Turpaan tuli odotetusti. Vituttaako minua? Tottakai. Yli 3 vuotta olen hukannut elämästäni tähän tämän hetkiseen valitusrumbaan. Tiedän olevani 100 % oikeassa. Tein kuitenkin virheen jo vuonna 2014 lähtiessäni hakemaan työnantajan ottamasta työtapaturmavakuutuksesta korvauksia, vaikka sen olisi tullut olla työnantajan tehtävä. Mikäli olisin tässä tuottamuksellisessa työtapaturmassa jo alunperin vaatinut kaikki vahingonkorvaukset vahingon aiheuttajalta, en olisi joutunut pakotetusti mm. opiskelemaan 3,5 vuotta digitaalista markkinointia silmävammaisena. En olisi joutunut tekemään päivääkään töitä joihin en enää kykenen ellen olisi halunnut. Vahingon aiheuttaja olisi joutunut korvaamaan kaiken aihettamansa vahingon 100 %, koska kyseessä kiistatta tuottamus. Vammaa ei parannetuksi saa ja se vain pahenee iän myötä. Miksi siis menin valitittamaan laittomasta vakuutusyhtiön päätöksestä 10 vuotta sitten Tamlaan ja miksi siellä voitin? Koska uskoin ”asiantuntijoita”, jotka väittivät valittamista minun tehtäväkseni. En vielä tiennyt tätä mitä nyt tiedän. Olisin välttänyt vakuutusyhtiölle arvomaailmansa myyneet vakuutuslääkärit ja muut vakuutusyhtiössä työskenetelevät moraalittomat työntekijänsä, välttänyt vuosia jatkuneen vittuilun ja kiusaamisen. Minun ei olisi tarvinnut tätä paskaa koskaan aloittaa. Koska tuottamus. Onko asia vanhentunut? Ei. Voin sen vieläkin tehdä eli vaatia saamatta jääneet ansionmenetykset vahingon aiheuttajalta. Miksi tapella enää, koska sama paska jatkuu niin kauan kuin elän. Miksi tapella, koska vääryydet sallitaan. Katsoin nyt valituspaskan loppuun ja siirrytään seuraavaan vaiheeseen, kohde vaihtuu. Oma valinta, mutta sitä saa mitä tilaa, kun palkkaa osaamattomia ihmisiä töihin. Heidän virheistään saattaapi maine kärsiä.