Tuona päivänä tein perus asennustyötä. Tapaturma olisi voitu välttää, mikäli olisi ennakoitu ja huomioitu paineilmaletkun pikaliittimen käyttöriski ja olisi ohjeistettu suojalasien käyttö. Paineilmaletkun iskuvamma vasempaan silmääni johtui siis käytössä olleiden pikaliittimien rikkinäisestä kiinnityskappaleesta. Tätä ei ulkoisesti pystynyt havaitsemaan. Liitin oli ilmeisesti puhdistuksessa rikkoontunut ja paineilmaletku oli asennettu vain näennäisesti paikalleen ilman, että lukituksen toimivuutta oli tarkastettu. Vääntäessäni paineilman päälle asennuksen jälkeen testatakseni laitteiden toimivuuden, paineilmaletkun pää irtosi kiinnityksestä ja ampui suoraan vasempaan silmääni. Osumasta minulle aiheutui pysyvä silmävamma, 100% työkyvyttömyys, uudelleenkoulutus ja koko loppuelämän elämisenlaatuun vaikuttava vamma jatkuvana silmäsärkynä. Pikaliittimet vaihdettiin kiinteisiin ja asennuksiin ohjeistettiin suojalasien käyttö.
Vakuutusyhtiö suhtautui työtapaturmaan hoitaen vain perusasiat eli kustansi ensimmäiset lääkärissä käynnit ja tutkimukset, kunnes melko nopeasti ilmoitti, että silmä on taas kunnossa, eikä aio korvata mitään jatkossa. Onnekseni olin mennyt tapaturman sattumisen jälkeen TYKSin silmäpolille ja vammasta oli kirjattu kaikki oikeaoppisesti lääkärin tutkimusraporttiin ja lausuntoon. Tämä ei kuitenkaan vakuutusyhtiön ortopedia kiinnostanut, vaan hän pystyi kumoamaan silmäspesialistien lausunnot toteamalla, ettei sattunut työtapaturma ollut syy-yhteydessä vamman kanssa. Tämä on perustoimintaa vakuutusyhtiöissä, kun vammasta aiheutuneet kustannukset nousevat ennakoidusti miljoonatasolle. En voinut käsittää vakuutusyhtiön kantaa ja tästä alkoi taistelu, joka ei näytä ikinä loppuvan.
Pyysin apua lakimieheltä silloisesta Team-liitosta ja hänen kanssaan jatkoimme vakuutusyhtiön kanssa taistelua. Sain siis vakuutusyhtiöltä kielteisen korvauspäätöksen. Lausunnon antoi lääkäri, joka oli ortopedian ja traumalogian erikoislääkäri, vakuutuslääketieteen erityispätevyys. Valitimme muutoksenhakulautakuntaan, Tamlaan. Siellä ei asiantuntijuutta silmävammaani koskien ollut, joten Tamla pyysi silmä- ja näkövammoihin erikoistuneelta asiantuntijanlääkäriltä lausuntoa. Tämä kirjoitettu asiantuntijalausunto oli pelastukseni ja asia kääntyi minun edukseni, totuudeksi ja syy-yhteys todettiin. Päätöksen sain siis vasta vuonna 2016. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö alkoi maksamaan 85% tapaturmaeläkettä ja antoi sitoumuksen uudelleenkoulutukseen. Huomioitavaa on, että Tamlan lausunto on vain suositus, eikä vakuutusyhtiön sitä tarvitse välttämättä noudattaa, vaan se voi halutessaan valittaa asiasta eteenpäin vakuutusoikeuteen.
Näissä korvaustaisteluissa joutuu aina itse hoitamaan kaiken. Minullekin putoaminen työelämästä vuonna 2015 Kelan päivärahoille odottamaan Tamlan päätöstä, silmäkivun kanssa eläminen ja tulevaisuuden suunnittelu neljän kouluikäisen lapsen isänä ei ollut helppoa aikaa. Tämän kaiken ahdingon sai aikaan tuo kyseinen ortopedi, joka yhtiön edun nimissä hän teki väärän päätöksen. Mikä saa ihmisen tekemään tietoisesti väärin aiheuttaen toiselle ahdinkoa? Kyse on lakisääteisestä sosiaaliturvasta, jonka saaminen ei missään nimessä kuuluisi olla voittoa tavoittelevan yhtiön moraalittoman työntekijän päätettävissä. Ja mitä hänelle tästä väärästä päätöksestä seurasi? Ei mitään. Vakuutusyhtiö joutuu maksamaan vain viivästyskorkoa, eikä heidän työntekijöitään muka saada petoksesta syytteeseen ja tuomiota rikoksesta rangaistukseen. Tähän tarvitaan muutos.
”Yleisesti ottaen julkista valtaa käytetään annettaessa yksipuolisesti lain nojalla toista velvoittava määräys tai päätettäessä yksipuolisesti toisen edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta. Esimerkiksi lakisääteiseen tapaturmavakuutukseen kuuluvien korvausten myöntämistä, vakuuttamisvelvollisuutta ja vakuutusmaksujen määräämistä koskevaa ratkaisutoimintaa voidaan pitää julkisen vallan käyttönä.” Perustuslain 118 §:n 3 momentissa säädetään virkamiehen ja muun julkista tehtävää hoitavan henkilön virkavastuusta. Sen mukaan jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta sen mukaan kuin lailla säädetään.
Sain siis takautuvasti korvauksia viivästyskorolla. Tästä korvauksesta tietenkin työnantaja ja Kela veivät ensin osansa. Vakuutusyhtiö ja Kela tietenkin sekoilivat keskenään ja jouduin vielä jatkossa maksamaan Kelallekin takaisinperintää. Tein siitäkin valituksen ja voitin äänin 3-2. Käsittämätöntä, että voittaessani asian jouduin maksamaan silti puolet takaisinperinnästä. Eli siis olisinko häviteesäni äänin 2-3 joutunut maksamaan tällöinkin vain puolet? No en tietenkään. Mutta laki on aina yhtiöiden ja instanssien silmälasien läpi katsottuna nöyryyttämistä yksilöä kohtaan kun paikka tulee. Säälittävää. No en jaksanut tästä enää valittaa, koska voittaessani olisi taas summa ehkä vain puolittunut.
Näin siis asia eteni, kunnes pääsemme seuraavassa postauksessa pureutumaan uudelleenkoulutuksen loukkuun. Työtapaturmalaki ja vakuutusyhtiön vakiintunut toimintatapa mahdollistaa täysin mielivaltaisen toiminnan. Käyn läpi tarkoitusperät esimerkein.