Alan tulevissa kirjoituksissa purkamaan vakuutusoikeuden päätöksiä koskien omia valituksiani. Aloitan käsittelemään ensimmäisenä asiana vuosibonusta.
Valitukseni koski siis vuosittain maksettavan tulospalkkion/vuosibonuksen huomioimatta jättämistä osana työtapaturmavuoden tuloja. Vakuutusyhtiö antoi päätöksen, jossa se kieltäytyi huomioimasta vuonna 2014 maaliskuussa maksettua tulospalkkiota vuoden 2013 tuloihin, koska sitä ei maksettu vuonna 2013. Olin siis eri mieltä ja tein väärästä päätöksestä valituksen. Maksupäivällä ei ole merkitystä.
Sovellettava lain kohta:
”Tapaturmavakuutuslain 28 §:n 1 momentissa tarkoitettuna työansiona, jonka tapaturman sattuessa saamansa työansion mukaan olisi vuoden pituisen ajanjakson kuluessa todennäköisesti saanut.”
Todisteet, joihin vetosin:
1. Vuoden 2014 palkkatodistus, jossa työnantaja on kirjannut maaliskuussa 2014 maksetun tulospalkkion kohdistuvan vuoteen 2013.
2. Työsuhteeni alkoi 02/2012 ja edellytyksenä tulospalkkion saamiselle oli koko vuoden 2012 kestänyt työsuhde töitä tehden, joten vuonna 2013 maaliskuussa en tulospalkkiota saanut vuodelta 2012. Sain tulospalkkion vuoden 2013 perusteella ensimmäisen kerran yhtiössä työurallani vuonna 2014 maaliskuussa, koska työssäoloehto täyttyi.
3. Sain tulospalkkion myös vuonna 2015 vuoden 2014 osalta, koska työssäoloehto täyttyi. Vuosina 2016-2019 olin työtapaturman seurauksena uudelleenkoulutuksessa uuteen ammattiin, jolloin en ollut oikeutettu luonnollisestikaan tulospalkkioon tuolta ajalta, koska en tehnyt töitä yhtiössä.
4. Palattuani töihin 2020 kesäkuussa ja työssäoloehdon täytyttyä aloin jälleen saamaan tulospalkkiota ja saan sitä edelleen joka vuosi.
Tein siis valituksen Tamlaan, koska lainkohta oli tulkittu vakuutusyhtiössä väärin. Maksuajankohta ei ole peruste sen huomioimiselle, vaan kuten laissa todetaan: ”tapaturman sattuessa saamansa työansion mukaan olisi vuoden pituisen ajanjakson kuluessa todennäköisesti saanut.” Tamla hylkäsi valitukseni ja hyväksyi saman vakuutusyhtiön päätöksessään esittämän laittoman selityksen. Tamlan päätös oli väärä, joten valitin Tamlan väärästä päätöksestä edelleen vakuutusoikeuteen.
Vakuutusoikeuden ratkaisu:
Esitiedot vakuutusoikeuden päätöksestä:
”Korhosen työsuhde hänen työnantajansa palveluksessa on alkanut 27.2.2012 ja se on ollut toistaiseksi voimassa oleva. Tapaturman sattumishetkellä 14.12.2013 työsuhde oli jatkunut yhtämittaisesti jo päälle vuoden ja 9 kuukautta. Tapaturman sattumishetkellä Korhoselle ei ollut vielä kertaakaan maksettu työnantajansa toimesta hänen huomioitavaksi vaatimaansa vuosibonusta, vaan ensimmäisen kerran vuosibonus on maksettu Korhoselle maaliskuussa 2014, eli kyse on ollut vuoden 2014 tulosta vaikkakin vuosibonus on kohdistunut vuoteen 2013. Sittemmin Korhonen on valituksessaan kertomansa mukaan saanut vuosibonusta myös vuosien 2014, 2015, 2021, 2022 ja 2023 osalta.”
Päätös valitusasiaani:
” Ottaen huomioon, ettei Korhonen ollut tapaturman sattumishetkellä vielä kertaakaan saanut vuosibonusta työnantajaltaan, ja lisäksi kyse on vaihtelevan suuruisesta tuloerästä, jonka saaminen ei ole vuosittain varmaa, vakuutusoikeuskin katsoo, ettei tapaturman sattumishetken jälkeen vuoden 2014 maaliskuussa Korhoselle maksettua vuoteen 2013 kohdistunutta 1 587,30 euron suuruista vuosibonusta voida nyt kyseessä olevassa tilanteessa pitää sellaisena tapaturmavakuutuslain 28 §:n 1 momentissa tarkoitettuna työansiona, jonka Korhonen tapaturman sattuessa saamansa työansion mukaan olisi vuoden pituisen ajanjakson kuluessa todennäköisesti saanut. Korhosen tapaturman sattumishetken työansioiden voidaan niin ikään katsoa olleen vakiintuneet myös ilman kyseisen vuosibonuksen osuutta.”
Tämän luettuani olin, että mitä helvettiä?!? Tätäkö olin odottanut 3,5 vuotta, että vakuutusoikeus lähtee vielä keksimään vakuutusyhtiön ja Tamlan väärälle lain tulkinnalle uusia laittomia perusteluja pitääkseen väärän päätöksen voimassa? Valitin alunperin, että päätös on väärä, koska maksupäivä ei ole peruste ja lainkohdan mukainen kohta vedota sen huomiotta jättämiselle. Vielä kerran:
”vakuutusoikeuskin katsoo, ettei tapaturman sattumishetken jälkeen vuoden 2014 maaliskuussa Korhoselle maksettua vuoteen 2013 kohdistunutta 1 587,30 euron suuruista vuosibonusta voida nyt kyseessä olevassa tilanteessa pitää sellaisena tapaturmavakuutuslain 28 §:n 1 momentissa tarkoitettuna työansiona, jonka Korhonen tapaturman sattuessa saamansa työansion mukaan olisi vuoden pituisen ajanjakson kuluessa todennäköisesti saanut.”
Siis vakuutusoikeus ei mainitse maksupäivästä mitään eli sillä ei heidänkään mukaansa ole merkitystä. Mutta joko valmistelijan ja esittelijän vajavaisen esityksen johdosta tai halusta vain vittuilla päättelivät, etten olisi vuoden mittaisen ajanjakson kuluessa todennäköisesti vuosibonusta olisi saanut. Vaikka faktaa on, että sain sen myös seuraavana vuonna. Heillä oli siitä tieto.
Kyseinen tulospalkkio on maksettu koko 2000-luvun tähän päivään asti, eikä sen loppumisesta ole edes keskusteltu. Vakuutusyhtiö jätti sen huomioimatta vuoden 2015 lopussa tekemässä päätöksessään vuositulojeni osalta, josta indeksikorotettuna lasketaan tälläkin hetkellä ansionalenemani. Tappelun kautta saadut korvaukset laskettiin tuolloin siis pari vuotta myöhässä ja vakuutusyhtiö olisi kuulunut ”todennäköisesti saanut seuraavan vuoden kuluessa” tämä huomioida ja tarkastaa asia, koska tuo seuraava vuosi oli kulunut ja vuosibonus siitäkin saatu. Tamla teki päätöksensä vuonna 2023, mutta ei vaivautunut tarkistamaan asiaa, koska tulkitsivat asian yhtä väärin kuin vakuutusyhtiö väittäen maksupäivän ratkaisevan. Nyt vakuutusoikeus mokaa homman lopullisesti tajuttuaan vakuutusyhtiön ja Tamlan virheet ja yrittäen keksiä uuden syyn evätäkseen vuosibonuksen huomioimisen.
Ja tietenkään päätöksestä ei voi valittaa. No luovutanko tähän? Pakkohan minun oli kysyä vakuutusoikeudelta neuvoa päätöksen tulkintaan. Miksi vakuutusyhtiö nyt huomio kyseisen vuosibonuksen työtuloihini? Vakuutusyhtiö on tehnyt sen töihinpaluuni jälkeen joka vuosi, vaikka kyseistä vuosibonusta voida työtapaturmalain tulkinnanmukaan laskea tuloiksi, jotka tulisin seuraavanakin vuonna todennäköisesti saamaan. Uskomatonta. Pointtina siis ettei tuloja voida aina laskea vakuutusyhtiön eduksi pienentämään lakisääteisen vakuutuksen edellyttämiä korvauksia ja korvausvastuuta.
Odotan nyt vakuutusoikeudelta vastauksia päätöksen tulkintaan. Vakuutusyhtiö esitti jo sähköpostissa kantansa kysyessäni vuosibonyksen huomioimista:
”Eli siis kuten on todettu eli nykyiset vuositulot määritellään samalla tavalla kuin tapaturman sattumisvuonna eli vuosibonus ei ole pysyväksi tuloksi luettava/todennäköinen? Tällöin sitä ei tuloihin huomioida?”
Vastauksena:”kuten Vako on päätöksellään katsonut, on työansiot laskettu tapaturmavakuutuslain säännösten ja työansioiden laskentaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisella tavalla.”
Olipahan taas vastaus. Tulkinta tulisi olla ettei vuosibonusta olisi tullut huomioida tuloissani vakuutusyhtiön maksaessa 100 % ansionalenemaa vuosilta 2014, 2015, 2021, 2022, 2023, 2024 ja 2025. Nämä vuosibonusmäärät tulisi nyt siis maksaa minulle työtapaturmalain edellyttämällä tavalla viivästyskorkoineen. Huomioitavaa on vastaavasti yleinen periaate rikastumiskiellosta vakuutustuskorvausten osalta sen ollessa kohdallani mahdollinen. Siihen ei kuitenkaan ole pelkoa nykyisellä vakuutusyhtiön harrastamalla toteutuneiden tulojen laskentakaavalla, sillä tuon summan kestää maksaa, enkä siltikään saa 100 % ansionalenemaa todellisuudessa. Palaan mm. tähän kunhan saan vakuutusyhtiöstä uudet valituskelpoiset päätökset yli kolmen vuoden ajalta.
Luulin, että vakuutusoikeudessa asiat käsiteltäisiin perin pohjin. Tai siis niin halusin uskoa. Vuosibonuksen käsittelyssä ei taidettu ottaa huomioon, että olen edelleen töissä samalla työnantajalla kuin työtapaturman sattumisvuonna. Hyvä, että maksupäivällä ollut väliä, vaan kyseessä oli tulo, jota ei vuosituloihini kuulu jatkossakaan huomioida. Hyvä päätös siis, mikäli vakuutusyhtiö sen nyt tulkitsee oikein.
Tulevissa artikkeleissa koskien saamiani vakuutusoikeuden päätöksiä käyn läpi muutkin omituisuudet ja läpinäkyvyydet miten korruptoitunut järjestelmä on. Edelleen kannattaa lukijana olla ns. kartalla ja tehdä johtopäätökset lukemastaan itse. He saavat edelleenkin valittaa vakuutusyhtiön päätöksistä, jotka niin haluavat toimia ja kiistellä asioista puolueellisella leikkikentällä, vakuutusyhtiöiden yhteisellä takapihalla. Minä en suosittele valittamista Takoon, Tamlaan tai Vakuutusoikeuteen kenellekään tämän koko valitusjärjestelmän läpi käyneenä.
Tiesitkö että, myös vastuuvakuutuksien osalta on vakuutusyhtiössä käytössä käsittelymerkinnät. Ne kannattaa aina vaatia nähtäväksi, sillä niistä näkee lakimiesten ja lääkäreiden nimet ja lausunnot, sekä käsittelyn kaikki vaiheet. Kannattaa kysellä ne aina uudelleen ja tarkistaa onko tarinoita muuteltu. En väitä että olisi, mutta suattaapi olla mahdollista. Ei se kuitenkaan mitään auta, vaikka olisikin muuteltu, sillä ei kukaan ole asiasta kiinnostunut. Varsinkaan asiaan puutuumisvelvollisuuden omaavat virkamiehet.
-Toni