Päästyäni vihdoin kotiin toipumiseni alkoi toden teolla. Happiviiksiä pidin reilun viikon pääasiassa vain öisin, kävely onnistui päivä päivältä paremmin ja ruokailu samoin. Puheesta sai paremmin selvää ja kielikin notkistui. Melko nopeasti ainoastaa r-kirjain ei pärähtänyt, mutta muuten kaikki oli lähes normalisoitunut puheen osalta. Jälkiseuranta TYKSin osalta jäi vain aivan nollaan sairaanhoitajien lakosta johtuen, sillä kontrolli verikokeet jätettiin ottamatta. Kotihoitajapalvelussa ei ollut väkeä joten pakko oli vain uskoa, että veriarvot ovat kunnossa. Lääkitys kotiinpaluun jälkeen oli kahden viikon ajan yskänlääkettä ja napapiikkejä.
Reilun parin viikon jälkeen kotiutumisen jälkeen kävin ensimmäistä kertaa ulkona kävelyllä. Portaiden nousut ja mäet olivat raskaita, sillä happea en tuntunut saavan riittävästi. Tällöin myös yskäkohtaukset iskivät. Muuten liikkuminen sujui hyvin ja jaksoin päivä päivältä pidempiä lenkkejä. Tästä pari viikkoa eteenpäin ja menin jo salille kevyesti jumppailemaan. Lihasvoimat, kuten lihaksetkin, olivat kadonneet lähes kokonaan, mutta oli mahtavaa palata takaisin liikunnan pariin. Kun vähän reilut 2 kuukautta oli kulunut sairastumisestani, palasin takaisin töihin. Tunsin itseni tällöin täysin terveeksi. Ajattelin töihin paluun vain tekevän hyvää palatessani normi arkeen myös työn merkeissä. Ja hyvinhän se menikin.
Painoni nousi pikku hiljaa. Salitreenillä alkoivat voimat ja lihaksetkin nopeasti palaamaan. Nelisen kuukautta sairastumisestani kävin TYKSissä jälkitarkastuksessa. Keuhkoni kuvattiin ja puhallustestein testattiin mm. keuhkojen toiminta ja niiden kapasiteetti. Tulokset olivat erinomaiset. Keuhkot olivat palautuneet täysin. Myös veriarvot olivat hyvät. Kaikki oli siis kunnossa. Yhtä mystistä kuin joutuminen hengityskoneeseen oli nopea toipuminen rajusta sairaudesta. Kiitos hengissä säilymiselle kuuluu TYKSin teho-osaston henkilökunnalle. Hyvä fyysinen kunto oli pohja selviytymiselleni, mutta ilman osaavaa TYKSin henkilökuntaa sekään ei olisi riittänyt. Tällä hetkellä olen vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin ennen sairastumistani.
Tiesitkö muuten, että tehohoidossa olleille ja kotiutuneille tulee teholta kutsu palata muistelemaan ns. menneitä. Näin kävi minullekin ja kävin noin puoli vuotta tehohoidon jälkeen keskustelemassa omasta kokemuksestani teho-osastolla. Näin pedin jossa olin maannut ja hengityskoneen. Teho-osasto oli tuolloin tyhjä eli siellä ei ollut ainuttakaan potilasta. Keskustelimme kokemuksistani ja sain esittää kysymyksiä. En kokenut paluukäyntiäni mitenkään ahdistavana. Omalla kohdallani päätös tulla uudelleen käymään oli helppo, koska en koko hoidon aikana tuntenut kipua ollenkaan.
– Toni