Hieman Ortonista ja kipuklinikoista, sekä jälleen varoituksen sana vakuutuslääkäreistä

Paljon mediassa esiintynyt mähmäisesti hoidettu kipuklinikan lopetus ja vaihtuminen tekonivelklinikaksi on herättänyt keskustelua varsinkin kipuklinikan asiakkaiden keskuudessa. Yksityispotilaiden leikkaushoito päättyy – Orton ”Kipukli­nikka ei valitet­ta­vasti ota vastaan uusia potilaita, sillä heille ei pystyt­täisi tarjoamaan pitkä­jän­teistä hoitoa.”

Kipuklinikan toiminnan loppuminen – Orton ”Kipukli­nikan jatkosta ei ole vielä lopul­lisia päätöksiä, emmekä valitet­ta­vasti tiedä, minkä­lai­seksi toiminta muotoutuu. Ymmär­rämme hyvin, että muutos herättää huolta. Teemme parhaamme, jotta potilaiden hoito ei katkeaisi yhtäk­ki­sesti. Päivi­tämme tietoa heti, kun tiedämme lisää. Kiitos ymmär­ryk­sestä ja pahoit­telut kipupo­ti­lail­lemme siitä, etteivät jatko­hoi­to­mah­dol­li­suudet ole vielä selvillä.”

Vihreiden kirjallisen kysymyksen eduskunnan puhemiehelle aiheeseen liittyen voitte lukea täältä KK 84/2026 vp

Ortonin kipuklinikkahan suljettiin virallisella selityksellään organisaatiouudistuksen takia. Miksi todellisuudessa? Orton ei ole avannut päätöksen taustaa tarkemmin, joten syyt jäävät tulkinnanvaraisiksi. Rakenteellisesti mahdollisia selittäviä tekijöitä ovat mm. resurssien kohdentaminen tekonivelkirurgiaan, palveluostojen muutokset ja kipuklinikoiden yleinen aliresursointi Suomessa. Kyse ei ollut pelkästä HUS:in hallinnollisesta uudelleenjärjestelystä, vaan resurssien siirtämisestä kipupotilaista tekonivelleikkauksiin. Vakuutusyhtiöiden vaikutus terveydenhuollon hoitokäytäntöihin on kasvanut palveluostojen ja asiantuntijaverkostojen kautta, mikä herättää kysymyksen siitä, missä määrin hoitolinjauksia tehdään myös korvausjärjestelmän näkökulmasta.

Lisäinfona tiedoksi, että kivun hoitamiseen ja muuhunkin julkisen terveydenhoidon tarpeellisuuden määrittelemisestä vastaa Palveluvalikoimaneuvosto eli Palko. Mikä on terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto? – Palveluvalikoimaneuvosto

”Jäsenet edustavat eri tieteenaloja, kuten lääketiedettä, sekä suomalaista terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmää. Palko voi perustaa asiantuntijoista koostuvia jaostoja, joiden tehtävänä on ehdottaa käsiteltäviä aiheita ja valmistella asioita neuvoston käsittelyyn yhdessä sihteeristön kanssa. Palkolla on lisäksi pysyvä sihteeristö, joka valmistelee asiat neuvoston ja jaostojen kokouksiin. 

Palkossa on edustettuina sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Kansaneläkelaitos ja Suomen Kuntaliitto ry sekä Fimea.”

”Palkon päätehtävä on antaa suosituksia tutkimus-, hoito- ja kuntoutusmenetelmien kuulumisesta terveydenhuollon palveluvalikoimaan tai rajaamisesta sen ulkopuolelle.”

”Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (Palko) voi suosittaa, että tietty terveydenhuollon tutkimus-, hoito- tai kuntoutusmenetelmä joko kuuluu tai ei kuulu terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Myönteiseen suositukseen voi sisältyä ehtoja esimerkiksi sairauden vaikeusasteesta, edeltävistä hoidoista tai hinnoittelusta.

Suositukset perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tutkimustietoon, avoimuuteen käytetyistä periaatteista ja toimintatavoista sekä mahdollisuuteen ottaa kantaa suositusten sisältöön. Palko varmistaa, että palveluvalikoimassa huomioidaan oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti eri potilasryhmät, sekä budjettirajoitteet ja lainsäädäntö. Suosituksissa otetaan huomioon myös eettiset ja käytännön järjestämiseen liittyvät näkökulmat. Terveydenhuollon järjestäjä tekee päätöksen suosituksen käyttöönotosta. Säännökset eivät rajaa, ketkä voivat ehdottaa suositusten aiheita.” 

Vakuutusyhtiöt peilaavat halutessaan hyvinkin vahvasti Palkon suosituksiin, sekä Käypä hoito-suosituksiin, mikäli niihin nojautumisella voidaan muka perustellusti evätä korvausvastuu. Vaikka Käypä hoito ja Palko eivät ole oikeudellisesti sitovia, niitä käytetään vakuutusyhtiöiden korvauspäätöksissä “yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen käytännön” määrittelyyn. Palkon suositukset eivät ole lainsäädäntöä, mutta ne ohjaavat vahvasti sekä julkista hoitoa että vakuutusyhtiöiden korvauskäytäntöjä. Eihän se nyt niin kuuluisi olla, kun kyse on vain suosituksista. Lääketiede kehittyy ja tutkimuksia tehdään, mutta nykytieteessä jälkeenjäänyt suositus ei saisi koskaan määritellä väärää reagointia vammaan tai sairauteen. En millään jaksa uskoa, että suositukset pysyvät ajan tasalla. Siitä pitää huolen perehtynyt, motivoitunut, lisäkoulutusta ja kokemusta alati hankkiva hoitava asiantuntijalääkäri.

Tässä artikkelissani en halua kyseiseen toimintaan/tapahtuneeseen sen enempää pureutua, koska näen sen osana järjestelmää, jonka perkaaminen on vain ajanhukkaa. Edellä mainitsemani asiat ovat mielestäni kuitenkin merkittävä osa työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisia korvauspäätöksien määrääviä tekijöitä ohittaen yleissuosituksina hoitavana lääkärinä toimivan ja perehtyneemmän alan asiantuntijalääkärin suosituksista poikkeavan perustellun hoitosuosituksen. Kipuklinikoita on suhteessa tarpeeseen aivan liian vähän tai niiden kapasiteetti ei riitä vastaamaan kroonisen kivun hoidon kysyntään.

Asia on nyt Ortonin osalta hoidettu maaliin ja jälkispekulointi tulee olemaan pelkkää sananhelinää hautautuen ajan myötä. On kysymys kahdesta asiasta: miten saadaan järjestettyä kipupotilaille riittävä tasapuolinen valtakunnallinen asiantunteva hoito vs. miten on mahdollista, ettei kivun hoitoa katsota hoitosuhteessa olevaltakaan korvattavaksi lakisääteisistä vakuutuksista?

Onko kyse kivunhoidon vähentämisestä ja vähemmälle huomiolle jättämisestä? Kyse ei taida olla yksittäisten ammattilaisten osaamattomuudesta, vaan siitä, että järjestelmä ei tarjoa riittäviä resursseja, koulutusta tai rakenteita kroonisen kivun hoitoon. Vai toteutetaanko asiassa jonkin tahon mielivaltaa taloudellisin intressein? Terveyspolitiikan näkökulmasta näyttää siltä, että: kirurgiset, mitattavat ja nopeasti vaikuttavat hoidot priorisoidaan kroonisten, pitkäaikaisten ja kalliiden oireyhtymien yli.

Oma arvioni on, että vakuutusyhtiöiden vaikutus julkiseen erikoissairaanhoitoon on kasvanut. Palveluostojen ja asiantuntijalausuntojen kautta vakuutusyhtiöillä on yhä enemmän epäsuoraa vaikutusta siihen, miten potilaita ohjataan ja millaisia diagnooseja painotetaan. Vakuutusyhtiöiden vaikuttamisroolin kasvaessa yliopistollisiin keskussairaaloihin yksityisasemien lisäksi on johtamassa siihen, että järjestelmän rakenteet herättävät kysymyksen ohjaavatko korvausvastuun rajat osaltaan sitä, miten diagnooseja ja hoitotarvetta tulkitaan. Kivusta aiheutuneet korvaukset vakuutusyhtiöille oikein korvattuina nousisivat heille liian korkeiksi, jolloin alati kasvavaa voittoa tavoittelevalle pörsiiyhtiölle tämähän olisi valtava tuloksen laskija.

Sama suuntaus kuin niskan retkahdusvammojen diagnosoinnissa lieviksi aivovammoiksi, jolloin voidaan kuitata syy-yhteys lopun elämän hankaloittaviin oireisiin vamman muka parantuen alle kolmessa kuukaudessa. Diagnoosiluokitusten muutokset ovat vaikuttaneet siihen, miten syy-yhteyttä arvioidaan, ja tämä heijastuu myös vakuutuskorvauksiin. Vakuutuslääketieteen vaikutus julkiseen erikoissairaanhoitoon on kiistatta kasvanut.

Jos jollakin menee artikkeleistani herne nenään niin muistakaa, että vakuutuslääkärille ette voi sitä mennä poistattamaan. Vakuutuslääkäri ei roolissaan tapaa ja tutki potilastaan. Hän tapaa ja tutkii potilaitaan vain yksityisvastaanotollaan hoitavana lääkärinä. Saakohan muuten vakuutuslääkäri tehdä päiväsaikaan ollessaan hoitavana lääkärinä edustamalleen vakuutusyhtiölle yksityisellä lääkäriasemalla EI KORVATA-lausuntoja työaikanaan? Tietenkin saa. Mutta pitääkö hänen vaihtaa henkisesti roolia hoitava lääkäri vs. vakuutuslääkäri kuten Smeagol?

Smeagolista tietämättömille: Smeagolin kahtiajako Taru sormusten herrassa kuvaa traagista taistelua hyvän ja pahan välillä yhden mielen sisällä. Sormuksen korruptoiva voima synnyttää Klonkun, pakkomielteisen ja petollisen persoonan, joka elää vain omistushalusta. Alkuperäinen Smeagol edustaa haavoittuvaa, syyllisyyttä kantavaa minää, joka hetkittäin pyrkii kohti vapautta ja hyväksyntää. Näiden kahden persoonan välinen ristiriita heijastaa riippuvuuden ja toipumisen kamppailua: Smeagol etsii ihmisyyttä, Klonkku vetää takaisin pimeyteen. Lopulta hahmon tragedia syntyy siitä, ettei kumpikaan puoli kykene täysin voittamaan toista.

Vakuutuslääkärit ja heidän yksityisvastaanottonsa on aihe, johon kannattaa paneutua, koska kyse on aina yksilöstä kohtaamassa yksilön. En henkilökohtaisesti hakeutuisi hoitoon yksikköön, jossa merkittävä osa asiantuntijoista toimii myös vakuutusjärjestelmän päätöksenteossa.

Täältä löytyvät aprillipäivästä eteenpäin Ortonilla toimivat asiantuntijalääkärit Ortonin asiantuntijoiden yksityisvastaanotot 1.4. jälkeen – Orton

Osa samoista asiantuntijoista toimii sekä hoitotyössä että vakuutus- ja oikeusjärjestelmän asiantuntijatehtävissä, mikä herättää potilaissa kysymyksiä roolien riippumattomuudesta.

LähiTapiola Vahinkoyhtiö | Tutustu | LähiTapiola

KKO:2019:82 | 23.9.2019 | Ennakkopäätökset | Korkein oikeus | Finlex

Täältä voi tarkistella kytköksiä Sidonnaisuus- ja sivutoimirekisteri Mikäli sinne nyt on muistettu tiedot ilmoittaa.. ”Lautamiehet ja asiantuntijajäsenet voivat ilmoittaa sidonnaisuutensa tässä palvelussa.” Maksettuja korvauksia harvemmin näköjään kukaan rekisteriin sidonnaisuutensa ilmoittanut koskaan muka saa…

Kun lääkäri sitoutuu toimimaan vakuutusjärjestelmän asiantuntijana, hänen riippumattomuutensa potilaan silmissä näyttää hyvinkin kyseenalaiselta. Kaunistellen sanottuna. Nämä kyseiset vakuutuslääkärit hoitavat hoitavina lääkäreinä oman ammattialansa potilaita. Ihan siis vastaanotollaan ja tutkimalla. Mutta pätevyys riittää asiantuntijana kaikkiin aloihin eli ortopedina mm. silmätauteihin, neurologiaan, urologiaan… lista asiantuntijuudesta on loputon. Onkohan pätevyys antaa hirsirakentamiseen ja putkiremontteihinkin asiantuntijalausuntoja? Eikä se edes vaadi sitä vakuutuspiireissä hehkutettua vakuutuslääketieteen erityispätevyyttä. Onpas kummallista, eikö?

Mikäli työtapaturman uhri erehtyy menemään vakuutuslääkärin vastaanotolle vammasta, jollaisen vastaavan hän on vakuutuslääkärinä antamassaan lausunnossa hylännyt ei todennäköisenä syy-yhteytenä? Mitä hän kirjaa tutkiessaan potilaan? Kertooko hän sidonnaisuutensa?

Muutama vinkki, josta tunnistat vakuutuslääkärin tai sidonnaisuuden vakuutusyhtiöihin. Pyydä aina hoitaavaa lääkäriä kirjaamaan todennäköisesti syy-yhteydessä työtapaturmassa aiheutuneeseen vammaan. Pyydä asiantuntijalääriä ottamaan kantaa vamman aiheuttamiin elämän laatua laskeviin asioihin. Pyydä lääkäriä kirjaamaan hoitosuunnitelma ja suositukset. Tarkista aina lausunto. Mikäli hoitava lääkäri alkaa sopertamaan ettei voi ottaa kantaa vammaan liittyviin asioihin tai alkaa puhumaan vakuutusyhtiön todennäköisistä tulkinnoista epämääräiseen tyyliin, tulisi hälytyskellojen soida. Tai mikäli hoitava lääkäri alkaa selittämään, ettei voi tällaista oikeudessa tulla todistamaan, koska ei ole tunne koko elämäsi ajalta kaikkea hoitohistoriaa. Kysymys on yksinkertaisesti hoitavan lääkärin toteamasta todennäköisestä syy-yhteydestä ei 100% varmasta asiasta eli kyse on asiantuntijalääkärin näkemyksestä. Valehtelu on asia erikseen ja sitähän ei olla vaatimassa. Potilaiden näkökulmasta vakuutuslääkärien lausunnot ovat usein ristiriidassa ja päinvastaisia hoitavan lääkärin arvioiden kanssa, eikä potilaalle anneta mahdollisuutta keskustella näistä tulkinnoista suoraan vakuutuslääkärin kanssa.

-Toni