Kirjoitan blogissa artikkeleita, joissa pyrin ottamaan kantaa ja selventämään lain tai vakuutusyhtiöiden korvauskäytäntöjä perustuen myös ns. kirjoittamattomiin korvauskäytäntöihin vakuutusyhtiöissä. Osa tiedosta löytyy netin syövereistä, mutta osaan saa vastauksen vain ottaessa yhteyttä vahinkovakuutus- tai eläkeyhtiöön. Tällöin riippuu täysin kuka puhelimeen tai sähköpostitiedusteluun vastaa. Usein annetaan väärää tietoa, eikä asiaa tiedustelevalle tule ensimmäiseksi mieleen olla luottamatta saatuun tietoon. Onko tämä itseasiassa tarkoitus? Kysymys on julkisen vallan käytöstä epäpätevillä henkilöillä.
Tämä artikkeli perustuu omiin selvityksiini ja päätelmiini, sillä näihin asioihin ei tunnu löytyvän selkeitä vastauksia mistään. Syynä ei ole tiedon puute, vaan se, ettei eläkejärjestelmää ole rakennettu ymmärrettäväksi vammautuneelle.
Tapaturmaeläkkeen saajalle ei kerrota avoimesti, mitä hänelle ollaan tekemässä ja mihin suuntaan häntä järjestelmässä ohjataan: kohti tapaturmaeläkkeen pienentämistä tai sen päättymistä. Vastuu ymmärtämisestä sysätään ihmiselle, joka on jo menettänyt terveytensä ja toimeentulonsa.
Työtapaturman tai ammattitaudin aiheuttama pysyvä työkyvyn heikentyminen korvataan aluksi näennäisen reilusti, mutta tapaturmaeläkkeen tarkoitus ei ole turvata vanhuuden toimeentuloa eikä korvata menetettyä työeläkettä. Tämä totuus ymmärretään usein liian myöhään.
Näitä eläkeajan kysymyksiä ei pitäisi joutua pohtimaan, mutta järjestelmä pakottaa siihen. Se luo jatkuvaa epävarmuutta ja kuluttaa myös henkistä hyvinvointia. Ihminen jää yksin järjestelmää vastaan, jota sellainen, joka ei ole tähän tilanteeseen joutunut, ei voi ymmärtää.
Järjestelmä luo tilanteen, jossa väärä tieto on ennakoitava kysyjän toimesta, toistuva käytäntö, sekä riskitön yhtiölle. Vakuutusyhtiöt käyttävät tosiasiallista julkista valtaa, vaikka ovat yksityisiä toimijoita. Tämä koskee erityisesti lakisääteisiä vakuutuksia (työtapaturma, liikenne, työeläke). Perustuslain 124 §: ”Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain, jos se ei vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa eikä hyvän hallinnon vaatimuksia.”
Ongelmaksi muodostuu tilanne, jossa luottaa väärään tietoon ja toimii sen mukaan. Kun asia konkretisoituu tiedustelijan vahingoksi myöhemmin, ei saadun väärän tiedon perusteella tehdyt ratkaisut kumoudu tai asiaan tule muutosta sillä, että vetoaa esim. saamaansa sähköpostiin. Varsinkaan kun kyseessä ovat lakisääteiset soisaalietuudet, joissa viranomainen, virkamies tai virkamiesasemassa oleva on ohjeistanut väärin. Vastuuseen ei jouduta, vaan asia kuitataan lain noudattamisella, eikä ohjeiden antaja joudu vastuuseen.
Siirryttäni täydelle tapaturmaeläkkeelle (85 % indeksikorotetusta vuosityöansiosta) vuonna 12/2014 sain kuulla, että siihen mennessä kertynyttä reilua 800 €:n työeläkettä en tule saamaan, mikäli saan vanhuuseläkkeen alkaessa enemmän kuin kuin tapaturmaeläkkeen alkuun kertynyttä työeläkettä. Tämä siis tarkoitti, että mikäli en olisi uudelleenkoulutettu, enkä olisi enää työelämään palannut, olisin saanut pelkkää tapaturmaeläkettä vanhuuseläkkeelle päästyäni eli sen laskiessa 15 % -> 70 %. Tällöin siis vahinkovakuutusyhtiö LähiTapiola olisi maksanut koko eläkkeeni ja eläkevakuutusyhtiö ELO:sta en olisi saanut senttiäkään.
Nyt tilanteeni on eri verrattuna alkuperäiseen tilanteeseeni, jossa ei ollut vielä tietoa töihin paluusta. Saan tällä hetkellä noin 1000 €/kk tapaturmaeläkettä ja teen samalla täyttä työaikaa uudelleenkoulutettuna ammatissa, johon en työtapaturmassa aiheutuneesta vammasta johtuen 100 % kykene. 12/2014 jälkeiseltä ajalta saamani palkka tekemästäni työstä aloittaa työeläkekertymäni ns. alusta eli tulen saamaan kaiken uuden kerryttämäni työeläkkeen tapaturmaeläkkeeni lisäksi, mikäli maksussa oleva tapaturmaeläke ylittää tuon vuoteen 2013 asti kerryttämäni n. 800 euron työeläkkeen jäädessäni vanhuuseläkkeelle. Mikäli jostain syystä tapaturmaeläkkeeni laskisi alle 800 euron jäädessäni vanhuuseläkkeelle, saisin tällöin kokonaisuudessaan koko työurani tulojen perusteella laskettavan työeläkkeen.
Uudelleenkoulutuksen ajalta kertyy myös työeläkettä. Tätä mainostetaan ja muistutetaan haettavaksi eläkevakuutusyhtiöstä. Taitaa nykyisellään olla automaatio. Vai meneekö se samalla tavalla kuin ammattilinen kuntoutus eläkeyhtiön toimesta: ”Lähetä meille Oma Opintopolun linkki opintojesi suoritustietoihin, kun olet ilmoittautunut opintoihisi läsnäolevaksi. Näin varmistat etuuden maksun.”
Minulla se tarkoitti 4 vuoden aikaa ajalta 2016-2020. Esim. vuosilta 2018 ja 2019:
Tapaturmavakuutuksen kuntoutuksen päiväraha ja eläke – 365 pv
Ansioperuste: 3 966,65 €/kk
2018 Eläkekarttuma 0,97 €/kk
2019 Eläkekarttuma 0,61 €/kk
Ei siis kannattaisi uudelleenkoulutuksen ajalta kertyvää työeläkettä kauheasti mainostaa, jos saat alle euron kuukaudessa lisää eläkekertymää. Onko tuo oikein työeläkeotteessa? En tiedä. Enkä jaksa kysellä.
Herättääkö tämä eläkkeen laskemistapa kysymyksiä? Ellei herätä, ihmettelen. Ei siis kannata missään nimessä työtapaturmaeläkkeelle päästyään tulevaisuuden vanhuuseläkkeen osalta mennä uudelleenkoulutukseen. Joudut tapaturmaeläkkeen maksajan myllytykseen, jossa tapaturmaeläkkeesi tullaan kutistamaan minimiin ja jäljellä oleva työkyky ei monellakaan luonnollisestikaan mahdollista pääsyä ilman työtapaturmaa tai ammattitautiin sairastumista saavutettaviin eläkekertymiin ja tulokehitykseen.
Toki kysymys on myös työtapaturmaeläkkeesi määrästä eli tietyn palkkatason saavutettuasi ennen työtapaturmaa tai ammattitautiin sairastumistasi, et tule uudelleenkoulutettuna sitä koskaan saavuttamaan johtuen fyysisistä vammoistasi mukaan luettuna työllistymismahdollisuutesi.
Jokainen tapaturmaeläkkeelle joutunut on omanlaisessa tilanteessa. Minun tilanteeni on esimerkki tilanteessa, jossa olen vahinkovakuutusyhtiölle liian kallis kuluerä, mikäli joutuisivat maksamaan lopun elämääni minulle tapaturmaeläkettä. Indeksikorotettu vuosituloni on vuonna 2026 n. 61 500 €. Ellen olisi töissä saisin tapaturmaeläkettä 4356 €/kk, korottuen joka joka vuosi. Arvioisin, että indeksikorotettu vuosityöansioni oli jäljellä olevan 16 työvuoden jälkeen n. 90 000 € nykyisellä indeksikehityksellä eli 6375 €/kk. Siirtyessäni ns. vanhuuseläkkeelle tapaturmaeläkkeeni laskisi 70 % tasolle ollen 5250 €/kk korottuen indeksikorotuksin vuosittain.
Oliko siis tämä ajatellen vakuutusyhtiön järkevää pakkokouluttaa minut vääräälle alalle? Totta helvetissä. Ei vakuutusyhtiötä kiinnosta pärjäänkö töissäni, sillä hehän ovat keksineet vakuutuslääketieteen ja vakiintuneet korvauskäytännöt, jossa uudelleenkoulutus tekee vammautuneesta terveen ja ellei hän saa työtä uudessa ammatissaan on hän työtön työhakija ja samalla viivalla terveiden kanssa.
Esimerkkini on siis vain oma tilanteeni. Jatkuvan vuosittain pahenevan silmäsäryn rasittamana yrittän pärjätä työssäni ja samaan aikaan mietin, mitä vakuutusyhtiössä seuraavaksi keksitään alentamaan lakisääteisiä ja vakuutusehtojen mukaisia korvauksia. Onko kyseessä jo uupumusta, burn outtia vai mitä? Vuorokauden lepoaika ei 8,5 tunnin työpäivien jälkeen riitä, varsinkaan kun en saa nukuttua.
Eikä silmäsärky ainakaan vähene, kun mietin tulevaa eläkekertymääni jota edes tuskin koskaan tullaan maksamaan. Tällä hetkellähän se olisi omalla kohdallani luokkaa tapaturmaeläke ehkä noin 1100 €/kk + työeläke max 1200 €/kk. Toki en edes usko, että LähiTapiola maksaa vanhuuseläkkeelle päästyäni euroakaan tapaturmaeläkettä. Helpompi ja kivempi heille evätä korvaukset ja katsoa jaksanko tapella muutoksenhaussa loppu elämäni ajan.
Tapaturmaeläke esitetään vahinkoon perustuvana korvauksena, mutta sitä kohdellaan oikeudellisesti ehdollisena sosiaalietuutena. Työeläke taas esitetään sosiaalietuutena, mutta sen alkamisen jälkeen se nauttii vahvaa omaisuudensuojaa. Tämä käänteinen logiikka siirtää riskin vahingoittuneelle ja suojaa järjestelmää.
Moraalin ja oikeustajun mukaisesti tapaturmaeläkkeen tulisi olla varmempi maksusaatava kuin työeläke. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä näin ei ole.
-Toni
