Alkusanoiksi liittyen oman asiani käsittelyyn niin sain kuulla, että asiani näillä näkymin käsitellään Tamlassa 01.06, joten vajaa kaksi viikkoa joudun vielä odottamaan. Ellei taas jotain muka uutta yllättävää keksitä.
Työnantajalle: ”Työtapaturmavakuutus on työntekijäsi ja yrityksesi turvaksi. Työtapaturmavakuutus on lakisääteinen ja pakollinen vakuutus, joka yrityksen on otettava työntekijälle. Vakuutuksella turvataan työntekijän toimeentulo silloin, kun työssä tai työmatkalla sattuu tapaturma tai työntekijä sairastuu ammattitautiin.”
Työnantaja on siis velvoitettu ottamaaan lakisääteinen työtapaturmavakuutus. Mikäli työtapaturma sattuu, ei työnantajalla ole mitään velvollisuutta lähteä ajamaan korvausasiaa vahingoittuneen työntekijän puolesta/ yhdessä työntekijän kanssa. Miksi näin? Koska laki velvoittaa vain vakuutuksen ottamisen. Työnantaja on ottanut kaikki muutkin vakuutukset samasta yhtiöstä ja mikäli vakuutusyhtiö joutuu korvaamaan työtapaturman niin vakuutusmaksut nousevat. Lisäksi ongelmana on myös se, että työnantaja ottaa työntekijälle vakuutuksen haluamastaan yhtiöstä, eikä ole vaatimassa korvauksia vahingon sattuessa. Eikö tämä ole outoa? Kuulostaa siltä, mutta työnantajahan on tämän laskenut liiketoiminnassaan. Samoin vakuutusyhtiö. Kyse on yhteistyöstä. Molemmat pyrkivät tekemään kannattavaa liiketoimintaa. Tämä ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista puljaamista, sillä vahingonkorvausvastuu koskee aina vahingon aiheuttajaa. Tästä vähän myöhempänä koskien työnantajan vastuuta.
Tiesitkö, että työnantajalla on mahdollista valita kahdesta erilaisesta työtapaturmavakuutusmallista hinnaltaan ja korvattavuudeltaan? Vakuutusyhtiöt määrittelevät itse maksuperusteissaan rajan perus- ja erikoismaksuperusteisen välillä.
- Työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen hintaan vaikuttaa esim. yrityksen koko. Pienissä yrityksissä, joissa maksettu kokonaispalkkasumma on kohtuullisen pieni, käytetään pääosin vakuutusyhtiöiden määrittämää taulukko-dataan perustuvaa maksua. Mikäli yritys on osa isompaa konsernia, määräytyy hinnoittelu kuitenkin emoyhtiön perusteella. Tässä mallissa vakuutusmaksu perustuu pääsääntöisesti palkkakustannuksiin, sekä yrityksessä tehtävän työn riskiluokitukseen. Ammattiluokissa on käytössä riskiluokitus, joka taas määräytyy työn vaarallisuuden ym. perusteella.
- Erikoismaksuperusteet koskevat isompia yrityksiä. Vakuutusmaksun suuruuteen vaikuttavat tällöin yrityksessä tapaturmista aiheutuneet korvaukset. Tarkoittaa yleisesti ottaen, että mitä suuremman osan riskistä vakuutuksenottaja kantaa itse -> pienempi vakuutusmaksu, mikäli ns. normaalista poikkeavia vahinkoja ei satu. Mikäli yrityksessä sattuu normaalista poikkeavia vahinkoja, maksu nousee sen mukaan kuinka suuren osan riskistä yritys on ottanut vastuulleen. Erikoismaksuperusteisissa vakuutuksissa korostuu yrityksen oma työturvallisuustoiminta, jossa vakuutusmeklarit tukevat asiakkaitaan tiiviisti. Kun työturvallisuus on hoidettu hyvin, tapahtuu vähemmän vahinkoja ja vakuutusmaksut ovat sitä kautta pienempiä.
Työtapaturman uhri on siis käytännössä yksin tappelemassa korvauksistaan, oikeuksistaan ja lakisääteisestä sosiaaliturvastaan. Miten tämä on mahdollista? Mikäli työantajaa ei kiinnostaa ajaa uhrin asiaa vakuutusyhtiötä vastaan eikä ammattiliittoa niin tällöinhän asetelma on äärettömän epäreilu. Miksi työnataja ei ilmoita vakuutusyhtiölle, että vakuutukset lähtevät ellei vakuutusyhtiö korvaa sattunutta työtapaturmaa? Samalla tavalla yksityishenkilön kuluttajavakuutuksissakin toimitaan. Työtapaturmahan on lähes aina selvä, sillä vahingoittuneelle aiheutuu töissä tai työmatkalla vamma, joka aiheuttaa poissaoloa. Tämän hyväksyy työnantaja saatuaan lääkärintodistuksen. Eikö tällöin työnantajakin voisi hylätä sairauslomalapun ja väittää, että vahinkoa ei ole sattunut? Työtapaturmalaki on tehty tukemaan kannattavaa liiketoimintaa vakuutusyhtiön ja työnantajan suuntaan. Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisten olosuhteiden tulkinta on laintulkintaa. Työtapaturmavakuutus ei perustu vakuutusyhtiön vakuutusehtoihin, vaan eduskunnan säätämään lakiin. Vakuutusyhtiöt toimeenpanevat viranomaistoimintana lakiin perustuvaa sosiaaliturvaa. Vakuutusyhtiö käsittelee korvausasian ja antaa työntekijälle hänen korvausasiassaan valituskelpoisen päätöksen. Miksi tätä lakia ei muuteta? 200 kansanedustajaa istuu vuodesta toiseen ajamassa kansan etua, mutta tähän ei haeta muutosta. Miksi? Kansanedustaja voi tehdä lakialoitteen työtapaturmalain korjaamisesta, mutta eipä tähän kukaan uskalla tarttua. Ei kiinnosta, ei ymmärretä. Äänestäjät ovat heidät sinne valinneet. Ne hyvät tyypit, joilla on aina vastaukset valmiina. No joo.. jatketaan asiassa.
Aikaisemmissa kirjoituksissa olen jo käynyt läpi muutoshakua ja tässä vielä TVK:n blogikirjoituksesta pätkä
https://www.tvk.fi/uutiset-ja-blogit/blogit/miten-maaraytyy-se-mita-korvataan-tyotapaturmana/
”Valitusasteet lakia tulkitsemassa
Työtapaturman korvausasioita varten on erityinen sosiaalivakuutusoikeuden muutoksenhakureitti. Valituksen tekeminen on tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi ja oikeudenkäynnin kustannusriski on pieni. Valituksen tekemiseen ei ole välttämätöntä tarvetta käyttää juristin apua.
Jos työntekijä on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja tulkintaan siitä, että sattunut tapaturma ei ole korvattava työtapaturma, hän voi tehdä valituksen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan. Muutoksenhakulautakunnan päätöksestä valitetaan vakuutusoikeuteen ja edelleen korkeimpaan oikeuteen, jos se myöntää valitusluvan.
Valitusasian käsittelyssä noudatettu tuomioistuimen prosessinjohto ja asian tutkimisen virallisperiaate varmistavat asian selvittämistä. Erityisiin muutoksenhakuasteisiin keskitetty valitusasioiden käsittely turvaa yhtenäistä laintulkintaa verrattuna siihen, että samaa laintulkintaa olisi tekemässä maantieteellisesti usea tuomioistuin. Nyt Suomessa on vain yksi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja yksi vakuutusoikeus.”
Tämä on oksettavaa luettavaa. Asiaan perehtyneenä voin sanoa, että oikeuksien turvaamisesta ei ole ollenkaan kyse. Valitusprosessi on maksuton ja se taitaa olla ainut positiivinen asia.
Työnantajan näkökulmasta kannattaa huomioida ja muistaa: Vahingonkorvausoikeudessa yleinen periaate on, että tahallisesti tai tuottamuksesta aiheutetut vahingot on korvattava vahinkoa kärsineelle. Tapaturmaisesti, eli äkillisesti ja ilman kenenkään suoraa myötävaikutusta, aiheutuvien vahinkojen korvattavuus on erityisemmässä asemassa. Tällaisten vahinkojen korvattavuus perustuu yleensä erityislakeihin, ja korvaukset maksetaan erilaisista vakuutuksista. Mikäli vakuutus ei korvaa, voi työtapaturman uhri hakea korvauksia käräjäoikeudesta. Tuottamuksellinen teko tarkoittaa huolimattomuutta. Teko on huolimaton, jos tekijä olisi voinut toimia huolellisesti sillä tavalla, kuin olosuhteet edellyttävät, mutta hän ei niin tehnyt. Tuottamus ei tarkoita pelkkää syy-yhteyttä teon ja seurauksen välillä. Vahingonkorvausoikeudessa puhutaan tahallisuudesta. Se kuitenkin monessa kohtaa rinnastetaan huolimattomuuteen eli tuottamukseen. Työnantajalle tulisi mielestäni olla laissa velvoite olla vaatimassa korvauksia ottamastaan työtapaturmavakuutuksesta työtapaturman uhrille. Korvaukset kuuluvat uhrille ja ne maksetaan joko vakuutuksista tai työnantajalta. Tapelkoot työnantaja vakuutusyhtiön kanssa, sillä työnantajahan on vakuutuksen heiltä ottanut korvatakseen työntekijöilleen mahdollisesti sattuneet työtapaturmat. Mikäli työntekijä haluaa, hän voi viedä työtapaturma-asian käräjille saatuaan väärän päätöksen vakuutusyhtiöstä. Vahinko on aiheutunut töissä ja kaikki sen tietävät, varsinkin tutkineet lääkärit. Syy-yhteyden tulkinta ja korvattavuus perustuu vakuutusyhtiön tulkintaan laista ja siellä työskentelevät työntekijät tekevät laskelmoiden vääriä päätöksiä yhtiön edun nimissä. Vaakakupissa on moraali, oma asuntolaina, perheen elättäminen vs. potkut.
Työnantaja voi siis pahimmassa tapauksessa menettää maineensa ja korvaamaan miljoonakorvaukset, vaikka ovat ottaneet lakisääteisen tapaturmavakuutuksen työntekijöilleen. Mikäli vakuutusyhtiön työntekijät viedään petoksesta oikeuteen työtapaturma-asiassa, nousee nykypäivänä esiin myös työnantajan nimi. Mainehaitta on selvä, vaikka edelleenkään työnantaja ei ole tehnyt mitään väärää. Sosiaalinen media ja yhteisöllisyys kaataa nykyään ihan minkä tahansa. Vakuutusyhtiöiden moraalittomien työntekijöiden mielivalta on tästäkin syystä saatava loppumaan. Työtapaturmia sattuu niin kauan kuin töitä tehdään ja sen myöntäminen ei ole häpeä. Eri asia, jos kysymyksessä on työturvallisuusrikos.
Seuraavassa postauksessa kerron ratkaisumallin, jolla saisimme työtapaturmien käsittelyn erittäin läpinäkyväksi ja ratkaisusta tulisi tehdä työtapaturmalakiin oma uusi pykälä.
Positiiviset terveiset kaikesta huolimatta arvoisat lukijat.
-Toni