suoraa puhetta!
Olen käynyt lukuisten puoluepoliittisten ammattiliittojen juristien sidonnaisuudet läpi ja kaava on sama. Ammattiliittojen juristit ovat edustettuina mm. Tamlassa, vakuutusoikeudessa, työeläkeyhtiöissä ja työtuomioistuimessa. Omassa keississäni viimeisimmässä vakuutusoikeuden ratkaisukokoonpanossa istui rakennusliiton johtava lakimies. Ja turpaanhan siinä tuli.
Voisin kirjoittaa kirjan kaikista laittomuuksista mitä LähiTapiola on omassa korvauskäsittelyssäni tehnyt. Sitä ennen dokumentoin kaikki nämä laittomuudet blogiini jokaisen halukkaan luettavaksi. Niille jotka eivät uusina lukijoina vielä tiedä, niin alun perinhän minulle ei vakavaa silmävammaa 12/2013 vakuutuslääkäreiden mukaan työttapaturmassa edes aiheutunut. Voitin kiistan Tamlassa 2015 lopussa ja sain lakisääteiset tapaturmalain mukaiset korvaukset. Nyt kyseisiä korvauksia on ajettu systemaattisesti alas, vaikka silmävamman oireet vain lisääntyvät ja elämisen laatu laskee vuosittain.
Oikeusasiamies on todennut: yhtiö ei voi myöhemmin väittää, ettei päätöstä annettu, jos vakuutusyhtiö itse on päättänyt antaa päätöksiä puhelimessa, päätöksen ei tarvitse olla kirjallinen, puhelimessa annettu myönteinen päätös sitouttaa vakuutusyhtiön.
Ylen jutun perusteella Fennian toiminta näyttää enemmän prosessistrategialta kuin aidolta rikosepäilyltä. Todisteiden valikointi, vakuutusetsivien asema ilman lainsäädäntöä ja se, että valtio ajoi yhtiön asiaa syyttäjän kautta, ovat yhdistelmä, joka ei kestä päivänvaloa.
Järjestelmän rakenteellinen ongelma syntyy siitä, että valtio on antanut voittoa tavoitteleville pörssiyhtiöille luvan käyttää julkista valtaa tavalla, joka palvelee niiden omaa taloudellista etua. Tämä mahdollistaa vakuutuslääketieteeseen perustuvat, korvauksia systemaattisesti leikkaavat käytännöt sekä sen, että ensiasteen muutoksenhaku (Tamla) on rahoituksellisesti sidottu samoihin yhtiöihin, joiden päätöksiä sen pitäisi arvioida. Kun tähän kytkeytyvät puoluepoliittisesti sidoksissa olevat ammattiliitot, hiljainen ja varovainen media sekä ministeriö Valtiokonttoreineen, syntyy kokonaisuus, jossa valvonta on käytännössä näennäistä. Jos lakien noudattamista ei valvota eikä ilmoitettuihin lainvastaisuuksiin puututa, järjestelmä ei muutu. Eihän sen ole tarkoituskaan muuttua.
Suomen työtapaturma- ja ammattitautijärjestelmän perusidea on historiallisesti ollut: työntekijä luopuu oikeudestaan haastaa työnantaja vahingonkorvausvastuuseen ja vastineeksi hän saa automaattisen ja täysimääräisen korvauksen lakisääteisestä vakuutuksesta. Tämä on ns. no-fault-järjestelmä, joka syntyi jo 1800-luvun lopulla teollistumisen aikana. Perusajatus oli yksinkertainen: Työssä loukkaantuminen ei saa johtaa köyhyyteen riippumatta siitä, kuka on tapaturmaan syyllinen.
Muita ei lakisääteisiä tapaturmavakuutuksia vakuutusyhtiöitä ei Suomessa ole tämän jälkeen jäljellä. Onko tämä sattumaa, että vakuutuslääketiede on nyt uitettu koko vakuutusyhtiöjärjestelmään? Ei ole yhtäkään yhtiötä, joka voisi edes periaatteessa toimia eri tavalla. Pelkästään henkivakuutuksia tai vapaa-ajan tapaturmavakuutuksia myyvät yhtiöt eivät joudu riskialttiiden kymmeniä vuosia kestävään jatkuvien ansiomenetyskorvausten ja hoitojen korvaustahoksi. Sen sijaan terveysvakuuutuksia myyvät yhtiöt, joissa terveyden menetys lupaa ansionmenetyskorvaukset pitkäksi aikaa hoitoineen, on vakuutuslääkäreiden pelikenttää.
Oma arvioni on, että vakuutusyhtiöiden vaikutus julkiseen erikoissairaanhoitoon on kasvanut. Palveluostojen ja asiantuntijalausuntojen kautta vakuutusyhtiöillä on yhä enemmän epäsuoraa vaikutusta siihen, miten potilaita ohjataan ja millaisia diagnooseja painotetaan. Vakuutusyhtiöiden vaikuttamisroolin kasvaessa yliopistollisiin keskussairaaloihin yksityisasemien lisäksi on johtamassa siihen, että järjestelmän rakenteet herättävät kysymyksen ohjaavatko korvausvastuun rajat osaltaan sitä, miten diagnooseja ja hoitotarvetta tulkitaan. Kivusta aiheutuneet korvaukset vakuutusyhtiöille oikein korvattuina nousisivat heille liian korkeiksi, jolloin alati kasvavaa voittoa tavoittelevalle pörsiiyhtiölle tämähän olisi valtava tuloksen laskija.
Työtapaturma, ammattitauti ja vakuutusyhtiön päätös, mutta mitä seuraavaksi? Lue riippumattomat ohjeet korvauskäsittelystä, muutoksenhausta ja ammatillisesta kuntoutuksesta tonikorhonen.fi-blogistani.
Valtiolla on myös oma taloudellinen intressinsä. Kun valtio on sekä työnantaja että vakuuttaja, jokainen hyväksytty korvaus on suoraan valtion menoa. Järjestelmä on rakennettu minimoimaan korvattavien tapausten määrä eli aivan kuten yksityisissä vakuutusyhtiöissä. Ministeriöt ovat tästä täysin tietoisia: Valtiokonttori on osa samaa vakuutuslääketieteellistä rakennetta, jota valtio itse valvoo ja jonka toimintatavat se tuntee. Tämän vuoksi toitottamani järjestelmän muuttaminen on mahdotonta, koska isäntä on valjastanut renkinsä toimimaan samoin ja antaa siihen 100% tukensa ministeriön kautta.
