Suomessa on kaksi rinnakkaista tapaturmakorvausjärjestelmää: yksityiset vahinkovakuutusyhtiöt ja valtion oma Valtionkonttori. Useimmat tietävät ensimmäisen, harva jälkimmäisen. Moni ei tiedä, mitä Valtionkonttori tekee ja miten se liittyy työtapaturmien sekä ammattitautien korvauksiin. Tässä lyhyt tiivistelmä:
Valtiokonttori toimii valtion omana vakuutuslaitoksena, ja sen korvausjärjestelmä kattaa ne ihmiset, jotka työskentelevät valtiolle tai suorittavat valtiolle säädettyä velvollisuutta. Kun poliisi loukkaantuu virkatehtävässä, varusmies kaatuu maastossa tai valtion työntekijä sairastuu työssään, korvausvastuu ei ole yksityisellä vakuutusyhtiöllä vaan valtiolla itsellään. Käytännössä Valtiokonttori toimii kuitenkin samalla korvauslogiikalla kuin ne vakuutusyhtiöt, joita valtio itse valvoo ja valtuuttaa.
Korvauskäsittely perustuu vakuutuslääketieteeseen, joka on järjestelmän ydin. Hoitava lääkäri tutkii ja diagnosoi potilaan tilan, mutta korvauspäätöksen ratkaisevan lausunnon antaa vakuutuslääkäri eli lääkäri, joka ei hoida eikä näe potilasta, vaan arvioi syy‑seuraussuhdetta lain näkökulmasta. Valtiokonttori ei ole siis poikkeus, vaan toimii täsmälleen samalla periaatteella kuin yksityiset vakuutusyhtiöt.
Valtiolla on myös oma taloudellinen intressinsä. Kun valtio on sekä työnantaja että vakuuttaja, jokainen hyväksytty korvaus on suoraan valtion menoa. Järjestelmä on rakennettu minimoimaan korvattavien tapausten määrä eli aivan kuten yksityisissä vakuutusyhtiöissä. Ministeriöt ovat tästä täysin tietoisia: Valtiokonttori on osa samaa vakuutuslääketieteellistä rakennetta, jota valtio itse valvoo ja jonka toimintatavat se tuntee. Tämän vuoksi toitottamani järjestelmän muuttaminen on mahdotonta, koska isäntä on valjastanut renkinsä toimimaan samoin ja antaa siihen 100% tukensa ministeriön kautta.
Valitustie on lyhyt vammautuneen valittaessa Valtionkonttorin päätöksestä. Valtiokonttorin päätöksestä ei valiteta TAMLAan, vaan suoraan Vakuutusoikeuteen, joka on viimeinen ja lopullinen aste. Vakuutusoikeuskin käyttää vakuutuslääkäreitä, joten sama tulkintakehys seuraa hakijaa koko prosessin läpi. Kun päätös on tehty, sitä ei voi enää muuttaa.
Syvennytään hieman HS.fi julkaisemaan artikkeliin armeijassa varusmiespalveluksessa vammautuneen Eliaksen tarinaan.
Kun Elias astui asepalvelukseen tammikuussa 2021, hän teki sen innolla ja ylpeydellä. Armeija oli hänelle mahdollisuus jatkaa suvun perinteitä ja haastaa itsensä. Hän ei voinut tietää, että jo ensimmäisten viikkojen aikana sattunut tapaturma veisi häneltä lähes kaiken sen, mitä hän oli tulevaisuudeltaan odottanut.
Viisi vuotta tapaturman jälkeen Elias elää kroonisen kivun kanssa, johtuen armeijassa sattuneesta tapaturmasta. Hän pystyy kävelemään vain lyhyitä matkoja, eikä istuminen tai seisominen pitkään onnistu. Sosiaalinen elämä on kutistunut lähes olemattomiin, ja arki rakentuu kivunhallinnan ympärille. Selkäydinstimulaattori on tuonut hieman helpotusta, mutta ei paranna vammaa. Samalla se rajoittaa hänen tulevaa työuraansa.
Valtionkonttori vakuutusoikeuden siunaamana ei hyväksy tapaturman ja vamman välistä yhteyttä. Suora lainaus HS:n artikkelista:
”Armeijassa tapahtunut onnettomuus vei minulta elämän, Elias sanoo. Hän olisi mielestään oikeutettu korvauksiin, mutta Valtiokonttori on eri mieltä. Valtiokonttori on taho, joka maksaa Suomessa asepalveluksen aikana sattuneista tapaturmista korvauksia. Eliakselle maksettiin korvausta kuuden kuukauden ajan palveluksen päättymisestä.
Asiaa on puitu oikeudessa asti. Vakuutusoikeus katsoi, ettei tapaturma ollut sellainen, että se olisi voinut aiheuttaa terveeseen selkään Eliaksella todettua välilevysairautta. HS on nähnyt vakuutusoikeuden päätöksen.”
Tämä tarinanhan on suoraan kuin työssään terveytensä menettäneen ihmisen tarina. Taistelusta arjessa saamansa vamman tai ammattitaudin kanssa yhdistettynä korvaustariitaan vakuutusyhtiötä vastaan. Käytännössä yksin.
Avataanpa hieman tarkemmin vielä Valtionkonttorin toimintaa.
Valtiokonttori pähkinänkuoressa – Valtiokonttori
”Valtiokonttori palvelee sekä valtionhallintoa että kansalaisia ja yhteisöjä. Palvelulupauksemme: ”Toimintamme on läpinäkyvää, tehokasta ja asiakkaalle vaivatonta.”
”Vastaamme valtion lainanotosta, kassavarojen sijoittamisesta ja valtionvelan riskienhallinnasta.”
”Hoidamme valtion työntekijöiden tapaturmakorvauksia, myönnämme kansalaisille mm. sotilasvamma- ja rikosvahinkokorvauksia ja hallinnoimme valtion myöntämiä lainoja, korkotukia ja valtiontakauksia.”
”Missiomme
Varmistamme valtion rahavirrat. Yhdistämme tiedon, talouden ja turvan.
Visiomme
Teemme yhä toimivampaa ja vahvempaa Suomea kaikissa olosuhteissa.
Arvomme
Valtiokonttorin arvot ovat yhteiskunnan hyväksi, asiakasta kuunnellen sekä yhdessä kehittyen.
Arvot antavat pohjan ja suunnan kaikelle Valtiokonttorin tekemiselle. Ne näkyvät päätöksissä, toiminnassa ja toimintamalleissa, joita Valtiokonttori toteuttaa ottaen huomioon kestävän kehityksen periaatteet.”
Tämähän on periaatteessa identtistä tekopyhää jargonia printattuna pörssiyhtiön seinälle, jossa suolletaan liturgiaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ajatukset ovat kauniita, mutta kun niitä ovat toteuttamassa moraalittomat ihmiset, ei lopputulos ole todellakaan sanoitetun lainen. Verovaroista palkkansa saavat kusettavat veronmaksajia. Yleensä vieläpä vittuilevat päälle. Julkisen vallan käyttäjinä. Ja vieläpä kaikkein rajuimmin heikommassa asemassa olevia eli terveytensä menettäneitä kohtaan.
Liittyyhän tähän järjestelmään tietenkin yhdistystoimintaa. Näennäistä toivoa. Totuus on luotu hillotolppa järjestön ”työntekijöille”. Onko tuki ry. vain perustettu tukemaan luotua järjestelmää, ei yhdistykselle kirjattua missiota. Lasken tämän yhdistyksen samaan kategoriaan puoluepoliittisten ammattiliittojen kanssa. Olisin erittäin mielelläni tässäkin asiassa väärässä ja haluaisin kuulla miten kyseinen yhdistys on laittanut Valtionkonttorin vakuutuslääkärit kirjaamaan syy-yhteyden kuten kuuluu. Tai järjestänyt väliaikaisen rahoituksen vammautuneelle siksi ajaksi, kun taistelevat vammautuneen puolesta hänen kuntouttaessa itseään. Onko näin tapahtunut kertaakaan?
Asevelvollisena Vammautuneiden Tuki ry | ”Yhdistyksen tärkeimpänä tavoitteena on antaa vaikeaan tilanteeseen joutuneelle ja hänen läheisilleen tukea ja apua esimerkiksi pitämällä yllä luetteloa sellaisista yhteystiedoista, joista voi saada neuvoja ja vertaistukea.”
Eikö ole parempaa sisältöä toiminnalle keksitty? Onko ihan Excel käytössä?
”Yhdistys on rakentanut hyvät kumppanuussuhteet sekä Puolustusvoimiin että Valtiokonttoriin. Vähintään kerran vuodessa on pidetty yhteistyöneuvottelu, jossa pahimpia ongelmakohtia on puolin ja toisin tuotu esille ja pyritty löytämään positiiviset ratkaisut ajankohtaisiin ja pysyviin ongelmiin.
Yhdistys on lisäksi ollut yhteydessä ministeriöihin ja eduskuntaan edunvalvonta- ja lainsäädäntöasioissa. Yhdistys liittyi 20.8.2010 Invalidiliittoon.”
Siis hyvät kumppanuussuhteet Puolustusvoimiin eli ts. työnantajaan, jota ei kiinnosta tippaakaan korvaako Valtionkonttori esim. vammautuneelle varusmiehelle aiheutuneet haitat lain mukaisesti? Tietenkin on myös hyvä kumppanuussuhde Valtionkonttoriin. Miksi? Miksi olla samaan aikaan muka auttamassa vammautunutta ja syömässä kampaviinereitä Valtionkonttorilla? Mutta kuten jo vertasin toimintaa puoluepoliittisiin ammattiliitoihin niin onhan heilläkin hyvät kumppanuussuhteet vakuutusyhtiöihin ja muutoksenhakuinstansseihin.
Kyseisen yhdistyksen tuloslaskelma vuodelta 2024 Tuloslaskelma.pdf
Vieläkö joku miettii miksi tämäkin yhdistys on olemassa?
Olemme siis työntekijöinä lakisääteisen tapaturmavakuutuksen alaisina eli meillä pitäisi olla hyvä tilanne. Valtionkonttori hoitaa valtion työntekijöille sattuneet vahingot ja yksityidet vakuutusyhtiöt muille työntekijöille. Paperilla näin, totuus on aivan muuta. Vieläkö mietityttää lähteä soittelemaan ministereille ja lähettelemään sähköpostia kansanedustajille? Tai aletaanko rustaamaan kansalaisalotetta? Ajan haaskausta. Niin kaun kuin moraalittomia ihmisiä löytyy järjestelmää ylläpitämään ja mielivaltaa toteuttamaan, ei mikään tule muuttumaan.
Kuvitteleeko joku ministeri liukastuttaan työmatkallaan, menettäessään terveytensä ja joutuessaan lopun elämäksi pyörätuoliin saavansa lakisääteiset korvaukset erityisasemastaan johtuen? Äärettömän kalliina tapauksena? Tai hänen lähiomaisensa kohdatessaan saman kohtalon? Joku voisi väittää, että kyllä hänelle ja hänen omaisilleen korvaukset järjestetään. Mikäli asia olisi niin, niin tällöin muut vammautuneet jäisivät ilman korvauksia, koska myönnetyt korvausmäärät ovat budjetoitu tiettynä rahamääränä, ei ajatuksella korvata kaikille joille korvaus lain mukaan tulisi suorittaa. Tämä järjestelmä on täysin sairas. Vai onko vakuutuslääketiede syy-yhteydenkin osalta eri mieltä.
Mikä olisi tähän nykyiseen mädännäiseen järjestelmään tehtävä muutos? Alkaa korvaamaan valtion varoista hoitavien lääkäreiden diagnoosien mukaisesti työssä tai työmatkalla aiheutuneet työkyvyn ja toimeentulon menetykset eli työtapaturmat ja ammattitaudit. Nostamalla työnantajien tapaturmamaksut sille tasolle, että lähtökohtaisesti kaikki tapaturmat ja ammattitaudit voitaisiin korvata, miettimättä liiketaloudellisesti tavoitteelista kannattavaa liiketoimintaa ja vuosittaista tuloksen parantamista. Mikäli työnantajan palveluksessa ei työkyvyttömyyttä aiheudu, vakuutusmaksut hyvitettäisiin verotuksessa. Eikö tapaturmalain perusajatus ole, että jokainen työssä tai työmatkalla sattununut työkyvyttömyys korvataan 100%? Tuottamuksellisissa asioissa korvaukset suorittaisi työnantaja ja tässä kohtaa valtio alkaisi niitä karhuamaan, mutta maksaisi joka tapauksessa korvaukset alusta loppuun. Työantaja voisi hyödyntää tällöin yksityisen vakuutusyhtiön tarjoamaa vapaaehtoista vastuuvakuutustaan. Vastuunkanto. Luottamus. Oikeudenmukaisuus.
Suomen työtapaturma- ja ammattitautijärjestelmän perusidea on historiallisesti ollut: työntekijä luopuu oikeudestaan haastaa työnantaja vahingonkorvausvastuuseen ja vastineeksi hän saa automaattisen ja täysimääräisen korvauksen lakisääteisestä vakuutuksesta. Tämä on ns. no-fault-järjestelmä, joka syntyi jo 1800-luvun lopulla teollistumisen aikana. Perusajatus oli yksinkertainen: Työssä loukkaantuminen ei saa johtaa köyhyyteen riippumatta siitä, kuka on tapaturmaan syyllinen.
Työtapaturmien eikä ammattitautien korvaamiseen kuuluisi liittää politiikkaa. Edellä esittämäni muutos ei varmastikaan ole uniikki ja uusi idea. Tämä olisi kuitenkin nykyjärjestelmää koskeva poliittisesti vaikein muutos, koska se poistaisi vakuutuslääketieteen keskeisen vallan. Käsittääkseni lähimpänä ehdottamaani mallia ollaan Uudessa-Seelannissa eli yhteiskunta kantaa kokonaisvastuun. Jos yhteiskunta pakottaa työn tekemään, sen on myös kannettava täysi vastuu työn seurauksista.
Mielestäni ehdotukseni olisi kansalaisaloitteen arvoinen. Harmi vain, ettei sitä koskaan toteutettaisi, vaikka yli 50% kansasta olisi sitä kannattamassa.
-Toni
