Suomen Elintarviketyöläisten Liiton uusimmassa jäsenlehdessä Elintae on artikkeli Mia Värrin yli 10 vuotta kestäneestä taistelusta vakuutusyhtiötä vastaan. Jutun pääset lukemaan täältä, sivut 28 – 30. Jokainen julkaistu tapaus omilla kasvoilla on palvelus kaikille. Pyrin infoamaan työtapaturmiin ja ammattitauteihin liittyvistä artikkeleista omalta osaltani, joten jatkossakin tietooni tulevat tapaukset tulen sivuillani julkaisemaan.
Näkyvyyttä ja todellista tietoa työtapaturma- ja ammattitautikorvaustaisteluissa on vaikeaa saada, sillä aihe koskettaa kovin pientä joukkoa. Tuo pieni joukko on kuitenkin joutunut äärettömän vaikeaan tilanteeseen ja he joutuvat taistelemaan yksin vakuutusyhtiöiden työntekijöiden harjoittamaa mielivaltaa vastaan. Työelämässä pysyvän haitan aiheutuminen, terveyden ja työpaikan menetys vammasta/sairaudesta johtuen on kuitenkin jokapäiväistä. Tähän tuskin kukaan työntekijä on valmistautunut ennakkoon, joten korvausjärjestelmän laittomuudet ja tarkoitusperät opitaan vasta ns. kantapään kautta. Tällöin tehdään tietämättömänä ja hyvässä uskossa ihmisten hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen virheitä, jotka saattavat maksaa koko loppuelämän. Tästä syystä on tärkeää jakaa tietoisuutta vakuutusyhtiön moraalittomien työntekijöiden toiminnasta työtapaturma- ja ammattitautiasioiden korvauskäsittelyissä.
Mia Värrin tapaus on sujunut lähes identtisesti oman tapaukseni kanssa. Ammattilisen kuntoutuksen epäonnistuminen, kuulemispyyntöjen lähettämättä jättäminen, korvausten mielivaltainen alentaminen ym. Sama toimintamalli on kaikissa vakuutusyhtiöissä eli tämä kaikki on mm. sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymää laittomuuksien järjestelmällistä tehtailua. Turha selittää, ettei asia ole päättäjien tiedossa. Meille molemmille on tullut tutuksi ammattiliiton oikeusapu (minulla Team ja Mialla SEL) eli ammattiliitoista saanee apuna tukea työtapaturma- ja ammattitautiasioissa valitusten tekoon. Tämä ei kuitenkaan käytännössä auta tippaakaan, koska vakuutusyhtiöiden kanssa ei kannata lähteä tappelemaan heidän omalla takapihallaan. Korvaukset tulisi hakea kaikki suoraan työnantajalta, kun syy-yhteys on selvä. Työnantajalle jää sitten omaksi taisteluksi lähteä laskemaan kumpi tulee heille halvemmaksi eli maksaako korvaukset itse omasta pussista vai vaatia ne ottamistaan vakuutuksista jolloin vakuutusmaksut nousevat. Eli käytännössä tilanne on sama eli vahingon aiheuttaja jää loppupeleissä korvaajaksi, kuten vahingonkorvauslain mukaan kuuluukin.
Ammattiliittojen mainostama oikeusapu työtapaturma- ja ammattitautiasioissa perustuu vain ja ainoastaa vakuutusyhtiöiden pussiin pelaamisesta eli muutoksenhakulautakuntiin valitusten tekemisestä. Vai onko sinulla erilaisia kokemuksia? Mikäli on niin laitathan viestiä, kiitos. Sama pätee ulkoistettuihin lakimiehiin. Järjestelmässä on niin paljon kytköksiä, että asiaa ei lähdetä ajamaan kuten se kuuluisi oman uran ja maineen menettämisen pelossa.
Olen kirjoituksissani useasti toitottanut oikeaa tapaa hoitaa työtapaturman korvausten vaatimisesta. Mikäli työtapaturma sattuu omalle kohdalleni uudestaan niin tulen hakemaan vahingonkorvaukset suoraan vamman aiheuttajalta. Siihen ei kuulu muiden ottamat vakuutukset, koska sellaisia vakuutuksia ei yksinkertaisesti ole, jotka sivuuttavat vahingonkorvausvastuun. Tai siis luullaan, että on yksi vahingonkorvausvastuusta pelastava eli Työtapaturma- ja ammattitautilaki.
Kuten Miankin tapauksessa vakuutusyhtiön alkaessa maksaa lakisääteistä sosiaaliturvaan kuuluvaa jatkuvaa tapaturmaeläkettä, iskee heille tarve saada vammautunut ammatilliseen kuntoutukseen/ uudelleen koulutukseen ja uuden ammattin hankkimiseen. Tällöin vammautunut on pakotettu opiskelemaan, vaikka hänellä ei siihen edes kykyä olisi. Uudeksi ammatiksi valitaan vakuutusyhtiön maksaman kytkösryhmään kuuluvan yksityisen kuntoutuslaitoksen ehdottama ammatti, jossa määräävänä tekijänä on mahdollisen korkeat teoreettiset tulot tulevaisuudessa. Tällöin käy kuten Miankin tapauksessa. Kävin itse vuonna 2016 viikon kestäneen kuntoutusselvityksen silmävammaani liittyen Iiris- keskuksessa, mutta vakuutusyhtiö sivuutti selvityksen ja ohjasi minut Katja Noposelle parin tunnin haastatteluun tradenomin kanssa. Iiriksen liikunnanohjaajaksi opiskelua ei vakuutusyhtiö noteerannut vaan ohjasi minut AMK:n liiketalouteen erikoistumisalana digitaalinen markkinointi, vaikka lähinäön käyttöä/ näyttöpäätetyötä silmäni ei kestä. Se heidän tarkoitusperistään kartoittaa sopivaa ammattia vammautuneelle.
On siis pakko suostua vakuutusyhtiö esitykseen. Uudelleenkoulutus-asia kuuluu vakuutusyhtiön toimesta viedä arvioitavaksi TAKO:on. Sieltä tulisi saada kuulemispyyntö, mutta sitähän ei vammautuneelle toimiteta. Ei siis asiakirjoja tiedoksi, joita vakuutusyhtiö sinne toimittaa. Kun sieltä tulee vakuutusyhtiöön hyväksyntä, patistaa vakuutusyhtiö vahingoittuneen opiskelemaan. Pakko opiskella, muutoin vakuutusyhtiö katkaisee korvaukset vedoten haluttomuuteen palata työelämään. Mikäli opiskeluissa ei pärjää, on turha pyytää alanvaihtoa, koska vakuutusyhtiö ei siihen tule suostumaan. Koska ei tarvitse, sillä hehän sen päättävät yksipuolisesti.
Jos/kun valmistuu, vähennetään tapaturmaeläkkeestä uuden ammatin teoreettinen alkupalkka työllistyi tai ei. Työllistymiseen on aikaa kuusi kuukautta. Tällöin uuteen ammattiin koulutuksen saatuaan vakuutusyhtiö katsoo vahingoittuneen myös parantuneen 100% työelämään eli hänestä tulee työtön työnhakija vamma-asteesta riippumatta. Miten helvetissä tämä voidaan tulkita näin? Terveys ei ole sama kuin ennen työtapaturmaa ja tulotkin pudonneet. Puhutaan vakuutuskorvauksista ja rikastumiskiellosta, 100% korvauksesta. Jokainen vähänkään omilla aivoilla ajatteleva tajuaa, että uutta koulutusta ei tässä järjestelmässä kannata missään nimessä ottaa vastaan. Paitsi valtion tukeman kannattavaa liiketoimintaa tekevän vakuutusyhtiön mielestä. Hae siis korvaukset vahingonkorvauslain perusteella työnantajalta, jolloin ei tarvitse koulutuksiakaan käydä.
Mian tapauksessa vakuutusyhtiö katsoo hänet nyt 100% työkykyiseksi, mutta työeläkeyhtiö 100% työkyvyttömäksi. Tällöin lakisääteinen ensisijainen sosiaaliturva on ohitettu eli vakuutusyhtiö ei olekaan korvausvelvollinen ammattiatudin aiheuttamasta työkyvyttömyydestä. Tästä tulee väkisinkin ajatuksia vakuutusyhtiöiden ja työeläkevakuutusyhtiöiden/ Kelan välisistä kytköksistä. Miten yhteiskunnan toimimisen kannalta on mahdollista, että yksityiset vakuutusyhtiöt voivat siirtää korvausvelvollisuuden kansan maksettaviksi? Kansanedustajat, ministeriöt, ammattiliitot: menisikö oiken ellette olisi edustamassa vakuutusyhtiöiden hallituksissa/kytköksissä näissä mielivaltaa harjoittamissa laitoksissa? Onko tämä sovittua vai idiotismia? Työtapaturmaeläke on paras vaihtoehto korvausmäärällisesti eli muissa vaihtoehdoissa korvausmäärät ovat vahingoittuneelle huonompia. Toki on tapauksia, joissa on mennyt työtapaturman seurauksena fyysinen, sekä henkinen terveys, eikä kukaan joudu korvausvastuuseen. Sairasta.
Pyyntönä jälleen lukijoilleni. Jakakaahan Mian artikkelia, sekä sivustoani Facebookissa, WhatsAppissa, Intagramissa ym., jotta saamme tietoisuutta aiheesta lisättyä, kiitos. Mikäli olet joutunut työtapaturma-asioissa kokemaan vääryyttä ja haluat asiallesi näkyvyyttä niin laitathan viestiä.
Tiesitkö muuten, että uudelleenkoulutuksen jälkeen valmistuttuasi ammattiin tehdään tosiaan 6 kuukauden jälkeen uuden ammatin teoreettinen alkupalkka tapaturmaeläkkeestäsi olit töissä tai et. Mikäli tienaat enemmän kuin teoreettinen alkupalkka, se vähennetään jäljellä olevasta palkan yli maksttavasta tapaturmaeläkkeestä. 5 vuoden jälkeen sovelletaan teoreettista keskipalkkaa, joten ellet edelleenkään ole töissä, tapaturmaeläkkeesi laskee jälleen. Tapaturmaeläke/ansionalenema ei todellakaan ole 100% korvaus oikeastaan missään vaiheessa. Pahimmassa tapauksessa uusi koulutus vie kaikki tulot samalla kun terveyskin on mennyt.
-Toni