Tätä kysymystä minulta kysellään aika ajoin koskien työsuhderiita-asioita irtisanomistapauksista tai työtapaturmakorvauksista. Olen ollut tekemisissä jonkun verran lakimiesten kanssa ja muutamaa voisin jopa suositella. Seuraavassa avaan hieman ajatusmaailmaani koskien lakimiehen palkkaamista.
Miten määritellään hyvä lakimies? Käytän tässä artikkelissa yleisnimitystä lakimies ja ammattinimikkeistä enemmän kiinnostuneille voit käydä täältä lukemassa mitä eroa on mm. asianajalla ja lakimiehellä.
Lähtökohtahan on, että mikäli herää epäillys lain rikkomisesta, olisi luonnollisesti tärkeää ensin tarkastaa, onko asia todellakin niin lakipykälien mukaan. Internet ja google ovat oiva apuväline, kunhan vain muistaa lähdekriittisyyden. Toki voi suoraan soitella eri lakitoimistoihin tai laittaa asiansa lakimiehille sähköpostitse. Ensitiedustelu on yleensä ilmainen ja siihen saattaa sisältyä tarkempikin esim. tunnin mittainen ilmainen asiaan perehtyminen.
Lähestyessäsi lakitoimistoja tulee muistaa, miksi ne ovat olemassa. Lakimiehet tekevät bisnestä ja saavat elantonsa hoitaessaan erilaisia toimeksiantoja. Joillakin lakitoimistoilla menee niin hyvin, että juttuja on riittävästi ja voidaan valita ns. rahakkaimmat ja parhaimmat menestymismahdollisuudet omaavat. Oletan, että lakimies haluaa voittaa maksavan asikkaansa jutun. On myös lakitoimistoja, jotka mainostavat osaavansa kaikki mahdolliset lakiasiat ja ottavat mieluusti asiakkaakseen lähes kaikki jotka heihin kontaktoivat. Toki hekin varmistavat, että asiakkaan kukkarossa on ns. voimaa.
Erittäin tärkeää on huomioida lakitoimiston ja lakimiesten mahdolliset kytkökset liittyen riita-asiaan mikäli suinkin mahdollista. Suomalainenhan luottaa lääkäriin ja juristiin, koska pakkohan heidän on osaavia olla, koska ovat tittelinsä lukemalla ansaitseet. Harmi vaan, että lakiasioissa on aina voittaja ja häviäjä. Molempien osapuolten lakimiehelle palkka juoksee tuloksesta riippumatta. On tietenkin vaikeaa valita ilman kokemusta tai ns. varmaa tietoa pätevää lakimiestä. Suosittelijoita riittää, mutta perustelut suosituksille ovat usein luokkaa nolla eli pelkkiä korulauseita.
Muutama spekulaatio. Eihän lakimies lähde ison yrityksen toimitusjohtajaa haastamaan oikeuteen, mikäli he käyvät yhdessä lounailla ja golfia pelaamassa ystävinä. Samoin isoja yrityksiä vastaan tietyt lakimiehet saattavat kieltäytyä alkamasta hoitamaan juttua. Ei vaan kantti kestä tai ajatellaan asian vaikuttavan tulevaisuuden uraan. On myös mahdollista, että lakitoimisto hoitaa jo riidan vastapuolen asioita liittyen liiketoimintaan, joten tällöin ei luonnollisestikaan ns. kauppoja jutun ottamisesta tule. Joku voisi väittää foliohattuiluksi tätä spekulointia, mutta historiahan on täynnä kaiken maailman Jari Aarnioita, joiden piti kaiken järjen mukaan olla rehellisyyden puolella.
Älä palkkaa lakimiestä, joka ei ole riita-asiassasi ammattilainen. Lakimiehen tulee myydä oma osaamisensa sinulle eli perustella menestymismahdollisuudet viitaten korkeimman oikeuden ratkaisuihin tai oikeuden päätöksissä vakiintuneisiin lain tulkitsemistapoihin riita-asiasi kohdalla.
En lakimiesten kyvystä hallita mainostamiaan palveluita tiedä, mutta arviona voisin heittää yhden lakimiehen hallitsevan täysin maksimissaan ehkä neljä eri kokonaisuutta. Mikäli kuitenkin olet tietoinen olemassa olevista laista, jotka asiaasi tulee huomioida, tutustunut edellä mainitsemiini mahdollisiin korkeimman oikeuden päätöksiin tai oikeusasteiden korvausratkaisuihin vastaavissa tapauksissa, niin tällöin voit helpottaa lakimiehen tehtävää vetoamalla omiin päätelmiisi. Asiansa osaava lakimies kyllä perustelee väitteesi tarvittaessa väärin ymmärretyksi.
Mitäs se lakimies sitten kustantaa? Siinä ei ole mitään järkeä, että lakimies laskuttaa sinua 250 € + alv. tutustuen dokumentteihin ja opiskellessaan sinun kustantamana lisää oppia, koska asia ei olekaan hänelle niin helppoa kuin on antanut olettaa. Toki lakimiesten kanta on, että he eivät tästä laskuta, mutta miksi sitten ottaa uuden alan juttua perehtyäkseen siihen pikaisesti. Asiantuntijuus saavutetaan pitkäjänteisellä työllä opiskellen kyseiseen alaan liittyviä oikeuden ratkaisuja ja lain soveltamista. Asiat ovat loppupeleissä hyvin yksinkertaisia työriita- ja työtapaturmariidoissa ja asiansa osaava lakimies tietää hyvinkin nopeasti asian mahdolliset menestymismahdollisuudet.
Onko lakimiesten palkkioissa sitten mitään järkeä? Ei todellakaan. Käytännössä nykypäivänä yhden lakimiehen pyörittämän yhtiön kulut ovat hyvin minimaaliset. Hänen ei tarvitse tarjotessaan asiantuntijapalveluja esim. satsata yhtiönsä pyörittämiseen isolla velkarahalla, suuriin varastotiloihin, tilaamaan tuotteita myytäväksi tai sitomaan omaisuuttaan hankintoihin/urakoihin etukäteen. Silti lakimies saattaa laskuttaa 250 €/h + alv. Helsingissä laskutus saattaa olla jopa reilut 500 € tunnilta aina jopa tuhanteen euroon asti. Isoilla lakifirmoilla on toki henkilökuntaa ja toimitiloja, jolloin kustannuksia tulee luonnollisesti enemmän, mutta kyllähän palvelun hinnan tulisi olla tavallisen kansalaisen mahdollisuuksien rajoissa. Hävityissä oikeusjutuissa kun tulee vastapuolenkin lakipalvelut maksettavaksi.
Eihän lakimiehen tuntihinnassa ole mitään järkeä sen kannalta ettei riidan tuomiolla ole mitään merkitystä hänen korvaukseensa. Toki on erilaisia vaihtoehtoja sopia korvauksesta lakimiehelle, mutta pääasiassa mennään tuntiveloituksella, kun kyseessä on työtapaturmariita. Asia hoitaminen vaatii yhteydenpitoa moneen instanssiin haettaessa todisteita ja perusteita vaatia korvauksia. Ei ole kuitenkaan takuuta menestymisestä ja jutun voittamisesta. Lakimies ei keksi mitään uutta ja mullistavaa itse, vaan kysymys on muiden keksimien ja hyväksymien lakien soveltamisesta.
Onko siis oikeudenmukaista ettei nykypäivänä kansalaisella ole varaa hakea oikeutta omakustanteisesti? En tiedä onko koskaan ollut, mutta väärinhän asia on. Vai onko siinä järkeä, että talon maalauksesta maksaa 7000 € ja saa maalatun talon joka on luvattu, mutta oikeusjutun hävitessä maksaa 20 000 € ja häviää, eikä saa muuta kuin lakimieheltä laskun ja oikeuskulut maksettavaksi. Varsinkin kun lakimies on arvioinut riidan sellaiseksi, että juttu pitäisi kaiken järjen mukaan voittaa.
Suomen oikeusjärjestelmä voi toimia paperilla, mutta totuus käytännössä on ihan jotain muuta. Kuten eräs lakimies aikoinaan totesi: ”Se on turha kuvitella saavansa automaattisesti oikeudessa oikeutta, riippuu siitä kuka on tuomarina.” Eli vaikka kuulostaakin älyttömältä, niin käräjäoikeuden tuomio voi riippua lakimiehen ja tuomarin väleistä. Mikäli käräjätuomari haluaa ns. vittuilla asiassa lain puolesta oikeassa olevalle riita-asiaa hoitavalle lakimiehelle niin hän voi sen tehdä. Samanlaisia rasvanahkoja ovat tuomaritkin kuin tavalliset kansalaiset. ”Minä suhtaudun niin, että asiat voivat riidella, mutta eivät ihmiset.” Legendaarinen lausahdus, joka joskus jopa saattaa joidenkin harvojen ihmisten kohdalla pitää paikkansakin.
Riita-asioissa kannattaa aina pyrkiä sopuun ja neuvotella korvauksista ilman oikeudenkäyntiä. Hyvin usein vastapuoli ei suostu neuvotteluun vasta kun lakimies astuu peliin. Usein tarvitaan haastehakemus ennen kuin toinen osapuoli uskoo, että asia ollaan valmiina viemään loppuun asti. Laiha sopu vs. lihava riita on paljon hoettu, mutta kun kyseessä on vakavan työtapaturman aiheuttamat pysyvät terveyshaitat ja työkyvyn menetys ei kevyisiin tarjouksiin kannata suostua. Irtisanomisriidat ovat eri asia, sillä tällöin korvaukset ovat aivan naurettavat. Toki edelleen lakimiehelle hyvä keissi neuvotteluineen, käräjineen ja hovioikeuksen läpi käymiseen kunnon korvauksella tuli turpaan tai ei.
Ole rehellinen kertoessasi lakimiehelle oman näkemyksesi riidan syystä. Älä pimitä muka ei oleellista tietoa. Kertomatta jättämiset paljastuvat ennemmin tai myöhemmin ja ne voivat olla hyvinkin ratkaisevia. Lähtökohta on olla rehellinen ja mikäli riita-asia paljastuukin edes osin myötävaikutetuksi tai valheisiin muuttuu tilanne hyvin vaikeaksi.
Saadessani lukijoiltani kysymyksiä ja pyydettäessä neuvoja koskien heidän omia riita-asioistaan kuulen luonnollisesti aina vain yksipuolisen näkemyksen. Välillä vastaan tulee jo alkujaan omituisen oloisia tapauksia ja kun esitän lisäkysymyksiä tai pyydän tarkennuksia ei keskustelut enää jatkukaan. Olkaa siis rehellisiä. On turha anoa sympatiaa tai ylimääräistä, sillä vaatimusten tulee perustua lakiin ja sen tulkintaan. En voi suositella lakimiestä, mikäli riita-asia osoittautuu jo heti kättelyssä omituiseksi ja epäloogiseksi.
Minulla on kokemusta myös törkeästä laittomasta irtisanomisesta omakohtaisesti ja olen erittäin tyytyväinen sen läpikäyneenä ns. pitkän kaavan mukaan. Voitto tuli käräjillä ja lisäkorvaukset hovissa 5 vuotta kestäneessä tappelussa, mutta en voi suositella kyseistä rumbaa kenellekään. Pyrkikää siis aina lähtökohtaisesti sopimaan kiistanne, jos vain mahdollista. Antakaa tietyissä asioissa periaatteistanne edes hieman anteeksi. Joku voi nyt pohtia miksi itse tappelen pääosin myös periaatteen vuoksi vakuutusyhtiön kanssa? Koska omassa tapauksessa rikotaan viranomaistaholta lakia ja vääryyksistä aiheutuu minulle joka vuosi enenemässä määrin tappiota. Minun ei olisi alunperinkään tarvinnut tähän tappeluun lähteä, mutta kukaan ei ummikkoa neuvonut jouduttuani työtapaturmaan. Katsotaan nyt tämä käynnissä oleva vääntö loppuun. Avaan jossain vaiheissa tarkemmin lukuja, sillä se auttaa ymmärtämään millaisista summista tapauksessani puhutaan.
Tiesitkö muuten, että juristiksi haluavista ja juristina toimivista liikkuu monenlaisia uskomuksia ja oletuksia koskien juristien luonnetta. Wikipediasta poimittuna lainauksena brittiläisen psykologin Kevin Duttonin mukaan juristi on psykopaattien toiseksi suosituin ammatti. Psykopaatista voi ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan tulla ”sujuvasti valehteleva poliitikko, häikäilemätön liikemies tai menestyvä asianajaja”. Taas menee jollakin herne nenään, mutta olen havainnut isojen yritysten henkilöstöhallinnoissa työskentelevän psykopaateiksi luokiteltavia henkilöitä. Sama pätee vakuutusyhtiöissä henkilövahinkojen korvausasioista päättävien kohdalla. Psykopaatille tyypillisiä piirteitähän ovat julmuus, epäsosiaaliset teot, alkoholin ja huumeiden käyttö, vastuuttomuus ja moraalittomuus. En väitä, että kyseiset henkilöt olisivat olleet alkoholin tai huumeiden käytön alaisena töissä. Teot joihin joidenkin yhtiöiden HR- osasto tai vakuutusyhtiöiden henkilöstö kykenee, vaatisi ei psykopaatilta alkoholilla tai huumeilla lääkitsemistä työpäivien päätteeksi pystyäkseen elämään itsensä kanssa ja selviämään seuraavaan päivään.
-Toni