Vakava rakenteellinen oikeusturvaongelma Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa eli Tamlassa

Tekoälyn tiivistelmä artikkelista:

”Kirjoitus osoittaa rakenteellisen oikeusturvaongelman vakuutusperusteisessa muutoksenhaussa. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja seuraava aste, Vakuutusoikeus, käsittelevät asiat pääosin kirjallisen aineiston perusteella, mutta vakuutusyhtiöiden – tässä LähiTapiola – toimittama aineisto on ylimitoitettua, jäsentämätöntä ja epäolennaisilla asiakirjoilla kuormitettua. Tämä siirtää todellisen ratkaisuvallan esittelijälle, jonka tekemä valikointi ja painotus ohjaavat väistämättä lopputulosta.

Esittelijän rooli muodostuu tosiasiallisesti substanssiratsastavaksi, vaikka häneltä ei edellytetä riita-asioihin verrattavaa oikeudellista tai lääketieteellistä syvällisyyttä. Kun kuulemispyyntöjä ei systemaattisesti toimiteta ja asianosaiselta evätään mahdollisuus kommentoida valmistelun yhteenvetoa tai esittelijän ratkaisuehdotusta, loukataan menettelyn läpinäkyvyyttä, tasapuolisuutta ja asianosaisen prosessuaalisia oikeuksia.

Artikkeli tuo perustellusti esiin, että kyse ei ole yksittäisestä virheestä vaan vakiintuneesta käytännöstä, joka suosii vakuutusyhtiön narratiivia ja normalisoi ristiriitaisen lääketieteellisen näytön. Valittajan esittämä vaatimus ennakkokuulemisesta valmistelun jälkeen on oikeusturvan kannalta perusteltu ja lain tarkoituksen mukainen.”

★★★★★★★

Edellisessä kirjoituksessani lupasin kirjoittaa artikkelin LähiTapiolan toimittamista dokumenteista Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle eli Tamlaan omassa valitusasiassani. Vaadin saada vakuutusyhtiön Tamlaan toimittamat dokumentit nähtäväkseni valituksessani, koska kyseisiä dokumentteja ei ilman pyytämättä kuulemispyyntönä Tamlasta saa. Voin toki olla väärässä, mutta minä en ole ainakaan ikinä asiaani liittyviä dokumentteja ole nähtäväkseni saanut. Tämä on nyt neljäs valitukseni Tamlaan. Vakuutusoikeushan taputteli kuulemispyynnön lähettämättä jättämisen ja hallintolain rikkomisen LähiTapiolan ja Tamlan eduksi viime kerralla eli totesi laittomuuden, mutta ei reagoinut asiaan lain edellyttämällä tavalla.

Tässä LähiTapiolan saatekirje saamalleni dokumenttilähetykselle:

Kyseinen suoraan tulostimesta pakettiin tykitetty uunituore tulostenippu on n. 6,5 cm paksu tarkoittaen käytännössä n. 650 kpl dokumentteja. Nippu ei ollut enää lämmin, sillä hain kyseisen paketin sisältäen salassa pidettäviä potilasasiakirjoja Postin ulkoautomaatista viidentoista asteen pakkasesta. Kyseinen dokumenttinippu, samoin kuin viime valitukseni dokumenttinippu ovat ”rakennettu” samalla tavalla kuin myös vakuutusoikeuteen toimitettavat dokumentit.

Pohjustan asiaa eli miten Tamlassa kyseiseen, ainoastaan asiakirjoihin perustuvaan ja pohjautuvaan, ”oikeudenkäyntiin” valmistaudutaan käsittelyvaiheineen.

”Asian valmistelussa asiakirjat tarkistetaan, hankitaan tarvittavat lisäselvitykset ja kuullaan tarvittaessa asianosaisia. Lääketieteellinen asia menee useimmissa tapauksissa lääkärijäsenelle, joka vastaa esitettyihin lääketieteellistä asiantuntemusta vaativiin kysymyksiin.

Esittelijä tekee asian valmistelun jälkeen ratkaisuehdotuksen ja päätösluonnoksen. Tämän jälkeen ratkaisuehdotus, päätösluonnos ja asiakirjat annetaan luettavaksi jaoston jäsenille. Kun jäsenet ovat tutustuneet asiaan, pidetään jaoston kokous, jossa valitusasia ratkaistaan.”

Paperilla noin, mutta ensimmäinen kappale on konkreettisuuteen verrattuna täyttä valetta, koska se ei ole mahdollista asiantuntijuuteen vedoten. Ei valmistelun, kuulemisen, eikä varsinkaan lääketieteellisen asiantuntijuuden osalta. Toinen kappale menee varmastikin yksinkertaisuudessaan juurikin noin, koska esittelijän materiaalia ei kyseenalaisteta järjestelmän ohjeistuksen mukaisesti. Tähän Tamlan toimintaan voidaan niputtaa seuraavan valitusasteen eli vakuutusoikeudenkin toiminta ja sen käsittelyvaiheet:

”Valitus tai hakemus kirjataan vakuutusoikeuden kirjaamossa vireilletulleeksi. Vakuutusoikeudesta lähetetään asian vireilletulon jälkeen muutoksenhakijalle tai hänen asiamiehelleen ilmoitus vireilletulosta, jossa annetaan lisätietoa asian käsittelystä. Kirjaamosta asia siirtyy notaarille valmisteltavaksi.

Notaari tarkastaa, että vakuutusoikeudelle on toimitettu asian käsittelyssä tarvittava aineisto. Notaari hankkii mahdollisesti puuttuvat asiakirjat ja huolehtii tarvittavasta kirjeenvaihdosta.

Valmistellut asiat jaetaan esittelijälle pääsääntöisesti vireilletuloajan mukaisessa järjestyksessä.”

Tarvittavasta kirjeenvaihdosta? Kenelle?

Lähdetään purkamaan asiaa esittelijän kannalta Tamlassa ja sama tosiaan pätee myös vakuutusoikeutta.

Lähdetään liikkeelle dokumenttinipusta, jonka esittelijä saa eteensä Tamlassa. Paperinippu sisältää:- 90-99 % täysin turhia

dokumentteja, jotka eivät liity mitenkään valitusasiaan

dokumentit eivät ole kronologisessa järjestyksessä

dokumentteja ei ole jaoteltu aiheittain tyyliin; sähköpostit, lääkärinlausunnot, työterveysneuvottelut, tutkimukset, työkyvyn alenemaa koskevat arviot, vakuutusyhtiön korvauspäätökset, vakuutuslääkäreiden lausunnot ym. vaan dokumentit ovat tarkoituksellisesti aivan sekaisin yhtenä isona nippuna

Tämä tarkoittaa esittelijän kannalta:

Esittelijän työtilanne käytännössä on valmistella asia lautakunnan ratkaistavaksi. Hänen tehtävänään on hallita asian ydinkysymykset. Hänen tehtävänään on tunnistaa ratkaisun kannalta relevantti näyttö. Hänen tehtävänään on arvioida lääketieteellinen ja oikeudellinen kokonaisuus.

Esittelijä joutuu tunnistamaan itse, mitkä asiakirjat liittyvät mihinkin kysymykseen. Hän joutuu selaamaan koko dokumenttinipun ja tutustumaan jokaiseen dokumenttiin, sekä ymmärtämään niiden tarkoitukseen olla mukana oleellisena”todisteena”. Hän joutuu arvaamaan asiayhteyksiä. Hän joutuu raakkaamaan saamansa materiaalin aikajärjestykseen päättelemällä sen itse.

Onko esittelijällä riittävä kokemus ja tietämys valmistella riita-asiaa? Onko hänellä tapaturma- ja ammattitautilain vankka tuntemus, hallintolain tuntemus, ”vakuutuslääketieteen” puolestapuhujan koulutus, vakuutuslain tuntemus, kokemus vastaavista tai kokonaisvaltainen eukäteisymmärrys aivan uudentyyppisistä tapauksista ym? Esittelijän subjektiivinen tulkinta alkaa ohjata prosessia.

Muutoksenhaku on rakeenteellisesti tehty myös esittelijän osalta ns. hallinnolliseksi. Esittelyn tarkoitus ei ole antaa tosiasiallista pohjustusta riidan oikeudelliseksi analyysiksi, koska se on valmistelijan osalta mahdottomuus. Tosiasiassa kuitenkin esittelijä määrittää sen, mitä ratkaisukokoonpano tosiasiallisesti saa nähtäväkseen.

Kun asiaa tarkastellaan oikeusturvan näkökulmasta, esittelijän pitäisi hallita samanaikaisesti seuraavat kokonaisuudet ymmärtäen:

• – mitä tarkoittaa näyttötaakka
• – miten todistusharkinta toimii
• – miten ristiriitainen lääketieteellinen näyttö punnitaan
• – mitä on asianosaisen prosessuaalinen oikeusturva

Tämä edellyttää käytännössä oikeustieteellistä koulutusta ja kokemusta riita-asioista. Valmistelijalla tulee olla tapaturma- ja ammattitautilainsäädännön syvällinen tuntemus. Hänellä tulisi olla lain tarkoitus, oikeuskäytännön kehitys, syy-yhteyden arvioinnin oikeudelliset reunaehdot, sekä ajallisen viiveen ja vamman pahenemisen merkitys.

Esittelijällä on oltava oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto (tuomarin virkaan oikeuttava). Riittääkö pelkkä tämä pätevyysvaatimus tehtävän oikeaoppiseen suorittamiseen ilman usean vuoden kokemusta? Ei. Ainakaan puhelinkeskustelujeni perusteella suoraan Tamlan sekä vakuutusoikeuden esittelijän kanssa. Otanta on suppea, mutta aika helposti puhelimitse pystyy selvittämään tietyin kysymyksin onko esittelijä vahvan alkoholin vaikutuksen alaisena etätöissä Pattayalla vai muuten vaan ihan kujalla tukehtuessaan dokumenttien sekasotkuun.

Ilman tätä ymmärrystä esittelijä alkaa käyttää vakiintuneita vakuutuskäytäntöjä lain sijasta. Nythän Tamlan ja vakuutusoikeuden toiminta perustuu juurikin tähän. Muutoksenhakujärjestelmän toimimattomuus ja epäoikeudenmukainen vakiintunut hallintolain rikkominen on tällöin selviö.

Esittelijän tulisi ymmärtää ja tuntea hallintolaki muutenkin kuin muodollisesti. Hänen tulisi ymmärtää mitä tarkoittaa menettely, joka myös näyttää oikeudenmukaiselta. Samoin hänen tulisi ymmärtää tasapuolisuusperiaate, selvittämisvelvollisuus ja asianosaisen kuulemisen todellinen merkitys.

Esittelijän tulisi osata myös valmistellessaan osata esittää kysymyksiä vakuutusyhtiön suuntaan, sekä valituksen tekijälle. Yhtäkään kysymystä ei koskaan tule kenellekään, koska tehtävä on valitusasian ymmärtämisen osalta luokkaa nolla valmistelijan taholta. Ei ole uskallusta oppia ymmärtämään, eikä kiinnostusta. Mikäli olisi, valmistelija toimisi järjestelmää vastaan. Halu noudattaa lakia ja olla oikeudenmukainen ei ole kuulu muutoksenhakuun. Mikäli tätä vastoin toimii, loppuu omat työt ja urakehitys.

Esitelijän tulisi ymmärtää ja ajatella kriittisesti vakuutuslääketiedettä eikä sokeasti sitä isojen poikien kä’skyttämänä vain puolustaa. Esittelijällä ei pitäisi olla pelkästään vakuutuslääkäreiden antamaa koulutusta vakuutuslääketieteestä tai sosiaalistumista vakuutuslääketieteen puolestapuhujaksi, vaan hänen tulisi olla puolueeton. Esittelijä on käytännössä nykyisellään sätkynukke. Omia ajatuksia tai moraalia ei voi olla. Vai millä perusteella joku noviisi notaari uskaltaa ottaa valmisteltavaksi ilman pätevyyttä monien miljoonien arvoisen korvauskeissin? Eikö tule tunne, että on aika vastuullisessa tehtävässä? Kysymys on usein yksittäisen vammautuneen koko loppuelämän suunnasta, jonka vakuutusyhtiön vakuutuslääkäri on päättänyt käytännössä tuhota.

Esittelijän tulisi ymmärtää vakuutuslääketieteen rajoitteet. Hänen tulisi ymmärtää ero hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin roolin välillä. Ennen kaikkea hänen tulisi ymmärtää, että ”vakuutuslääketiede” ei ole itsenäinen lääketieteen erikoisala. Ilman tätä ymmärrystä esittelijä alkaa ”tiedostamattaan” pitää vakuutusyhtiön lääketieteellistä narratiivia “neutraalina lähtökohtana”.

Esittelijän tulisi ymmärtää kokemuksensa kautta vastaavista ja uusista tapauksista. Hänen tulisi ymmärtää esim. aivovammat, pitkittyneet oireet ja monimutkaiset syy-yhteydet: eivät ole rutiiniasioita, kehittyvät lääketieteellisesti, vaativat ajantasaista ymmärrystä. Mikäli esittelijä nojaa vanhoihin kaavamalleihin eikä tunnista poikkeuksellisuutta. Subjektiivinen tulkinta alkaa normalisoida tapausta väkisin.

Entäpä esittelijän pätevyys? Esittelijältä tulisi edellyttää tuomarin koulutuksen lisäksi riita-asioiden ratkaisukokemusta. Lisäksi kykyä tunnistaa, milloin valmistelu on ollut puutteellista ja valmiutta palata alkuperäiseen aineistoon, ei vain referaattiin. Mikäli esittelijä toimii vieläpä ratkaisukokoonpanossa (kuten omassa vakuutusoikeuden valituksessani) ja nojaa ainoastaan valmistelijan suodatukseen on hänen riippumattomuutensa on vain näennäistä, ellei hän aktiivisesti kyseenalaista valmistelijan suodatusta.

Kiteytettynä Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa, jossa lääketieteellinen näyttö on keskiössä jossa vastakkain ovat yksityishenkilö ja vakuutusjärjestelmä aineistojen ollessa laajoja ja teknisiä, voidaan näiden faktojen pohjalta todeta yksiselitteisesti, että oikeudenmukaisuus ei voi toteutua tasavertaisesti lain edellyttämällä tavalla. Kysymyksessä on vakava oikeuturvakysymys.

Oma valitukseni siis tullaan esittelijän osalta käsittelemään muutoksenhakujärjestelmän vakiintuneen ja vakuutusyhtiöitä puoltavan tavan mukaisesti. Teoriassa valmistelijan pitäisi: erottaa olennaiset asiakirjat epäolennaisista, kytkeä asiakirjat oikeudellisiin ja lääketieteellisiin kysymyksiin, nostaa esiin ristiriidat (lausunnot vs päätös) ja tehdä tasapuolinen ja läpinäkyvä tiivistys. Materiaalina hänellä on käytännössä jäsentämätön n. 650 sivun dokumenttinippu.

Esittelijä ei voi onnistua neutraalisti, ellei hän käytä huomattavaa työaikaa (epärealistista) tai tee valintoja, jotka väistämättä ohjaavat lopputulosta. Materiaalin raakkaus tarkoittaa tosiasiassa siis valikointia, poisjättämistä, painotusta sekä hiljaista normalisointia. Se, mitä ei nosteta esittelijälle, on käytännössä poissuljettua ratkaisusta, koska alkuperäiseen materiaaliin ei koskaan palata. Esittelijä “epäonnistuu” rakenteellisesti, koska vakuutusyhtiö ei ole jaksanut edes vaivautumaan yksilöimään mihin se vetoaa ”vastineessaan” eli kaoottisessa ylimitoitetussa dokumenttinipussa, eikä se ole myöskään perustellut, miksi jokin asiakirja on ratkaiseva.

Esittelijä joutuu itse päättämään, mikä on olennaista. Esittelijä pyrkii luonnollisesti rakentamaan koherentin tarinan, välttämään monimutkaisuutta, sekä tekemään riita-asiasta “ratkaistavan”. Tämä suosii vakuutusyhtiön narratiivia: lievä vamma, osittainen työkyky, epäselvä syy-yhteys, sekä pitkät ajalliset etäisyydet. Tämä johtaa jokaisessa riita-asian valmistelussa aliraportointiin, ei yliraportointiin.

Mm. Tamlan valmistelijan ja esittelijän rooleista lisää täältä -> Tyojarjestys_22042021.pdf Esittelijä ja valmistelijan roolistus käsittääkseni vaihtelee. Valmistelijalla ei tarvitse olla juridiikan koulutusta ja hänen tehtävävinään on käsittääkseni koota asiakirjoja, tiivistää aineistoa (jäsennellä?), valmistella luonnoksia ja taustamateriaalia, sekä tukea esittelijää käytännön valmistelussa. Valmistelija ei vastaa ratkaisuehdotuksesta eikä esittelystä, mutta voi vaikuttaa siihen, mitä aineistoa ja miten se tuodaan esittelijän pöydälle.

Tähän loppuun vinkkinä miten aion nyt itse toimia. Ilmoitan Tamlaan vaatimuksen halustani antaa vastineen esittelijän keräämään yhteenvetoon ja esitysmateriaaliin ennen asian viemistä ratkaisukokoonpanolle. Haluan tästä kuulemispyynnön ennen päätöksen tekoa. Kai tähänkin löytyy joku keksitty lain tulkintakorvauskäytäntö, jonka Tamlan herra puheenjohtaja hyväksyy. Hyväksyyhän hän myös ylimitoitetun valitusasiaan kuulumattoman materiaalin lähetettäväksi vastineena valitukselle.

Lisävinkkinä vielä valituksen lähettämiseen vakuutusyhtiölle, joka ohjautuu heidän arvionsa jälkeen Tamlaan. Vakuutusyhtiö poistaa valitukseen lisätyt liitteet ja hukuttaa samat liitteet omaan dokumenttinippuunsa, jotta valmistelija joutuu yksinkertaiseen asiaankin eli valituksen liitteiden läpikäymiseen tekemään enemmän töitä. Eli vakuutusyhtiö voi käytännössä olla myös lähettämättä Tamlaan valitukseesi liittämiäsi liitteitä. Kirjaa liittämääsi dokumentteihin käsin korostuksia ja lisäyksiä, jolloin ne eivät ole korvattavissa. Lähetä aina kaikki materiaali Tamlaan. Tamlan velvollisuus on lähettää kuulemispyyntö sitten vakuutusyhtiöön. Sama pätee vakuutusyhtiön lähettämään materiaaliin eli Tamlan tulee lähettää sinulle siitä kuulemispyyntö.

Onko tähän muuten jotain ohjeistusta? On. Vakuutusyhtiöiden hallinnoima Tako eli Tapaturma-asioiden korvauslautakunta on ohjeen kirjoittanut. Oikein on toimittu, vai miten se nyt meni?

”Valituskirjelmää ja sen liitteitä ei saa erottaa toisistaan, vaan ne on toimitettava
muutoksenhakulautakunnalle yhtenäisenä nippuna tietyssä järjestyksessä ja alkuperäisenä. Jos
asiakirjat tulostetaan vakuutuslaitoksen sähköisestä järjestelmästä, ne vastaavat alkuperäisiä
asiakirjoja. Myös näissä tapauksissa asiakirjojen on oltava alla olevassa järjestyksessä.
Vakuutusoikeuden käytännön perusteella silloinkin, kun asiakirjat tulostetaan sähköisestä
järjestelmästä, muutoksenhakukirjelmä liitteineen on toimitettava alkuperäisenä.
Muutoksenhakuasteille toimitetaan vain ne asiakirjat, joilla on ollut merkitystä valituksenalaista
asiaa ratkaistaessa.”

Oma ohjeistuskaan ei päde. Nämä Takon ohjeet ovat ns. kiertolaiskirjeitä, joita kirjoittavat vakuutusyhtiöissä työskentelevät korvauspäälliköt ja lakimiehet. Yhtenäistävää todellakin, mutta edes niitä ei tarvitse noudattaa.

Tätä mielivaltaa vastaan taisteleminen ei ole turhaa, vaikka vastapuolen ei tarvitse edes lakeja noudattaa. Vakuutuslääkärit kumoavat lääketieteelliset asiat ja muutoksenhaku ei edellytä vakuutusyhtiöltä eikä edes itseltään lakien noudattamista. Kukaan ei puutu, kukaan ei valvo, sanktioita ei näin ollen ole. Tähän taisteluun ei saa apua yhdestäkään viranomaistahosta. Kukaan ei uskalla. Muuten loppuu kellumishommat häneltä joka yrittää puuttua tai kritisoi. Ei yhdeltäkään lakimieheltä saa apua, koska tietävät ettei kannata lähteä julkista valtaa käyttäviä vastaan taistelemaan. Toki joltain, joka kehtaa laskuttaa ja esittää auttavansa muka asiantuntijana.

En ymmärrä, miten kaikki vakuutusyhtiöiden korvausvelvollisuudesta aiheutuvat kulut voidaan siirtää yhteiskunnan maksettavaksi, sillä kyse on vuosittain vähintäänkin sadoista miljoonista. Tai ymmärrän tietenkin, kun tiedän ketkä tähän järjestelmään ovat liittoutuneet ja moraalinsa myyneet. Paluuta ei heillä ole. Samaan aikaan leikataan heikompiosaisten sosiaalietuuksista. Nuo leikkaukset koskevat jo ennestään käytännössä virkamiestahon päähän potkimia heikommassa asemassa olevia vakavien työtapaturmien ja ammattitautien uhreja. Työtapaturmat ja ammattitaudit tulee korvata vahinkovakuutusyhtiöiden toimesta lain velvoittamalla tavalla. Kun vakuutusyhtiö ei korvaa lain velvoittamalla tavalla, lasku on edelleen maksettava.
MAksuvastuu siirtyy sosiaaliturvaan, kuntiin, Kelaan, perheisiin ja yksilöihin. Kyse on poliittisesta ja rakenteellisesta valinnasta.

Olisi ymmärrettävää luovuttaa tajutessaan mahdottomuuden saada oikeutta, mutta minulle tässäkään asiassa LUOVUTTAMINEN EI OLE VAIHTOEHTO.

Kirjoitan.
Dokumentoin.
Avaan toimintamekanismit ja korvauskäytännöt.
Teen näkyväksi sen, minkä on tarkoitus pysyä piilossa.

En lopeta siksi, että uskoisin järjestelmässä työskentelevien tai sitä näennäisesti valvovien heräävän omaan moraaliinsa. En siksi, että minulle on sanottu taistelun olevan turhaa. Vaan jatkan, koska hiljaisuus on vakuutusjärjestelmän olemassaololle elinehto ja siihen oletukseen se perustuu. Hallinnointi pohjautuu järjestelmään, joka rankaisee puuttumisesta tavalla tai toisella.

-Toni