Nostan blogissani ajoittain esiin myös vanhempia jo muiden uutisoimia tapauksia koskien mm. työtapaturmalain mukaisten korvausten eväämisiä, vakuutuslääkäreiden mielivaltaisuutta tai vahingonkärsijän taistelua vakuutusyhtiötä vastaan koskevia artikkeleita.
Huomenta Suomessa 13.3.2024 oli haastateltavana Konginkankaan bussiturmassa selviytynyt ja vakavasti vammautunut Saana Kiviranta. Liikenneonnettomuus tapahtui 19. maaliskuuta 2004 ollen Suomen tieliikenteen historian tuhoisin onnettomuus, jossa kuoli 23 ihmistä ja 14 loukkaantui. Tästä haastatteluun Selviytyneen muistot 20 vuoden takaisesta Konginkankaan onnettomuudesta
Mennään tähän haastattelun sisältöön tarkemmin muutaman klipin muodossa pienen pohjustuksen jälkeen.
Liikennevahingoissa muutoksenhaku etenee käräjien kautta, työtapaturma- ja ammattitautien muutoksenhaku vakuutusyhtiöiden osin itsensä rahoittamissa instansseissa. Toki liikennevahingoissakin on oma maksuton muutoksenhakunsa eli Liipo. Tästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta toimintaan hieman tutustuttuani vaikuttaa Liipo olevan luokkaa Tamla ja Vakuutusoikeus, sillä yllättäen samat aisantuntija vakuutuslääkärit pyörivät sielläkin. Oikeastaan alustus heidän sivustoltaan kertoo kaiken oleellisen: ”Käsittelemme riippumattomasti ja puolueettomasti liikenne- ja potilasvahinkoasioita. Annamme ratkaisusuosituksia liikennevakuutuslain ja potilasvakuutuslain mukaisissa korvausasioissa sekä liikenne- ja potilasvahinkoihin liittyvissä kuntoutusasioissa. Pyrimme yhtenäistämään korvauskäytäntöä sekä edistämään tiedonsaantia liikenne- ja potilasvahinkojen korvauskäytännöistä. Lautakunta voi antaa myös näiden lakien soveltamista koskevia yleisiä suosituksia.” Miten vuonna 2026 voi olla vieläkin korvauskäytäntöjen epäselvyyksiä tuhansittain vuodessa samoista asioista? Kysymys on, kenen etua Liipo ajaa?
Tappelun kautta voi jollakin lopulta käydä korvausriidoissa hyvin, mutta käytännössä kyse on harvoista ”voittajista”. Tällöin kyse on sinnikkäästä periksiantamattomasta henkilöstä, jolla riittää voimat kuntoutumisen, sekä selviytymisen lisäksi tapella täysin mielivaltaisia vakuutusyhtiön työntekijöitä vastaan vuosikausia käräjien ja hovioikeuden kautta mahdollisesti korkeinpaan oikeuteen asti. Tämä tie on käytännössä ainut vaihtoehto edes kuvitella saada oikeutta. Erään lakimiehen toteama kertoo oleellisen: ”Luotan hieman enemmän käräjä-hovioikeus-akseliin kuin muutoksenhakuun Tamlassa ja vakuutusoikeudessa.” Toisaalta eräs toinen juristi totesi minulle jo yli 20 vuotta sitten: ”Ei Suomessa oikeutta saa. Sitä on turha kuvitella. Riippuu täysin kuka on tuomarina.”
Onkohan asiat muuttuneet siitä paljonko huonompaan suuntaan? Vai ovatko ajat vain muuttuneet eli totuudet on helppo julkaista oikeudenmukaisuudesta dokumentoidusti kaikkien luettavaksi? Onko tästäkään huolimatta mahdollista ja onko tässä ainoa keino saada aikaan muutos eli Suomesta oikeusvaltio? Mielestäni ei. Mutta kannan oman korteni kekoon blogissani siltikin. Löytyykö Suomesta ainuttakaan lakimiestä, joka uskoo Suomen minkään oikeusjärjestelmän puolueettomuuten ja voisi perustellusti julkaista kannanottonsa esim. blogikirjoituksessaan?
Mikäli päätät siis vain valittaa vakuutusyhtiöiden omiin rahoittamiinsa ”puolueettomiin” muutoksenhakuinstansseihin toimit kuten vakuutusyhtiöt haluavat ja turpaan tulee. Kyse ei ole siitä, ettetkö olisi 100 % oikeassa. Vain tietty ennakoon sovittu prosentti saa vuosittain vaatimuksensa läpi Tamlassa tai vakuutusoikeudessa eli vakuutusyhtiöstä saatu väärä päätös korjataan tai palautetaan uudelleenkäsittelyyn. Olisikohan Liipossa sama kaava? Tamla- vakuutusoikeus- tapauksissa odotusaika on pitkä eli valituksesta päätökseen kuluu aikaa noin 1-6 vuotta. Ja ainahan prosessi voi alkaa alusta eli käytännössä mikään päätös ei velvoita vakuutusyhtiötä kohtelemaan korvauksensaajaa jatkossakaan oikeudenmukaisesti.
Turha kuvitella, että ”hyvä lakimies”, jolle vammautunut joutuu omasta pussistaan kustantamaan kaikki kulut omalla riskillä, voittaa maineellaan tai osaamisellaan kiistan. Mikäli näin olisi, olisi tämä myös tiedossa kaikille apua kaipaaville. Kuka haluaisi pimittää omaa osaamistaan lakimiehenä, eikä haluaisi korjata vääriä lain tulkintoja ja vakuutusehtojen rikkomista? Ensinnäkin vammautuneen tulisi siis löytää asiansa osaava, ilman kytköksiä ja sidonnaisuuksia oman uransa ja maineensa menettämisen pelkoa omaava lakimies. Järjestelmää ei saa muuttumaan, yksittäisen tapauksen voi aina voittaa. Mutta varmaa voittoa ei vakuutusriidoissa voi todellakaan luvata.
Olemassa olevaan ja jatkuvaan taisteluun tulee sitoutua vuosiksi, jopa kymmeniksi vuosiksi. Usein asia etenee lakimiehelle vasta vuosien taistelun jälkeen, kun alkuun vammautunut on kuvitellut pärjäävänsä yksin ja lopulta tajuaa tulleensa täysin vedätetyksi. Hän ei ole osannut varautua vastapuolen harjoittamaan säälimättömään epäoikeudenmukaiseen kohteluun ja kiusaamiseen. Lopulta hän sen ymmärtää. Oppi tulee ns. kantapään kautta, koska tietoa ei ole. Sitä ei haluta antaa.
Henkisesti matka on raskas, mutta onneksi löytyy Saana Kivirannan kaltaisia esimerkkejä; Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Miksi luovuttaa, kun tietää olevansa oikeassa? Kyse on ihmisen koko lopun elämän kohtalosta ja voimista jaksaa, sekä osaamisesta miten tulisi toimia.
Yllä oleva klippi haastattelusta käy hyvänä esimerkkinä, miten säälimätön kiusaaja vakuutusyhtiö.. korjaan, miten säälimättömiä kiusaajia vakuutusyhtiössä työskentelevät työntekijät ovat.
Vakuutusyhtiössä laskukone käy, kun kyseessä on vaikeasti vammautunut, pitkän työuran tulevaisuudessa omaava, jolle tulisi korvata miljoonakorvaukset kuntoutuksineen loppuelämäksi. Korvaukset on pakko evätä ja antaa kielteinen korvauspäätös vakuutusyhtiön kiistäessä kaikki aiheutuneet vammat, joista voisi teoriassakaan aiheutua jatkuvia korvauksia liittymättömiksi sattuneeseen vahinkoon eli ei siis syy-yhteyttä. Juurikin aivovammatapaukset vievät toimintakykyä merkittävästi, jolloin vakuutusyhtiön uudelleenkoulutus- kikkailu ei ole alunperin edes vaihtoehtona realistinen.
Mikäli vahingoittunut sattuu voittamaan taistelunsa, ottaa vakuutusyhtiö uudet keinot käyttöön. Tapaturmalain mukainen ammatillinen kuntoutus/ uudelleenkoulutus on suuri vedätys. Uusi koulutus tekee vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan terveeksi – Toni Korhonen Vakuutusyhtiö voi uudelleenkoulutuksen siis velvoittaa ja toteuttaa eli Takon hyväksymänä pakottaa koulun penkille. Oli vammautuneella toimintakykyä tai ei, sillä mikäli koulussa ei pärjää, voi vakuutusyhtiö vedota motivaation tai oppimishalun puutteeseen jolla verukkeella sitten katkaista korvaukset.
”Vakiintuneita korvauskäytäntöjä”. Pystyisikö joku vakuutusyhtiössä työskentelevä tällaiset opuksen minulle toimittamaan, kiitos. Tosin dokumentoin näitä kyseenalaisia käytäntöjä parhaillaan blogissani ja jonain päivänä teetän itse vastaavan opuksen vahingonkärsijille oppaaksi.
Tapaturmaeläkkeellä työskentely ei ole todellakaan sama asia kuin työkyvyttömyyseläkkeellä työskentely. Tapaturmaeläkkeellä korvataan vahingonkorvauksena ansionmenetystä tapaturmavuoden tuloihin, työkyvyttömyyseläkkeellä menetetyn työkyvyn aiheuttamaa ansionmenetystä pidempään palkkahistoriaan ja tulevaisuuteen perustuen.
Tämä tarkoittaa tapaturmaeläkkeelle olevalle, ettei hän voi tienata euroakaan yli lasketun työkyvyn heikentymän/ ansionaleneman, koska vakuutuskorvauksissa toimii ns. rikastumiskielto eli ei voi vakuutuskorvauksien lisäksi tienata enempää. Näin olen asia itse ymmärtänyt.
Mutta kuten Saana jälkimmäisessä videoklipissä toteaa, on tämäkin pimitetty tieto tulorajoista yksi mystisistä tapaturmaeläkkeen salamyhkäisyyksistä koskien vakuutusyhtiöiden ”vakiintuneita korvauskäytäntöjä”. Eli todellisuudessa vakuutusyhtiössä odotetaan sitä hetkeä, että vakuutettu tekee virheen eli tienaa tapaturmaelääkkeellä ollessaan työllä satasenkin. Tällöin he voivat vetää hatusta seuraavan kaninsa, joka ilmoittaa, että nythän vammautunut on osittanut ettei työkyvyn heikentymää enää ole. Tästä ei todellakaan infota tai kerrota mitään korvauksen saajalle etukäteen.
Tapaturmaeläkkeellä vs. työkyvyttömyyseläkkeellä on epäoikeudenmukaista ja tapaturmaeläkkeellä olevan syrjintää. Tapaturmaeläkkeellä olevan tuloja tutkitaan lopun elämää, vaikka tapaturmaeläkkeelle pääsy vaatii vain 10 % työkyvyn heikentymän. Työkyvyn heikentymä unohdetaan teoreettiseksi ja kyseeseen tulee ainoastaan raha eli ansion alenema. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy vaatii joko 40 % tai 60 % työkyvyn heikentymää kaikkiin töihin, mutta silti työkyvyttömyyseläkkeellä voi tienata määritetyn summan. Tässä Turun Sanomien lukijoilta- palstalta aiheeseen liittyvä tuore mielipidekirjoitus Lukijoilta | Täysin työkyvytön onkin työeläkeyhtiön mukaan työkykyinen | Turun Sanomat
Merkittävästi elämänlaatua laskevaa on vammautua vakavasti ja pysyvästi loppuelämäksi työtapaturmassa, liikenneonnettomuudessa tai sairastua ammattitautiin. Vammautuneelle selviää jossain vaiheessa, että vaikka halua on kuntoutua ja palautua takaisin samaan terveydelliseen tilaan kuin ennen onnettomuutta, ei se useinkaan ole 100 % mahdollista. Ei siinä vammautuneena haluta vakuutusyhtiön epäilynä kusettaa omaa terveydentilaa huonommaksi. Yleistän sanomani samaan tapaan kuin vakuutusyhtiöissä toitotetaan korvaustensaajien epärehellisyyttä ja vakuutuspetoksia. Toisin päin ei muka asia ole mahdollinen. Vaikka vakuutusyhtiön taholta halutaan olla korvaamatta liiketoiminnan tuloksen parantamiseksi vahinkotapahtumia ja jaetaan tästä hyvästä bonuksia vakuutusyhtiön työntekijöille.
Vammautunut uskoo lähes poikkeuksetta vammautumisen alussa ja jotkut vielä pitkäänkin ”asiantuntijoita”, mutta kyseessä on käytännössä tuuripeliä. Kuka asiantuntijoista oikeasti osaa asiansa ja paneutuu asiaan tietäen seuraukset?
Onnettomuuteen joutunut on ensimmäistä kertaa uudessa tilanteessa ja hänen tulisi ymmärtää mm. lait ja oikeudet, tietää miten kyseistä vammaa/vammoja tuli tutkia, hoitaa ja kuntouttaa, miten vakuutusyhtiö tulisi huomioida, sekä tietää mitä ylipäätään kannattaa tehdä eli ei ainakaan vähätellä/ sulkea pois todellista tilannetta. Varsinkaan, mikäli kyseessä on aivovamma ja sen monisäikeisyys todellisuuden iskiessä vamman aiheuttamista vaikeuksista vasta vuosien jälkeen. Ja kyllä, aina aivovamma todetaan lopulta vakuutuslääkärin toimesta sairaudeksi ilman syy-yhteyttä vahinkotapahtumaan ilman diagnoosia mistä kyseiset oireet johtuvat. Käräjillä sen sijaan kyseinen vakuutuslääkäri joutuisi diagnoosin antamaan tyrmätessään hoitavien lääkärien lausunnot. Tamlassa tai vakuutusoikeudessa ei. Ei tietenkään, koska muuten vuosia rakennettu vakuutuslääketieteeseen pohjautuva korvauskäytäntö ja järjestelmä tuhoutuisi.
Vakuutusyhtiön sloganit ”Olemme rinnallasi, kun tarvitset apua”, “Tule hymysi arvoiseen vakuutusyhtiöön”, “Suomen luotetuin vakuutusyhtiö” lävähtää totuutena vammautuneelle. Kylmää ja välinpitämätöntä vittuilua. Valheita.Vähättelyä ja päälle ”kyllä kaikki selviää”- lepertelyä tietäen ettei koskaan ilman tappelua tulla korvauksia myöntämään. Tieto lisää tuskaa, mutta auttaa myös ymmärtämään.
Toivottavasti tämäkin artikkeli jaetaan vakuutusyhtiöissä sisäisesti ja keskustellaan vaikka esim. moraalista yhtiöiden virkistyspäivillä. Niin kauan kun riittä moraalittomuuden toteuttajia, vakuutusyhtiöt porskuttavat laittomuuksia viljellen koskien työtapaturmien, ammattitautien ja liikenneonnettomuuksin henkilövahinkojen korvauskäytännöissä. Kyseiset työntekijät ovat manipuloituja mieleltään toistellen samaa mantraa ja uskotelleen myös itselleen: ”Vakuutusyhtiö tekee päätöksen. Ei vakuutuslääkäri tai korvauskäsittelijä.”
Pyyntönä jälleen: laittakaahan artikkelia ja blogiani jakoon. Vain totuuksia julkaisemalla pystymme auttamaan taistelussa vakuutuslääkäreitä vastaan, johon tämä koko mielivalta kiteytyy. Jokainen todellinen esimerkki on eteenpäin ja sosiaalisen median vaikutus on kiistaton. Kiitos!
Lisää Saana Kivirannasta kertovia artikkeleita seuraavista linkeistä:
Saana Kivirannan selvitymistarina Konginkankaan suuronnettomuudesta | Avain
-Toni
