Linkki TS:n maksumuurin takana olevaan alkuperäiseen uutiseen.
Myös Ilta-Sanomat huomioi asian TS: Liukastuminen parkkipaikalla johti kymppitonnien korvauksiin – Ilta-Sanomat
Tekoälyn tiivistelmä artikkleista:
”Tuore käräjäoikeuden ratkaisu paljastaa jotakin olennaista suomalaisesta vastuujärjestelmästä: kunnossapitovelvollisuus on lakisääteinen, mutta käytännössä korvausvastuun ratkaisee vakuutusyhtiö, jonka intressi on minimoida maksuja. Turun liukastumistapaus ei ole poikkeus, vaan osa toistuvaa kaavaa, jossa vahingoittunut joutuu taistelemaan vuosia saadakseen sen, mikä lain mukaan kuuluu.
Tämä blogi avaa, miten järjestelmä todella toimii – miksi korvauksia ei makseta, miten kunnat siirtävät vastuun vakuutusyhtiöille ja miksi oikeus toteutuu vain niille, jotka jaksavat käydä raskaan oikeustaistelun. Jos haluat ymmärtää, miksi liukastuminen voi Suomessa maksaa uhrille terveyden ja vuosia elämästä, mutta kunnalle vain 2000 euroa omavastuuta, jatka lukemista.”
★★★★★★★
Olen Turun kaupungin asukas, ja TS:n liukastumisuutinen kiinnostaa erityisesti siksi, että olen aiemminkin tutkinut kaupungin korvauskäytäntöjä ja kirjoittanut niistä. Kirjeenvaihtoni kaupungin vastuuhenkilöiden kanssa on ollut asiallista ja rehellistä. Vastauksista välittyy usein ristiriita: he ymmärtävät, ettei järjestelmä toimi vahingoittuneen näkökulmasta, mutta heidän on silti noudatettava ennalta määrättyä linjaa. He tekevät työnsä ohjeiden mukaan, vaikka eivät itse hyväksyisi samaa kohtelua, jos joutuisivat vahinkoa kärsineen asemaan. Se on ihmisyyttä. Ei inhimillisyyttä.
Turun kaupunki näyttäisi toimivan samalla tavalla kaikissa heitä koskeviin vahingonkorvausvelvoitteisiin eli käytti tässäkin tapauksessa vastuuvakuutusyhtiönsä ”riippumatonta asiantuntijapalvelua” ratkaisemaan onko kysymyksessä tuottamus eli korvausvelvoite tai ovatko vahingossa aiheutuneet vammat syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan. Olikohan tuolloinkin LähiTapiola vastuuvakuutusyhtiönä?
Korvataanko vastuuvakuutuksesta koskaan mitään? Kyllähän pakostikin joitain tapauksia on vastuuvakuutuksen kautta korvattava, mutta kysymyksessä on vakuutuksiaan kauppaavan pörssiyhtiön liiketoiminta ja tällöin henkilökorvauksiin kiinnitetään erityistä tarkkuutta. Varsinkin mikäli aiheutunut vahinko aiheuttaa loppueläm korvausvelvoitteen hoidoista ja ansionmenetyksestä.
Nyt uutisoitu liukastuminen sattui jouluna 2023. Turun kaupungin siis ei ole halunnut korvata aiheutunutta vahinkoa, koska heidän vastuuvakuutusyhtiönsä ei ”tutkimuksissaan” nähnyt teiden ja katujen kunnossapitolain vastaista toimintaa kaupungin osalta. Nyt oikeudessa aiheutuneet korvaukset ansionmenetyksestä + oikeudenkäyntikuluista maksoivat Turun kaupungille vain omavastuuosuuden eli 2000€. Vastuuvakuutusyhtiö kuittaa korvaukset. Vastuuvakuutusyhtiö oli käsittääkseni myös ajamassa asiaa Turun kaupunkia vahingonkorvausasiassa käräjillä, sillä se kuuluu vastuuvakuutuksen sopimusehtoihin eli mikäli asia etenee käräjille. Täysin kohtuuttoman pitkä taistelu vahingoittuneelle, mutta sinnikkyys palkittiin. Näissä pitää aina huomioida kuluriski, mikäli lähtee vahingonkorvausasiaansa käräjille viemään. Nyt oli riita-asia tuottamuksesta ja sen todentamisesta, aiheutuneet vammat ja vammamekanismi olivat syy-yhteytenä riidattomat. Onko
Turun kaupunki muuttamassa täysin epäoikeudenmukaista korvauskäsittelymenettelyään vahingonkorvausvaatimusten osalta jatkossakaan? Samat korvausperiaatteet pätevät myös vapaa-ajalla tapahtuviin liukastumisiin kuten työmatkalla tapahtuviin liukastumisiin. Korvausperiaatteena vapaa-ajan liukastumisessa ovat aivat samantasoiset korvaukset kuin tapaturmalaissa ja niitä mielestäni tulisi aina vaatia tuottamuksellisissa vahingoissa. Kuka korvaa työmatkalla sattuneen liukastumisen, joka aiheuttaa terveydellisen haitan ja vie työkyvyn? – Toni Korhonen
”Katujen kunnossapitoon liittyvät vahingot
Katujen kunnossapitoon liittyvissä vahingoissa vahingonkorvausvastuun syntymistä arvioidaan sekä vahingonkorvauslain että kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain (669/1978, kunnossapitolaki) kunnossapidon laatutasoa määrittävien säännösten kautta. Kaupungille voi syntyä vahingonkorvausvelvollisuus, jos asiassa saadun selvityksen perusteella todetaan, ettei vahinkohetkeä edeltävästi ole päästy kunnossapitolain edellyttämään tyydyttävään kunnossapitotasoon. Vaikka kunnossapidon suorittaisi sopimukseen perustuen muu ulkopuolinen toimija, kunnossapito- ja vahingonkorvausvastuu säilyy kunnossapitolain mukaan vastuussa olevalla.”
Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin arvostelee kahden kaupungin menettelyä vahingonkorvausta koskevien vaatimusten käsittelemisessä | Eduskunnan oikeusasiamies
Muistellaanpa aikaisempia artikkeleitani ja voisiko niistä päätellä jotain yhdistävää toimintamallia? Vielä hieman rautalangasta vääntäen eli liittyykö kaikkien korvauspäätösten tekeminen vastuuvahinkoyhtiön yksipuoliseen päätökseen? Jokainen voi itse päätellä.
Polkupyöräonnettomuuteni oli Turun kaupungin vastuuvakuutusyhtiön LähiTapiolan mukaan oma vikani – Toni Korhonen Sain korvaukset liikennevakuutuksesta, mutta Turun kaupungin mukaan olin vain tyhmä pyöräilijä, joka ei osaanut huomioida väärin pysäköityjä skuutteja. Eikä kyseisellä hiekkatiellä ollut ennen sattunut onnettomuuksia. Kaupungin oman tutkimusraportin mukaan kyseistä hiekkatietä ei ollut kunnossapidon ja sepelimäärän osalta käyty tarkastamassa pariin vuoteen. Vastuuvakuutusyhtiö oli samaa mieltä. En osaa pyöräillä. En jaksanut asiata enempää vääntää, mutta tein ehdotuksen Turun kaupungille, että alkaisivat sakottamaan liikennevakuutuksen alaisia väärin pysäköityjä vuokraskuutteja ja määrittäisivät pysäköintialueet. Ehdotin myös vuokraskuuttien täyskieltoa. Ettei vastaavia onnettomuuksia sattuisi jatkossa, sillä en välttämättä ole ainut turkulainen, joka ei osaa pyöräillä.
No mitäs Turku äskettäin uutisoi Väärin pysäköidystä skuutista napsahtaa jatkossa jopa 55 euron maksu – Uutiset – Aamuset
Mites muuten Tampereella nykyään mahdetaan vahingonkoirvausasiat hoitaa… Pyöräilijä kaatui Tampereella ja vaati korvauksia kaupungilta. Eroaako Tampereen kaupungin toiminta Turun kaupungin toiminnasta vahingonkorvausvastuun eli tuottamuksen ja syy-yhteyden tutkinnan osalta? – Toni Korhonen
Omasta mielestäni järkyttävin vastuunkannon selkärangattomuudelta on Sampsa Mannerin tapaus. Asiahan eteni vahingonkorvausvaatimuksena tuottamuksena Turun kaupungille. ”Sairaanhoitaja Sampsa kaatui työmatkalla – katsotaan täysin työkykyiseksi, vaikka asuu vammaisten palvelutalossa ja liikkuu pyörätuolilla” Säälimätöntä, moraalitonta toimintaa joka taholta – Toni Korhonen
Turun käräjäoikeuden ratkaisusta annettu uutinen on paljon enemmän kuin yksittäinen uutinen. Se on muistutus siitä, että kunnossapitovelvollisuus ei ole muodollinen velvoite, vaan konkreettinen vastuu ihmisten turvallisuudesta ja kantaa vastuu aiheutuneista vahingoista. Kun nämä vastuut laiminlyödään eli korvausvastuu vahingoista aiheutuneista terveyden menetyksistä sekä toimeentulon turvaamisesta, rapistuu myös usko ja luottamus julkista valtaa kohtaan.
Jokainen Suomessa elävä ja liukkaat kelit kokenut ymmärtää ettei nollaan tapaturmaan verrattavissa oleva nolla liukastumista ole käytännössä mahdollista. Kun liukastuminen sattuu ja terveydellinen haitta aiheutuu, ei korvausvastuuta ja vastuunkantoa yht’äkkiä olekaan. Miksi näin tapahtuu yhä uudelleen ja jokainen vahingon kärsinyt joutuu vuosia kestävään taisteluun korvauksista, mikäli terveydeltään ja jaksamiseltaan vain siihen kykenee? Vastaus: vakuutusyhtiöt.
Suomessa liukastumistapaukset ovat vuosittainen ilmiö, jonka seuraukset näkyvät terveydenhuollossa, vakuutusjärjestelmässä ja yksilöiden elämässä. Kunnat ja vakuutusyhtiöt vetoavat usein resurssipulaan, sääolosuhteisiin tai “ennakoimattomuuteen”, vaikka todellisuudessa kyse on järjestelmällisestä riskien siirtämisestä yksilön harteille. Kun kunnossapitovelvoite pettää, vahinko ei ole sattumaa vaan se on seuraus.
Jokainen ymmärtää ettei millään kaupungilla ole riittäviä resursseja hiekottaa, suolata ja aurata koko vastuualueenaan olevia teitä ja pihoja reaaliajassa sääolosuhteiden mukaan. En edes jaksa uskoa, että henkilöstöä ja kalustoa riittää tätä edes teoreettisesti takaamaan. On tietysti myös ennakoivaa teiden ja katujen kunnossapitoa ja ruutiininomaista akuutin tarpeen lisäksi. Joku siltikin ehtii liukastua jossain vaiheessa. Aina eivät nastakengätkään auta, ei riskien tunnistaminen, eikä edes ylivarovaisuus. Mutta tämänhän vuoksi meillä on tapaturmavakuutuksia ja vastuuvakuutuksia. Vakuutuksilla on tietty hinta ja korvausehdot. Vakuutusten hinta on määritelty siten, että niitä kannattaa myydä ja yhtiö tekee silti kannattavaa liiketoimintaa. Vakuutusyhtiön ollessa kyseessä vieläpä voittoa vuosittain kasvattaen ollessaan pörssiyhtiö.
Mutta kun ongelma on juurikin tässä, ettei yllä oleva yhtälö toimi oikeudenmukaisesti toteutettuna kannattavana liiketoimintana. Esim. lakisääteinen tapaturmavakuutus on työnantajalle pakollinen, mutta korvaukset käytännössä eivät. Vastuuvakuutus on vapaaehtoinen ja vakuutusehdoissa luvataan korvata tuottamus ja syy-yhteydessä olevat vahingot. Mutta. Kun korvausvelvollisuuden täyttävät kriteerit eivät vahinkotapahtumissa yllättäen kovinkaan usein täyty. Systeemi ei toimi, koska vakuutusyhtiön kehittämä vakuutuslääketiede ja vakuutuslääkäreineen ministeriön ja työantaja- ja tekijäpuolen siunaamina saa toteuttaa mielivaltaansa.
TS:n uutisoima liukastumistapaus antaa hieman uskoa, että oikeuslaitos on valmis puuttumaan näihin laiminlyönteihin. Uutinen on myös tärkeä signaali kaikille kunnille: kunnossapidon minimointi ei ole säästöä, vaan riskinottoa, jonka laskun maksaa lopulta joku muu. Tässä tapauksessa kaiken maksoi reaaliajassa loukkaantunut nainen. Ensin terveydellään, sitten oikeustaistelulla. Kaupunki maksoi vasta jälkikäteen.
Yli kaksi vuotta menee aina, kun lähtee oikeuksiaan vaatimaan ja saa käräjiltä päätöksen. Se on vastuuvakuutusta käyttävälle Turun kaupungille näköjään aivan sama, koska jos turpaan tulee, niin hinta on omavastuun verran eli 2000 €.
Vastuuvakuutusyhtiölle kuluja tulee omien oikeuskulujen osalta suhteessa vähän, koska käyttävät tod.näk yhtiönsä omia juristeja, toki päälle vastapuolen oikeuskulut. Mikäli kyseessä olisi ollut riita-asiana syy-yhteys esim. aivovammaan, olisivat oikeudenkäyntikulut moninkertaiset.
Vakuutusyhtiöillehän korvausten maksaminen heti on myrkkyä. Vakuutusyhtiöissä budjetoidaan mahdolliset tulevat maksettavat korvauskulut jo etukäteen talousarvioon eli käytännössä päätetään jo etukäteen lakisääteisessäkin vakuutuksissa henkilökorvausten rasite. Väitteeni perustan näkemiini dokumentteihin koskien työtapaturmien ammattilisen kuntoutuksen ennakoituihin korvauspäätöksiin korvaussummien ja kuntoutuksen onnistumisen osalta jo ennen ammatillisen kuntoutuksen aloitusta. Joku voisi väittää ettei saa yleistää. Yleistän silti.
Vakuutusyhtiöiden kannattaa siis järjestelmän heikkoudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta johtuen yksilöä kohtaan ja sen tukiessa vakuutusyhtiön kannattavaa liiketoimintaa, määrittää lähes kaikki korvattavat tapaukset ei korvattavaksi. Odottaa tämän jälkeen, kuka jaksaa lähteä vaatimaan korvauksia ja jatkaa riitaa loputtomasti heidän kanssaan, jotka yrittävät taistella.
Ongelmallista vahinkoa kärsineelle on käytännössä pakko käydä raskas ja kallis oikeusprosessi läpi saadakseen sen, mikä hänelle lain mukaan kuuluu. Yksittäinen ihminen joutuu haastamaan suuren organisaation, jolla on käytössään juristit, resurssit ja institutionaalinen asema. Iso kuluriski on olemassa. On mietittävä oikeuksien sijaan paljonko on hävittävää vs. voitettavaa. Haluanko minulle lakien mukaisesti kuuluvan 10 000 € vai annanko asian olla, sillä hävitessäni saan 70 000 € oikeudenkäyntikulut maksettavakseni.
TS:n julkaisema artikkeli oli kuitenkin erittäin hieno uutinen. Se osoittaa, että oikeus voi toteutua. Mutta se ei toteudu itsestään. Se vaatii sitkeyttä, asiantuntemusta ja usein myös taloudellista riskiä. Kaikki eivät siihen pysty.
Vahinkojärjestelmän läpinäkyvyys, kunnossapitovelvollisuuden valvonta ja vahinkoa kärsineiden oikeusturva ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä kysymyksiä. Kun kunta laiminlyö velvollisuutensa, kyse ei ole vain liukkaasta parkkipaikasta vaansiitä, miten julkinen valta kantaa vastuunsa ja mitä yksittäiseltä kansalaiselta vaaditaan puolustaessaan ja vaatiessaan oikeuksiaan.
Turvallinen kaupunki- tai työmpäristö ei synny itsestään. Se syntyy päätöksistä, prioriteeteista ja siitä, että vastuu otetaan tosissaan. Kun vastuu pettää, oikeuslaitos voi korjata tilanteen, mutta vahinko on jo tapahtunut. Mikäli suuntaus on ihmisten turvallisuuden parantamisen suunnasta ajatuksella turha kuluerä, eikä sitä nähdä tärkeänä investointina ihmisten turvallisuuteen, on päättävissä asemissa olevilla henkilöillä täysin väärä asema.
Nykykäytäntö kannustaa kiistämään vastuun ensin ja maksamaan vasta pakon edessä.
-Toni
