Tekoälyn tiivistelmä artikkelista:
”Artikkeli tarkastelee työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen historiallista perustaa ja sen nykyistä rakenteellista ongelmaa. Järjestelmä luotiin alun perin korvaamaan vahingonkorvausoikeuden tuottamusvastuu, joka esti työntekijöitä saamasta korvauksia, koska työnantajan virhettä oli lähes mahdoton näyttää. Lakisääteinen vakuutus siirsi korvausvastuun sosiaalivakuutuksen piiriin: korvaus ei enää perustu tuottamukseen, vaan lain tunnusmerkistöön. Tavoitteena oli luoda yhdenvertainen, ennakoitava ja automaattinen korvausjärjestelmä.
Artikkelin mukaan tämä perusajatus ei ole toteutunut. Vakuutusyhtiöt toimivat julkista hallintotehtävää hoitavina korvausviranomaisina, mutta samalla yksityisinä voittoa tavoittelevina yhtiöinä. Vakuutuslääketiede, jota laki ei tunne, muodostaa käytännössä korvausten esteen. Muutoksenhaku on ohjattu instansseihin, joiden riippumattomuutta kirjoittaja kyseenalaistaa, ja virkavastuu- tai rikosoikeudellisia kysymyksiä ei tutkita. Työntekijä jää yksin taistelemaan lakisääteisistä korvauksista, vaikka järjestelmän piti poistaa tämä asetelma.
Kirjoittaja kritisoi myös TVK:n ja TAKOn asemaa vakuutusyhtiöiden rahoittamina ja niiden roolia korvauskäytäntöjen ylläpitäjinä. Lopputulemana järjestelmä ei hänen mukaansa toteuta alkuperäistä tarkoitustaan: työssä terveytensä menettänyt ei saa korvauksia automaattisesti, vaan kohtaa rakenteellisen vastustuksen, joka johtaa oikeusturvan heikentymiseen ja pitkäaikaiseen inhimilliseen kuormitukseen.”
★★★★★★★
Tapaturmavakuutuskeskuksen sivuilta: Asiantuntija pohtii: Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus on sosiaalivakuutusta, ei vahingonkorvausoikeutta | Työtapaturmatieto
Ensinnäkin, asiantuntijaksi itseään tituleeraava altistaa aina itsensä kritiikille. Varsinkin kun artikkelin kirjoittajaa kuvataan näin: ”Kirjoittaja Kirsi Pohjolainen on juristi, joka on saanut liki 30 vuotta tehdä työtään TyTA-vakuutuksen kehittämisasioissa. Työtehtävät ovat olleet 130-vuotiaan vakuutusjärjestelmän ja sen toimeenpanon kehittämisen ytimessä ja toiveena on olla vielä vuosikymmen mukana työssä ja lakimuutoksissa, joilla yli satavuotias pidetään kunnossa tulevaisuuden työelämän tarpeita varten.”
Miksi työtapaturmavakuutus on aikoinaan otettu käyttöön lakisääteisesti? Lakisääteinen työtapaturmavakuutus otettiin käyttöön siksi, että teollistuvassa Suomessa työntekijät joutuivat viemään työnantajansa oikeuteen vahingonkorvauskanteella aina, kun työssä sattui tapaturma. Vahingonkorvausoikeuden tuottamusvastuu johti siihen, että työntekijän oli näytettävä työnantajan virhe, laiminlyönti tai muu tuottamus. Tämä oli käytännössä lähes mahdotonta, koska työnantajalla oli parempi oikeudellinen asema, paremmat resurssit ja mahdollisuus kiistää syy-yhteys. Työntekijä jäi usein kokonaan ilman korvausta, vaikka työkyky oli menetetty.
Tällöinhän asialle oli luonnollisestikin keksittävä ratkaisu, koska perustuslain mukaan työssä ei saa terveyttään menettää. Ongelma oli rakenteellinen: vahingonkorvausoikeus ei soveltunut tilanteisiin, joissa työntekijä oli heikommassa asemassa ja vahinko syntyi osana työn normaalia riskiä. Työnantajan tuottamuksen osoittaminen oli vaikeaa, ja oikeudenkäynnit olivat hitaita, kalliita ja epävarmoja. Tämä johti siihen, että työssä terveytensä menettäneet jäivät ilman toimeentuloa ja tällöin yhteiskunnallinen paine korvausjärjestelmän uudistamiseksi kasvoi.
Jokaisen töitä tekevän onneksi tehtiin teoriassa erinomainen ratkaisu. Lainsäätäjä ratkaisi ongelman poistamalla työnantajan vahingonkorvausvastuun työtapaturmista ja korvaamalla sen pakollisella lakisääteisellä tapaturmavakuutuksella. Korvauspolitiikka on edelleen tänäkin päivänä sama eli työnantaja velvoitetaan edelleenkin ottamaan työntekijälleen tapaturmavakuutus ja vakuutusyhtiö velvoitettiin maksamaan korvaukset lain perusteella. Korvausoikeus ei enää perustunut tuottamukseen, vaan siihen, että vahinko täytti lain tunnusmerkistön.
Ongelmaksi tiedettiin jo tulloin, että mikäli lakisääteisen sosiaaliturvan korvauskäsittely ja korvausten maksaminen luovutetaan pörssiyhtiöille, joiden tarkoitus on tuottaa osakkeenomistajille voittoa, ei asia tule toimimaan ”perusajatuksen” mukaisesti. Ajatushan on hieno, mutta kuten yleensäkin ei liian hyvältä kuulostava asia ole useinkaan totta.
Tämä pakottava lakimuutos siirsi siis korvausvastuun vahingonkorvausoikeudesta sosiaalivakuutuksen piiriin. Työntekijän ei enää tarvinnut nostaa kannetta työnantajaa vastaan, eikä tuottamusta tarvinnut näyttää. Ei tarvinnut tapella työnantajan kanssa, koska terveyden menetys korvattiin vakuutuksesta. Vai korvattiinko? Korvauksenhan piti tulla automaattisesti, kun tapaturma oli sattunut ja syy-yhteys oli lääketieteellisesti todettavissa. Järjestelmä pyrki luomaan ennakoitavan, yhdenvertaisen ja tuottamuksesta riippumattoman korvausmallin. Perusajatus oli, että korvaus ei ole vahingonkorvausta, vaan sosiaalivakuutusta.
Tällöin lakisääteisen vakuutuksen velvoite ja siihen säädetyt lainkohdat synnyttivät uuden oikeudellisen asetelman: vakuutusyhtiö toimii julkista hallintotehtävää hoitavana korvausviranomaisena, mutta ei ole vahingonaiheuttaja, eikä vahingonkorvausoikeudellinen vastapuoli.
Tämä on edelleen järjestelmän keskeinen piirre ja samalla sen suurin rakenteellinen ongelma.
Suomeksi edellä kirjoittamani asia rautalangasta väännettynä: Työnantaja velvoitetaan ottamaan lakisääteinen tapaturmavakuutus -> työtapaturman sattuessa tai ammattitautiin sairastuttaessa työnantaja piiloutuu vakuutuksen taakse -> työssään terveytensä menettänyt ei saa korvauksia vakuutusyhtiöltä, koska vakuutuslääkärit ja vakuutuslääketiede (työtapaturmalaki ei tunne kumpaakaan) estävät työssään 100 % varmuudella terveytensä menettäneen korvaukset -> työntekijä taistelee lakisääteiseen sosiaaliturvaan kuuluvista korvauksista nyt vakuutusyhtiön kanssa, eikä työnantajan kuten aiemmin -> muutoksenhaku on ohjattu Tamlaan, joka on vakuutusyhtiöiden kustantama ”riippumaton oikeusaste”, sekä vakuutusoikeuteen -> kyseisissä instansseissa ei kyseenalaisteta virkamiesaseman väärinkäytöstä, julkisen vallan väärinkäytöstä, eikä vakuutusyhtiön julkista valtaa käyttävien tekemistä petoksista aiheutuvaa oikeusmurhaa vammautunutta kohtaan -> työntekijä unohdetaan työkyvyttömä työnantajan toimesta ja työnantaja kuvittelee hoitaneensa vastuullisesti asian, koska on ottanut tapaturmavakuutuksen -> Suomessa ei ole vakuutusta, jolla voi ulkoistaa vahingonkorvausvastuun -> työntekijälle on annettu vaihtoehdoiksi valittaa puolueelliseen muutoksenhakuun, muka ratkaisuna. Kanteluita kehoitetaan tekemään eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Finanssivalvontaan, koska seuraamuksia ei ole. Yksittäistapauksiin ja päätösten laittomuuksiin ei puututa. Kanteluiden seuraamukset koskevat mm. hallintolain ja perustunlain rikkomuksia vastaan moitteina ja nuhteina. Todellisia sanktioita ei ole. Liiketoimintakielto, petoksesta lukemaan tiilenpäitä. -> työntekijälle vaihtoehtona on edelleen käräjät, vaikka jokainen viranomaisinstanssi muuta väittää -> vakuutuslääkärin väärä lääketieteellinen lausunto annetaan yhtiön taloudellisen tuloksen ja vakuutuslääkärin oman kukkaron ostovoiman lisäämiseksi vakuutuslääketieteellisesti -> vakuutuslääketiedettä ei käräjä- hovi- korkein oikeus -akseleilla tunneta -> tällöin on kysymys vahiongonkorvausasiasta, jonka vakuutusyhtiön työntekijät ovat petoksellaan aiheuttaneet -> rikoksista kuuluu saada rangaitus, eikö?
Mitä tulee TVK:n juristin artikkelissaan kirjoittamaan kohtaan:
”Ikävä skenaario olisi se, että työtapaturman korvausasian ja lääketieteellisen syy-yhteyden arvioinnin käsittely päätyisi prosessiin, jossa vakuutusyhtiön täytyy puolustautuakseen esitetyltä korvausvaatimukselta hankkia näyttöä työntekijän fyysisestä ja psyykkisestä terveydentilasta koko elämän ajalta, kattavasti tietoa työntekijän työ- ja yksityiselämästä, elämäntavoista ja -tapahtumista, taloudellisista asioista ja muista mahdollisista tekijöistä, jotka voisivat olla selittämässä sitä hänen terveydentilaansa, joka esitetään työtapaturman aiheuttamaksi. Jotta tähän ei ole jouduttu, on luotu yli 130 vuotta sitten erillislakiin perustuva ja sosiaalivakuutukseen kuuluva työtapaturma- ja ammattitautivakuutus. Siitä korvataan laissa määritellyt vahinkotapahtumat, ei näyttöön perustuen mitä tahansa, mikä on tapahtunut korvattavan vahinkotapahtuman jälkeen.”
Arvoisa lakimies, tiedät itsekin ettei lakisääteisiä korvauksia ole maksettu kuin murto-osalle työssään terveytensä menettäneille. Suuri osa masentuu vamman tai ammattitaudin aiheuttamista lopun elämää kestävistä ja mahdollisesti pahenevista terveyshaitoista, sekä vuosia kestävistä taisteluista jättiläistä eli vakuutusyhtiötä vastaan. Yksin. Suomessa ei ole ainuttakaan työssä terveytensä menettänyttä oikein neuvovaa ja auttavaa viranomaistahoa. Kaikki nykyiset neuvovat; ”Olet saanut lakisääteisen ja hallintolain mukaisen päätöksen ja sinulla on oikeus valittaa” Käytännössä valittaminen on hyödytön oikeussuojakeino silloin, kun kysymys koskee julkisen hallintotehtävän käytössä tapahtuneita väitettyjä lainvastaisuuksia. Muutoksenhaun tarkoituksena on ensisijaisesti arvioida yksittäisen korvauspäätöksen lainmukaisuutta, ei tutkia mahdollisia virkavastuu-, hallintomenettely- tai rikosoikeudellisia kysymyksiä eikä määrätä niistä seuraamuksia. Tämä on täysin harkittua, koska onhan meillä mm. eräs Petteri Orpokin oikein ”kannustanut” oikeuskansleria tutkimaan omat hölmöilynsä. Valittakaa, valittakaa. Kysymys on nyt siitä, kuinka syvällä oikeuskansleri on tässä virkamiesten hyväveli-kerhossa. Se jää nähtäväksi.
Kun vielä vakuutusyhtiöitä ovat tukemassa puoluepoliittiset ammattiliitot, TVK, Tako, Tamla, vakuutusoikeus, STM, FINE (ei ota kantaa lakisääteisiin vakuutuksiin), kansanedustajat ja loputkin ministeriöt niin mitäpä luulet onko nykyinen työtapaturma ja ammattitautilaki, sekä aikoinaan velvoittava tapaturmavakuutuslaki toteutuneet tarkoituksensa mukaisesti? Masennus on syy-yhteydessä aiheutuneeseen työkyvyttömyyteen todennäköisesti. Todennäköisyys syy-yhteydessä riittää tapaturmalain velvoittamiin korvauksiin.
Eduskunnan oikeusasiamies (EOA) on oikeastaan ainoa toivo kansalaiselle, mikäli hän edes kerran esittäisi petossyytettä vakuutusyhtiötä kohtaan lakisääteisten korvausten käsittelyssä perustuen kaikkeen siihen materiaaliin mitä hän on yksittäistapauksista koonnut kymmenien vuosien. EOA on häntä koskevan lain mukaisesti esittänyt vahingonkorvaussuosituksia julkisen vallan käyttäjälle. Onko tämä sattumaa?
TVK:n lakisääteiset tehtävät ovat: järjestelmän kehittäminen, tilastointi, vakuuttamisvelvollisuuden valvonta, regressit ja yhteensovitus, neuvonta. Tähän sen enempää takertumatta kysymys; onko joku nähnyt TVK:n tilastointia ns. merkityksellisistä asioista kuten esim. kuinka moni valittaa useampia kertoja Tamlaan, kuinka merkittäviä päätösten korjaamisia muutoksenhaussa valitajan eduksi ovat taloudellisesti?
TVK on vakuutusyhtiöiden 100 % puolestapuhuja. Tako toimii TVK:n alla ja siellä vakuutuslääketieteellisestä linjauksesta huolehtivat eri vakuutusyhtiöiden juristit ja vakuutuslääkärit käsitellessään toistensa tekemiä korvauksia alentavia lausuntoja ristiin. Tako vieläpä lähettelee muistutuskirjeitä vakuutusyhtiöille lain velvoitteista. Siis samat kaverit itselleen. Voiko idiootimpaa ja kansalaisen perusoikeuksia polkevaa järjestelmää olla? Vieläpä kun vakuutusyhtiöt velvoitetaan tapaturmalaissa pyytämään Takolta lausuntopyyntöä ja sen saatuaan vakuutusyhtiö ei ole velvollinen saatua ratkaisua noudattamaan. TAKO antaa mm. liian alhaisia haittaluokkasuosituksia ja ammatillisen kuntoutuksen puoltoja vääriin ammatteihin vakuutusyhtiön rahoittamana jolloin ne kyllä maistuvat vakuutusyhtiöille. ”Kuten Takokin lausunnossaan on todennut…” Joku voisi kysyä MITÄ VITTUA?!
Herää väkisinkin kysymys mitä kansalaiset hyötyvät TVK:sta ja Takosta? Kuka maksaa kyseisissä instansseissa työskentelevien palkat? TVK:n toiminnan rahoittaa tietenkin vakuutusyhtiöt, jotka harjoittavat lakisääteistä tapaturmavakuutusta. Rahoitus tulee yhtiöiden osuuksista TVK:n budjettiin (TVL 58 §) vakuutusmaksuista, joita työnantajat maksavat yhtiöille. Eli vakuutusyhtiön lakisääteisten vakuutusten tuloksen suora vaikutus TVK:ssa työskentelevien palkkauksiin ja työuriin.
”Vakuutuslaitos on velvollinen suorittamaan vuosittain Tapaturmavakuutuslaitosten liitolle maksun muista kuin 60 b §:n 1 momentin mukaan rahoitettavista tehtävistä aiheutuvien kustannusten kattamista varten. Maksun perusteet vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö liiton hakemuksesta enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Vakuutuslaitos tilittää maksut liitolle. Tarkempia säännöksiä maksun tilityksestä annetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.”
Tässä linkkaus vanhasta tapaturmavakuutuslaista ihan tarkoituksella osoittamaan, että historia on pitkä eli se ulottuu joTapaturmavakuutuslaitosten liiton aikaiseen aikaan ennen kuin siitä tuli TVK.
Vieläkö mietityttää miksi TVK:n lakimies kirjoittelee höpöhöpöjä? Hänen ajatuksensa ja toiveensa on hieman ristiriidassa omaan työuraansa nähden: ”toiveena on olla vielä vuosikymmen mukana työssä ja lakimuutoksissa, joilla yli satavuotias pidetään kunnossa tulevaisuuden työelämän tarpeita varten.”
TVK ei todellakaan ole se paikka, josta työssään terveytensä menettänyt saa mitään apua omaan tilanteeseensa.
Takon syvin olemus avataan lähitulevaisuudessa blogissani. Edelleen 100 % faktoin ja järisyttävin todellisin esimerkein esim. kuulemispyynnön törkeästä laiminlyönnistä. Tämäkin Takon vakava hallintolain rike lakisääteisessä korvauskäsittelyssä lähti muuten EOA:lle koko oman korvausvyyhdin kokonaisarvioon.
-Toni
