Ehkä viimeisimmän artikkelini sisältö vei viimeisetkin rippeet uskosta saada oikeudenmukaisia päätöksiä vakuutusyhtiöstä. LähiTapiolan toiminta on tahallisen laitonta johdon sallimana LähiTapiolan luotto korvausneuvoja jatkaa yhtiön juristien ja vakuutuslääkäreiden laittomuuksien sanansaattajana. Yhtiön johto ei asiaan puutu. Tahallisuus on 100 % varma. – Toni Korhonen
Tämä seuraava silmiä avaava artikkeli on tarkoitettu myös mm. valtamedialle. Tuskin uskaltavat tarttua, mutta väistämättömästi totuus tulee julki joka tapauksessa nykypäivänä. Olisiko hienoa olla ensimmäisten joukossa valtamedian edustajana?
Tekoälyn tiivistelmä artikkelista:
”Lakisääteinen tapaturmavakuutus näyttäytyy Suomessa hyvinvointivaltion kulmakivenä, mutta artikkelin mukaan todellisuus on rakenteellisesti vinoutunut järjestelmä, jossa yksityiset vakuutusyhtiöt käyttävät julkista valtaa ilman riippumatonta valvontaa. Vakuutusyhtiöiden korvauslinja perustuu malliin “delay, deny, defend”, ja vakuutuslääketiede toimii välineenä hoitavien lääkäreiden lausuntojen ohittamiseen: “Pelkkä EI-sana riittää.”
Muutoksenhaku TAMLA:ssa ja vakuutusoikeudessa on hidas ja vahvasti vakuutusalan rahoittama, mikä tekee oikeusturvasta näennäistä. Valvovat viranomaiset – Fiva, EOA, tietosuojavaltuutettu – vetäytyvät toimivaltansa taakse. STM:n kolmikanta ei aja yksilön oikeuksia, ja poliittiset sidonnaisuudet ylläpitävät järjestelmää, jossa kustannukset siirtyvät Kelalle, eläkeyhtiöille ja kunnille.
EU-oikeus olisi periaatteessa keino korjata rakenteelliset ongelmat, mutta tie on pitkä ja raskas yksittäiselle kansalaiselle. Siksi artikkeli esittää ratkaisuksi kansalaisjärjestön perustamista kokoamaan todisteet, tukemaan oikeusprosesseja, tekemään kollektiivisia rikosilmoituksia ja pakottamaan valtion vastuuseen.
Keskeinen viesti: järjestelmä ei muutu itsestään — tarvitaan organisoitua vastavoimaa.”
★★★★★★★
Tämän artikkelin luettuasi ymmärrät enemmän lakisääteisen tapaturmavakuutuksen korvausjärjestelmästä. Pystyt päättelemään kuinka kauan järjestelmän luominen on kestänyt ja mitä sen ylläpitäminen vaatii. Artikkelini on jälleen pitkä, mutta aiheeseen liittyen vain pintaraapaisu. Asiasta tietämättömille eli 99,9 % kansasta asiat ovat varmasti yllätävää tietoa kuulla. Tämä artikkeli kannattaa kaivaa esiin viimeistään siinä vaiheessa, kun kaipaa perustietoa miten lakisääteisen tapaturmavakuutuksen korvauskäytännöt todellisuudessa toimivat ja mistä apua voi saada. Tai siis, miksi mikään instanssi ei työssään terveytensä menettänyttä auta vakuutusyhtiöiden ja muutoksenhaun rikkoessa lakia todistetusti.
Suomessa on lukuisia omista työtapaturmalain alaisista lakisääteisistä korvauksistaan jopa vuosikymmeniä taistelleita. He ovat työssään terveytensä menettäneitä, joilta on viety käytännössä terveyden ja toimeentulon lisäksi myös ihmisoikeudet. Jokainen heistä taistelee käytännössä aina yksin. En laske joukkoon henkilöitä, joilla on sen verran kukkarossa voimaa, että pystyvät juristin palkkaamaan. Luettuasi tämän artikkelin voit miettiä mihin juristia tätä järjestelmää vastaan tarvitaan. Omin rajallisin resurssein järjestelmää vastaan terveytensä menettäneenä ensimmäistä kertaa elämässään ja suomalainenhan luulee saavansa oikeutta Suomessa.
Totuus on kuitenkin karu ja siitä voitte tästä artikkelista lukea. Mihin kaikki perustuu ja miksi jokainen kokee ennemmin tai myöhemmin saman kohtalon eli joutuu vakuutusyhtiöiden mielivallan jyräämäksi. Usein henkinenkin terveys on lopulta mennyttä. Ei tässä taistelussa auta vedota lakeihin ja niiden noudattamiseen. Tarkoitukseni ei ole lannistaa, vaan antaa ymmärrystä millaiseen pyöritykseen ihminen voi joutua menettäessä työssään terveytensä. Keinoja on, mutta elämäänsä ei kannata haaskata asioihin tavoilla, joilla ei voi vaikuttaa.
Suomessa ei ole yhtäkään instanssia tai tahoa, joka auttaisi työssä terveytensä ja toimeentuloansa menettänyttä kansalaista. Fine ei puutu lakisääteisen tapaturmavakuutuksen alaisiin korvauskäsittelyihin, eduskunnan oikeusasiamies ei anna sanktioita mikäli sattuu kantelun tutkimaan ja laittomuuksia toteamaan, Finanssivalvonta ei yksittäisiin korvaustapauksiin ota, eikä myöskään järjestelmällisiin väärinkäytöksiin. STM vetoaa yksittäistapauksiin ja ohjaa Takoon, sekä valittamaan Tamlaan eli vakuutusyhtiöiden leikkikentälle. Vakuutusoikeus on viimeinen etappi tukemaan vakuutusyhtiön korvauspolitiikkaa. Korkeinpaan oikeuteen on valitustie tukittu jo ennalta päätettynä tietyissä valitusasioissa.
Jokainen ”auttava” taho vetoaa yksittäistapaukseen ja kannustaa valittamaan. Muutoksenhaku on heille ratkaisu yksittäistapaukseen, koska he ovat vakuutusjärjestelmän puolustajia. He haluavat, että ihminen romutetaan myös henkisesti loputtomassa valitusrumbassa, joka alkaa aina alusta, eikä todellista mahdollisuutta voittaa kiistaansa käytännössä ole.
Suomi on jonottamisen ja valittamisen luvattu maa loputtomien sääntöjensä lisäksi. Lakiin vedotaan virkamiestasolla silloin, kun se hyödyttää heitä itseään.
Suomessa on järjestelmä, jota pidetään usein malliesimerkkinä hyvinvointivaltion toimivuudesta: lakisääteinen tapaturmavakuutus. Sen perusajatuksena on taata työntekijälle korvaus, jos työssä sattuu vahinko tai sairastuu ammattitautiin. Todellisuus on kuitenkin aivan toinen. Ei tätä todellisuutta ymmärrä, ellei itse siihen joudu, eikä sitä omakohtaisesti joudu kokemaan. Järjestelmä ei kestä kriittistä tarkastelua oikeudellisesti, ei taloudellisesti eikä inhimillisesti. Järjestelmä voitaisiin muuttaa, mutta sitä ei haluta. Kyse ei ole kansalaisten halusta, vaan vakuutusyhtiöiden ja siitä hyötyvien tahojen.
Vakuutusyhtiöiden valta ulottuu ministeriöön asti, eikä kukaan heidän pelinappulakseen suostuva voi enää myöhemmin perääntyä. Tämän vuoksi pelinappuloiksi myös päätyy ainoastaan reppanoita ressukoita, joille oma ura ja vallan käyttö on arvomaailmassa ainoat mittarit. Kaikella on hintansa ja vakuutusyhtiöt ymmärtävät, että moraali on halpaa ostaa, koska samalla saadaan kauppojen jälkeen kyseinen kaveri myös talutusnuoraan. Mafian perusteet, osa 1.
Tämä artikkelini avaa koko järjestelmän rakenteen ja siihen liittyvien tahojen tarkoitusperät. Miksi nykyinen järjestelmä toimii kuin se kuuluisa junan vessa ja miksi valtio ei korjaa sitä, vaikka kyse on miljardiluokan kustannusten siirrosta yksityisiltä vakuutusyhtiöiltä julkiselle sektorille.
Tieto lisää tuskaa, mutta se auttaa myös ymmärtämään.
Järjestelmän ydin: yksityinen vakuutusyhtiö käyttää julkista valtaa
Suomessa lakisääteinen tapaturmavakuutus on julkista vallankäyttöä. Silti päätöksiä tekevät yksityiset vakuutusyhtiöt, kuten Pohjola, LähiTapiola, If sekä Fennia. Ne tekevät työtapaturmalain alaisia lakisääteisen vakuutuksen korvauspäätöksiä, jotka ovat hallintopäätöksiä. Korvauspäätökset vaikuttavat ihmisen toimeentuloon, kuntoutukseen, työkykyyn ja tulevaisuuteen.
Vakuutusyhtiöt eivät ole viranomaisia, eikä niihin sovelleta julkisuuslakia. Lakisääteisiä vakuutuksia hoitaessaan ne kuitenkin käyttävät julkista hallintotehtävää ja ovat siten velvollisia noudattamaan hallintolain mukaisia hyvän hallinnon periaatteita sekä erityislainsäädännön menettely- ja perusteluvaatimuksia. Niiden toiminta ei ole yhtä avointa kuin viranomaisen toiminta, mutta ne ovat velvollisia dokumentoimaan päätöksenteon kannalta olennaiset tiedot ja noudattamaan GDPR:n läpinäkyvyysvelvoitteita. Tämän toteutuminen on hyvinkin kyseenalaista.
Silti vakuutusyhtiöille on annettu siunaus käyttää julkista valtaa.
Vakuutusyhtiöiden liiketoimintamalli perustuu yhteen asiaan: mitä vähemmän korvauksia maksetaan, sitä parempi tulos. Se perustuu vakuutusalalla käytettyyn englanninkieliseen sanontaan: ”delay, deny, defend”, eli ”viivytä, kiistä, puolusta”. The New York Timesin mukaan sanonta liittyy tapoihin, joilla sairausvakuutusyhtiöt pyrkivät välttämään potilaiden vaateiden maksamista. Kyse on systeemaattisesta metodista, joka on rantautunut myös Suomen vakuutusjärjestelmään. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen korvauspolitiikkaan se sopii erityisen hyvin, sillä korvausvelvoite vakuutusyhtiöille on usein vakuutetun koko lopun elämän mittainen työssään vammautuneen tai sairastuneen menettäessään terveytensä ja toimeentulonsa.
Vakuutuslääketiede: järjestelmän sisäänrakennettu harha
Vakuutusyhtiöiden lääketieteelliset päätökset perustuvat vakuutuslääketieteeseen. Se ei ole lääketiedettä, vaan hallinnollinen tulkintajärjestelmä, jossa vakuutuslääkäri:
- – ei tutki potilasta
– ei hoida potilasta
– ei vastaa potilasturvallisuudesta
– ei ole vastuussa lausuntonsa seurauksista - – ei joudu kiistäessään hoitavien lääkäreiden lausunnot diagnosoimaan mikä potilasta toisin väitettäessä vaivaa
Silti vakuutuslääkärin lausunto ohittaa hoitavan lääkärin lausunnon. Pelkkä EI-sana riittää. Vakuutuslääketiede ei ole lääketieteen erikoisala, eikä sitä opeteta missään lääketieteellisessä tiedekunnassa. Vakuutuslääketiede ei ole lääketiedettä. Kyse on vallankäytön mekanismista, joka on naamioitu lääketieteeksi. Syy-yhteys puuttuu, vammamekanismi ei voi kyseistä vammaa aiheuttaa, muuttui sairaudeksi, iän tuomaa kulumaa, rappeumaa, muuttunut toiminnalliseksi häiriöiksi jne. ovat vakuutuslääketieteen oppikirjasta.
Vakuutusyhtiöiden vakiintuneet korvauskäytännöt
Tällöin on kyse olla korvaamatta. Kysymys ei ole oikeudenmukaisuudesta tai aiheutuneiden vammojen hoidosta. Pakolla myönnetyt korvaukset tullaan ajamaan alas joka tapauksessa. Ammatillinen kuntoutus on keinoista yksi hurjimmista, sillä vakuutusyhtiön näkemyksen mukaisesti se parantaa vammoista ja sairauksista. Työllistyt tai et, korvaukset viedään. Tapaturmaeläke, joka on sinulle myönnetty työssä terveyden menettäneenä on mystisesti palautettu olemassa olevalla teoreettisella työkyvyllä, jota yksikään työnantaja ei halua kontolleen ottaa. Samalle viivalle vastavalmistuneena, iäkkäännä, edelleen samoin vammoin tai sairauksin.
Haittaluokkien määrityksissä ei huomioida kaikkia haittoja, vaan jätetään ne huomiotta, jotta haittaluokasta saadaan mahdollisimman pieni. Tämä mahdollistaa Takon ”harhauttamisen” eli pienellä vääristetyllä haittaluokalla saadaan ammatillinen kuntoutuja korkeapalkkaisemmalle ammattialalle huijatuksi. Kuulemispyyntöjä ei lähetetä. Niitä ei lähetä vakuutusyhtiö, eikä Tamla. Eikä asiasta vakuutusyhtiöitä muistutteleva Tako, joka on TVK:n alainen instanssi. Blogistani pääset lukemaan lukuisia esimerkkejä vakiintuneista korvauskäytännöistä, joka siis ulottuu myös muutoksenhakuun.
TVK ja TAKO: vakuutusyhtiöiden omat tukijoukot
Tapaturmavakuutuskeskus (TVK) toimii lain mukaan tapaturmavakuutuksen “yhteiselimenä”. Sen tehtäviä ovat muun muassa:
– lain toimeenpanon ohjaus
– korvauskäytäntöjen yhtenäistäminen
– tilastojen tuottaminen
– riskiluokitusten ylläpito
– EU-yhteyselimenä toimiminen
– vakuuttamisvelvollisuuden valvonta
– tutkimustoiminta
TVK ei ole viranomainen. Se on vakuutusyhtiöiden yhteinen organisaatio, jonka hallitus koostuu vakuutusyhtiöiden edustajista. Se ei ole riippumaton eikä puolueeton. Silti se ohjaa koko järjestelmää.
TAKO, Tapaturma-asiain korvauslautakunta, antaa suosituksia korvauskäytännöistä. Se ei ole julkinen eikä riippumaton. Se on osa samaa vakuutusalan sisäistä rakennetta. Takossa työskentelevät eri vakuutusyhtiöissä toimivat vakuutuslääkärit, korvauspäälliköt ja juristit, jotka ovat luomassa yhtenäistä vakiintunutta korvauskäytäntöä: lopulta emme korvaa mitään. Vakuutusyhtiöiden ei niin halutessaan tarvitse noudattaa tapaturmalain edellyttämiä Takolta pyydettäviä lausuntoja.
TAMLA ja vakuutusoikeus: muutoksenhaku, jonka rahoittaa vakuutusala
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta (TAMLA) ja vakuutusoikeus käsittelevät valituksia vakuutusyhtiöiden päätöksistä. Mutta niiden toiminnan rahoittaa vakuutusala itse TVK:n kautta.
Tämä tarkoittaa, että sama toimija, jonka päätöksiä arvioidaan, rahoittaa muutoksenhakulautakunnan ja tuomioistuimen toimintaa.
TAMLA vahvistaa vakuutusyhtiöiden päätökset noin 80–90 prosentissa tapauksista. Vakuutusoikeus vahvistaa TAMLA:n päätökset noin 90 prosentissa tapauksista. Muutoksenhaku kestää 3–7 vuotta. Viivästys hyödyttää vakuutusyhtiötä, koska korvauksia ei makseta ennen lopullista ratkaisua. Ainut sanktio vakuutusyhtiölle valittajan voittaessa kiistansa on viivästyskorko. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö voi halutessaan lopettaa korvausten maksun uudelleen. Ei ole pelkoa sanktioista. Kukaan ei todellisuudessa valvo, eikä toimintaan puutu.
Tämä ei ole riippumatonta oikeusturvaa. Tämä on järjestelmä, joka on rakennettu pitämään vakuutusyhtiöiden toiminta olemassa olevien lakien yläpuolella.
Valtionkonttori, Kela ja eläkeyhtiöt: sama logiikka, vakuutuslääketieteen harjoittajia
Kun vakuutusyhtiö hylkää korvauksen, kustannukset siirtyvät muille:
– Kela maksaa sairauspäivärahan, kuntoutuksen, lääkkeet ja matkakorvaukset
– eläkeyhtiöt maksavat työkyvyttömyyseläkkeet
– kunnat maksavat sosiaalipalvelut
– Valtionkonttori maksaa valtion työntekijöiden tapaturmat
Kaikilla näillä toimijoilla on lopulta taloudellinen intressi hyväksyä vakuutusyhtiön hylkäys. Miksi kyseiset instanssit eivät vaadi yksityisiltä vakuutusyhtiöiltä lakisääteisien korvauksien maksamista? Miksi kyseiset korvaukset kuitenkin otetaan vastaan, kun yksilö on ensin 10 vuotta taistellut korvauksiensa ja oikeuksiensa puolesta ja lopulta saa korvaukset? Miksi silloin ollaan käsi ojossa ottamassa taistelun aikaiset korvaukset pörssiyhtiöltä? Otetaanko niitä lopulta silloinkaan? Valvooko tätäkään kukaan? Eikö Kelan ja eläkeyhtiön vakuutuslääkäreiden todetessa vammojen johtuvan työtapaturmasta ja vedoten ensisijaiseen sosiaalietuuteen kuuluisi myös valtion ominaisuudessa vaatia yhdessä yksilön kanssa korvaukset pörssiyhtiöltä? Miksi tätä ei tapahdu?
Finanssivalvonta, eduskunnan oikeusasiamies ja tietosuojavaltuutettu: näennäisvalvontaa, koska todellista valtaa ei ole
Finanssivalvonta valvoo vain vakuutusyhtiöiden vakavaraisuutta ja taloudellista toimintaa. Se ei valvo korvausratkaisujen sisältöä, hallintolain noudattamista, kuulemista, perusteluja tai vakuutuslääketieteen käyttöä. Tämän vuoksi se yhdessä eduskunnan oikeusasiamiehen kanssa vetoaa usein yksittäistapaukseen ja menee toimivaltansa taakse piiloon. Ei ole sattumaa, ettei järjestelmän toimintaan kukaan toimivaltansa puolesta ole valjastettu.
Tietosuojavaltuutettu ei puutu sisäisiin käsittelymerkintöihin, puutteellisiin asiakirjoihin eikä viivästyneisiin tietopyyntöihin väärine sisältöineen. Mitä tietosuojavaltuutettu todellisuudessa edes voisi tehdä?
STM ja kolmikanta: poliittinen teatteri
Sosiaali- ja terveysministeriö ei tee päätöksiä yksin. Kaikki keskeiset muutokset tehdään kolmikannassa:
– EK
– SAK
– STTK
– Akava
– STM
Kolmikanta ei koskaan tee päätöstä, joka heikentäisi vakuutusyhtiöiden asemaa. Kolmikannassa ei ole mukana yhtäkään tahoa, joka ajaisi kansalaisen etua tai EU:n velvoittamia perustuslaillisia oikeuksia. Ammattiliitot ovat puoluepoliittisesti sidottuja eivätkä ne todellakaan aja yksilön oikeuksia työtapaturmalain velvoitteen mukaisesti, vaan ne ylläpitävät järjestelmän vakautta. Vakuutusyhtiöiden vaikutus on epäsuoraa kolmikantaan ja se tulee suoraan vakuutusyhtiöiden johtohenkilöiden sidonnaisuuksien kautta etujärjestöihin. Kolmikanta on poliittinen sopimus, ei perustuslaillinen rakenne.
STM:n viestejä kansalaiselle:
”Vakuutusyhtiön on pyydettävä päätösehdotuksestaan Tapaturma-asian korvauslautakunnan (Takon) lausunto, jos tapaukseen sisältyy periaatteellinen, oikeudellinen tai lääketieteellinen tulkintakysymys, ennen kuin antaa korvauspäätöksen. Takon antamat lausunnot ovat kuitenkin suosituksenluontoisia.
Ne eivät siten sido vakuutusyhtiötä, joka voi poiketa lausunnosta päätöksessään.”
”Ministeriö ei voi ottaa kantaa yksittäisiin korvauspäätöksiin eikä vakuutusyhtiöiden menettelyyn. Ministeriön tehtävänä on valmistella hallinnonalansa lainsäädäntö sekä johtaa ja ohjata sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä ja toimintapolitiikkaa.”
”Ministeriö ei valitettavasti voi ottaa kantaa yksittäisiin korvauspäätöksiin eikä vakuutusyhtiöiden menettelyyn. Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on valmistella hallinnonalansa lainsäädäntö ja ohjata sen toteutumista sekä johtaa ja ohjata sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä ja toimintapolitiikkaa.”
”Kysyitte, miten teidän tulee toimia, jos vakuutusyhtiö ei ole toimittanut asianmukaisia asiakirjoja Takolle. Vakuutusyhtiön korvauspäätökseen tyytymätön voi hakea siihen muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta, jonka päätöksestä voi puolestaan valittaa vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeuden päätöksestä voi valittaa eräissä tapauksissa korkeimpaan oikeuteen. Päätöksessä on mukana ohje muutoksen hakemisesta. Viimekädessä vakuutusyhtiöiden toimintaa valvoo Finanssivalvonta, jonka kerroitkin jo olevan tietoinen asiasta. Mikäli, ette ole vielä saaneet lopullista, valituskelpoista päätöstä, odottakaa.”
Kenen takapihan hiekkalaatikkolla STM leikkii?
Poliittiset kytkökset estävät järjestelmän muuttamisen. Kansalaisaloite on käytännössä työtapaturmalain muuttamiseksi täysin turha, vaikka saisi miljoona allekirjoitusta. Vakuutuslääkärit ovat ja pysyvät. Vakuutuslääkärit kirjoittavat myös kansallisia hoitosuosituksia, jolloin he käytännössä päättävät korvaus- ja hoitolinjaukset. Yksittäistapaukset ja yksilölliset tapauskohtaiset erot jätetään huomiotta.
Miksi valtio ei vaadi vakuutusyhtiöitä maksamaan lakisääteisiä korvauksia?
Tämä on koko järjestelmän ydinkysymys. Vastaus on yksinkertainen. Valtio ei ole neutraali toimija, koska valtio hyötyy järjestelmästä. Valtio hyötyy siitä, että vakuutusyhtiöt eivät maksa. Valtiolla palkkatöitä tai palkkiotöitä tekevät hyötyvät henkilökohtaisesti mm. pörssiyhtiöiden hallituspaikoista ja vastapalveluksista. Olisihan tämä heikommassa asemassa olevien polkemien olemassa olevien lakien vastaisesti muutoin loppunut jo ajat sitten. Mafian perusteet, osa 2.
Kun vakuutusyhtiö hylkää, kustannukset siirtyvät Kelalle, eläkeyhtiöille ja kunnille. Nämä kustannukset eivät näy valtion budjetissa samalla tavalla kuin tapaturmavakuutuksen kustannukset näkyisivät. Työnantajien vakuutusmaksut pysyvät matalina, mikä on poliittisesti tärkeää. Vakuutusyhtiöt ovat taloudellisesti ja poliittisesti liian vahvoja, jotta valtio uskaltaisi puuttua niiden toimintaan.
Kyse on miljardiluokan potista. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen maksutulo vakuutusyhtiöille on reilut 500-600 miljoonaa per vuosi. Työperäisten vammojen ja sairauksien kokonaiskustannukset yhteiskunnalle ovat huomattavasti suuremmat kuin vakuutusjärjestelmän maksamat korvaukset. Iso osa kustannuksista kohdistuu Kelalle, eläkejärjestelmälle, terveydenhuollolle ja kunnille. Työkyvyttömyyseläkkeet, Kelan sairauspäivärahat, kuntoutusmenot, erikoissairaanhoidon kustannukset, menetetyn työpanoksen kustannukset ym. antavat kuvaa millaisista summista on kysymys, kun ne vieritetään yhteiskunnan verovaroista maksettavaksi. Kukaan ei ole Suomessa selvittänyt, kuinka paljon kustannuksia siirtyy lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta muulle yhteiskunnalle.
Kyse on liiketoiminnasta ja portfoliossa olevasta tuotteesta, jonka on tarkoitus tuottaa voittoa. Korvaamalla kaikki tapaturmat ja ammattitaudit ei nykyjärjestelmässä ole mahdollista. Se vuoksi vakuutuslääketiede ja vakuutusyhtiöiden vakiintuneet korvauskäytännöt on luotu. Tukea tälle antaa muutoksenhaku yhdessä TVK:n kanssa. Valtio ei näe ongelmaa, koska kustannukset ovat hajautettuja eri hallinnonaloille, eikä kukaan kanna kokonaisvastuuta.
EU:n merkitys
EU edellyttää riippumatonta valvontaa, puolueetonta menettelyä, tehokasta oikeussuojaa ja valtion vastuuta järjestelmästä. Suomen järjestelmä ei täytä näitä vaatimuksia. Vakuutusyhtiöt käyttävät julkista valtaa ilman riippumatonta valvontaa. Muutoksenhaku ei ole riippumatonta. Vakuutuslääketiede ohittaa lääketieteen. TVK ja TAKO eivät ole puolueettomia. Valtion valvonta on näennäistä.
EU yrittää pakottaa Suomen korjaamaan järjestelmän, koska se ei täytä EU-oikeuden vaatimuksia. Näin ei tule tapahtumaan. Mikään ei tule muuttumaan. EU määrää meille raideleveyden tai paksummat seinät taloihin ja sehän toteutetaan maksoi mitä maksoi. Näennäiset ihmisoikeusvaateet ovat täyttä teatteria. Me voisimme tehdä muutoksen ihan keskenämme omassa maassamme, mutta kun meidän pitäisi tällöin purkaa koko järjestelmä ja sehän ei käy. Kiskonpätkiä voimme vaihdella viikottain.
Tarvitaanko järjestelmän muuttamiseksi sittenkin jotain muuta?
Todellakin tarvitaan. Mitä mahdollisuuksia yksittäisellä kansalaisella, yksilöllä on?
Perustuslain 21 § takaa oikeuden hyvään hallintoon ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ilman aiheetonta viivytystä. Suomen nykyinen järjestelmä ei toteuta näitä oikeuksia työtapaturmien ja ammattitautien korvauskäsittelyjen osalta.
Kantelut eivät auta. Muutoksenhaku kestää vuosia. Vakuutuslääketiede ohittaa lääketieteen. TVK ohjaa järjestelmää vakuutusyhtiöiden eduksi. Kolmikanta estää poliittisen muutoksen.
Ainoa todellinen keino muuttaa asioita viimeisimpänä keinona on uskoteltu olevan EU-oikeus. Se on pitkä ja vaikea tie. Samaa settiä eli loputonta valittamista jonka lopulta lopettaa kuka? Vaikka EU-oikeus ei tunne kolmikantaa, vakuutuslääketiedettä eikä vakuutusalan sisäisiä rakenteita, mutta tuntee työntekijän oikeuden tehokkaaseen ja puolueettomaan oikeussuojaan. Siltikin tuntuu lähes naurettavalta, että meidän yksittäisten suomalaisten tulisi vaatia EU:lta Suomen valtiota kohtelemaan kansalaisiaan oikeudenmukaisesti ja perustuslain mukaisesti. Ei olisi ensimmäinen kerta tehdä EU.lle kantelua Suomen rakenteellisista ongelmista.
Minun mielestäni kantelut EU:lle omakustantaisesti ei ole yksittäisen kansalaisen tehtävä, puhumattakaan velvollisuudesta. Valtionhan tulisi hyväksyttää sekä osoittaa toimintansa laillisuus EU:ssa ja todistaa se kansalaisille EU:n hyväksynnällä.
Muutoksena tulisi siis saada vakuutusyhtiöille ja muutoksenhaulle valvontaa ja seuraamuksia. EU:n voi siis unohtaa. Menee turhan vaikeaksi ja monimutkaiseksi yksinkertainen asia ja sen ratkaisu.
Kansalaisten tehtävä ei tulisi olla vaatimassa julkista valtaa käyttävää tahoa noudattamaan lakia ja lain rikkomuksissa sille rangaistuksia. Tällä hetkellä asia on juurikin näin, mutta seuraamuksia ei virkamiesveljeskerhossa anneta. Kukaan ei siltikään puutu. Kansalaisia ei kuunnella ja asioita vähätellään. Onko omassa kaapissa kullakin virkamiehellä liikaa piiloteltavaa vai liian suuri hyöty olemalla ja pitämällä turpansa kiinni ja olla puuttumatta epäkohtiin? Miksi ei uskalleta virkaveljien laittomuuksiin puuttua? Miksi on kehitetty näennäisvalvontaa näinkin paljon ilman todellista sanktiovaaraa? Kansalainen maksaa käytännössä tämänkin eli veroja mm. sen vuoksi, että saa valtiolle kansalaisen oikeuksia polkevia yksittäisiä henkilöitä ja instansseja. Kyseiset heput veljeilevät yksityisten pörssiyhtiöiden kanssa ja järjestävät asiat.
Meillähän on ylipäällikköinä eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri. Oletteko heistä kuulleet kuinka mahtavia laillisuusvalvojia nämä heput ovat? Eikö eduskunnan oikeusasiamies voisi tehdä esityksen syytteen nostamisesta valtakunnansyyttäjälle koskien vakuutusyhtiön laittomuuksia eli esim. virkamiesaseman törkeää väärinkäyttöä? 7 § (12.7.2002/604) Virka-aseman väärinkäyttäminen Periaatteessa. Mutta eihän nyt sentään.
Eikö tällöin olisi helppo poliisinkin lähteä tutkimaan, kun ylin valvova elin, jonka tehtävänä on valvoa viranomaisten toiminnan laillisuutta, tekisi sen mikä hänen kuuluukin tehdä toimivaltansa puitteissa? Vai mitäs tyyppejä nämä oikeusasiamiehet ja oikeuskanslerit ovat? Eihän heillä voi olla mitään mörköjä kaapissa lainopillisina ammattilaisina? Eduskunnan oikeusasiamies keskittyy toiminnassaan edistämään perus- ja ihmisoikeuksia. Miksi EOA ei tutkintapyyntöjä tee? Koska Suomessa on syntynyt järjestelmätason oikeusturvaongelma. Tämän ongelman syntymiseen osaa varmasti monikin vastata, mutta kuka uskaltaa?
Entäpä, jos työtapaturma-asioiden kaikki korvausriidat ratkaistaisiin käräjäoikeudessa? Sinnehän ne kuuluisivat viedä joka tapauksessa. Virkamiesaseman väärinkäyttö, virkamiesasian törkeä väärinkäyttö, petossyyte, vahingonkorvaussyyte. Vakuutuslääkärihän on puolueettomalla maaperällä eli käräjillä täysin avuton. Lakeihin vetomalla luulisi käräjillä pärjäävän. Olen tosin kuullut, että sielläkin asian päätös riippuu siitä, kuka sattuu tuomarin pallilla istumaan. Jätän tuomarin inhimillisyys- ja ihmisyysarvioinnin johonkin toiseen kertaan. Eräs juristi sanoi, että uskoo hieman enemmän käräjä- hovioikeusakseliin kuin tapaturmalain alaiseen muutoksenhakuun. Ehkä tuo heitto on juristeille perusheitto, jota ei julkisesti heistäkään moni uskalla huudella.
Miksi vakuutuslääkäri ja vakuutusyhtiön edustaja ovat heikoilla käräjäoikeudessa:
– vakuutuslääkäri ei voi vedota “vakuutuslääketieteeseen”
– vakuutuslääkäri joutuu todistajaksi ilman, että on tutkinut potilasta tai edes nähnyt
– vakuutuslääkäri joutuu perustelemaan, mikä potilasta vaivaa
– vakuutuslääkäri joutuu selittämään, miksi hoitavan lääkärin diagnoosi ei kelpaa
– hoitava lääkäri on todistaja, jonka lausunto on uskottava lääketieteellinen näyttö tutkittuaan potilaan
– asiakirjojen puutteet ovat näyttöä menettelyvirheistä hallintolain vastaisesti
– sisäiset käsittelymerkinnät voidaan vaatia esiin ristiriitoineen
– viivästykset voidaan arvioida oikeuden estämisenä hoitoon pääsyyn ja vammojen pahenemisen aiheuttajina
– väärät väitteet ovat rikoslain mukaisia tekoja jotka ovat sallittuja vain Tamlassa ja vakuutusoikeudessa ilman sanktioita
– vakuutusyhtiön edustajat ovat henkilökohtaisessa vastuussa
Käräjäoikeus ei ole osa vakuutusalan sisäistä rakennetta. Käräjäoikeus ei ole myöskään osa kolmikantaa. Käräjäoikeus ei ole vakuutusyhtiöiden rahoittama ollen oletettavasti siltä osin on riippumaton tuomioistuin. Täysin päinvastainen siis kuin Tamla ja vakuutusoikeus.
Toisin kuin käräoikeus:
TAMLA ei korjaa vakuutusyhtiön lain rikkomuksia.
Vakuutusoikeus ei korjaa Tamlan virheitä.
Fiva ei valvo vakuutusyhtiöiden yksittäistapauksia, eikä yhdistä yksittäistapauksia kokonaisuuksiksi.
Tietosuojavaltuutettu ei puutu tosiasiallisesti.
STM ei toimi kuten sen ominaisuudessaan kuuluisi eli se ei valmistele puolueettomasti hallinnonalansa lainsäädäntöä eikä ohjaa sen toteutumista.
Kolmikanta ei halua muutosta siihen osallistuvien osapuolten menettäessä valta-asemaansa.
Puoluepoliittiset ammattiliitot eivät aja yksilön oikeuksia vakuutusyhtiöitä vastaan.
TVK ohjaa järjestelmää vakuutusyhtiöiden eduksi.
TAKO vahvistaa linjan.
Vakuutuslääketiede ohittaa lääketieteen.
Käräjäoikeus tuntee vain näytön. Kun hoitava lääkäri sanoo, että potilaalla on vamma tai sairaus tulee sen olla totuus ellei toinen potilasta tutkinut lääkäri diagnosoi lääketieteellisesti muuta. Vakuutuslääkäri väittää muuta ilman tutkimista, jolloin kyse ei ole lääketieteellisestä erimielisyydestä. Kyse on tällöin väärän tiedon antamisesta taloudellisen hyödyn saamiseksi.
Se on Rikoslaki | 39/1889 | Lainsäädäntö | Finlex :n mukaan petos.
Poliisi ei tunnetusti tutki yksittäistapauksia koskien epäilyä vakuutusyhtiön tekemästä petoksesta. Tosin päin asia etenee lähes poikkeuksetta käräjille, mikäli vakuutusyhtiö esittää vakuutusasiakkaasta petosepäilyn. Ja kaikki tietenkin valtion piikkiin. Vakuutusyhtiö siis hyödyntää järjestelmään ja saa viranomaisilta suoran tuen. Toisin päin asia ei todellakaan etene edes syyttäjälle asti.
Yksittäinen ihminen ei muka voi:
– kerätä uskottavaa näyttöä poliisin silmissä
– analysoida järjestelmätason virheitä, eikä vedota lakien rikkomuksiin uskottavasti
Yksittäiselle ihmiselle on vaikeuksia:
– saada ja tuoda mediaa mukaan
– aiheuttaa poliittista painetta
– lähteä taloudellisesti haastamaan vakuutusyhtiön resursseja tasapuolisesti ilman kohtuutonta kuluriskiä
– koordinoida yksin käräjäoikeusprosesseja, jolloin taloudellinen riski on merkittävä vaatiessaan lain velvoittamia korvauksia käräjäoikeudessa
Mutta entäpä jos olisi olemassa kansalaisyhdistys tekemään oman osansa yksilöiden eteen? Tekemään yksittäistapauksista yhteisen agendan ja rakentamaan vastavoiman? Pitääkö siis perustaa kansalaisjärjestön vaatimaan oikeutta työssä terveytensä menettäneille ja vaatimaan jäsenilleen sen minkä tapaturmalaki sekä tapaturmavakuutus heille vakuutusyhtiöiden ja nykyisen muutoksenhaun vallankäytöllä heiltä evää?
Mikäli perustettaisiin kansalaisjärjestö perustettaisiin, se voisi:
– kerätä kaikki saman kaltaiset menettelyvirheitä ja lakien rikkomuksia sisältävät kielteiset päätökset
– analysoida päätökset systemaattisesti
– tunnistaa toistuvat virheet
– rakentaa mallikanteita
– tukea jäseniä oikeusprosesseissa
– tehdä kollektiivisia rikosilmoituksia
– nostaa asian julkiseen keskusteluun
– tehdä jopa tarvittaessa järjestönä kokonaisuutena EU-kantelun järjestelmästä
– pakottaa valtion reagoimaan ja päästä mukaan lain valmisteluun
Tämä olisi voima, jota vastapuoli ei ole koskaan kohdannut.
Työtapaturma ja ammattitauti Ry – Toni Korhonen
Luovuttaminen ei ole vaihtoehto.
-Toni
