehdotuksensa. Tämän jälkeen apulaisoikeusaisamies antoi kommenttinsa. Kirjoitin tähän liittyen alussa viittaamaani aikaisemmin kirjoittamaani artikkeliini:

”Avaan neljä eri kantelukokonaisuutta, joissa nostan esiin tapoja, joilla vakuutusyhtiöt ja tuomioistuimet voivat ohittaa muutoksenhaun, kiertää indeksikorotuksia ja antaa keskenään ristiriitaisia päätöksiä – ilman että kukaan kantaa vastuuta. Näytän myös, mitä laillisuusvalvojilta on odotettavissa: tuleeko tutkinta, vai hiljainen hyväksyntä?”

Kaksi kantelua on nyt käsitelty ja voin suoraan todeta, että olin jälleen oikeassa. Turhaa hommaahan oikeusasiamiehelle valittaminen on, mikäli kyse on vakuutusyhtiöiden ja lakisääteisen työtapaturma- ja ammattitautivakuutusten muutoksenhaun laittomuuksista. Nimellinen oikeusasiamies adjutantteineen hoitaa lausunnot viranomaiskollegojen vääryyksiä tukemaan.

Tulen kaikki loputkin kantelut lopputulemineen julkaisemaan vain osoittaakseni näennäisen oikeustahon, joka muka käyttää ylintä valtaansa oikeusvaltion kansalaisten oikeuksien puolustamiseksi. Mitään apua tai oikeusvaltiota tukevaa ei kyseisistä kaveruksista ole kuin omalle verkostolleen. Muuten helähtää monon kuva perseeseen heilläkin. Pieni ongelma tässä on. Eduskunnan oikeusasiamiehestä tehtyä kantelua tutkinee yksinään ja keskenään itsensä kanssa oikeuskansleri. En tiedä kuuluvatko samoihin golf clubeihin, mutta ajatuksena voisin olettaa ettei seuraamuksia ole.

En edelleenkään ymmärrä valtion viroissa toimivia, veronmaksajien rahoista palkkaansa nauttivista kätyreitä, jotka kusettavat kansalaisia. Viranomaiset ovat velvollisia neuvomaan (hallintolaki (434/2003) 8 §) kansalaisia. Hallintolain (434/2003) 7 §:ssä säännelty palveluperiaate velvoittaa viranomaista järjestämään asioinnin viranomaisessa siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti. Hallintolain 7–8 § velvoitteet ovat ikävä kyllä kansalaisen kannalta vain muodollisuuksia.

Mitä enemmän tutustun oikeuden toteutumiseen Suomessa, sen vähemmän uskon siihen. Eräs lakimies aikoinaan totesi ”Ei oikeusjärjestelmässä oikeutta saa”. Pakkohan se on uskoa. Mikäli vieläpä edustat suomalaisessa hallinnon paradoksia niin miten voisit toimia toisin? Sinuthan on siihen koulutettu ja hyväksyt kaiken sen sisällön osallistumalla siihen, sekä nostamalla palkkaa toimestasi.

Ongelma on se, että järjestelmä on sisäisesti rakennettu niin, että “hyväksyminen” ja “osallistuminen” ovat arkea. Totuudenmukainen toiminta vaatii rohkeutta ja usein, että riskeeraa uran mukavuuden, koska järjestelmä ei palkitse rehellisyyttä, jos se sotii vallitsevaa kulttuuria vastaan. Järjestelmän sisäinen moraalin valvonta puuttuu käytännössä kokonaan.

-Toni