Työnantajan lainvastainen toiminta ja määräaikojen umpeutuminen veivät työtapaturman uhrin oikeudet

Tekoälyn tiivistelmä artikkelista:

”Vuonna 2019 sattunut vakava työtapaturma elintarviketeollisuudessa paljasti jälleen, miten työnantajan laiminlyönnit, viranomaisten viivyttely ja ammattiliittojen välinpitämättömyys voivat yhdessä riistää työntekijältä oikeudenmukaisen kohtelun. Työnantaja ei tehnyt lain edellyttämää ilmoitusta poliisille eikä AVI:lle, mikä viivytti tutkintaa niin pitkälle, että rikosoikeudellinen vastuu vanheni. Ammattiliitto ei lähtenyt ajamaan asiaa, ja vakuutusyhtiö hylkäsi vammojen syy-yhteyden. Näin vakavan vamman saanut työntekijä jäi yksin, ilman tietoa vahingonkorvausmahdollisuuksista ja määräajoista.

Tapauksen kautta nousee esiin vakavia rakenteellisia ongelmia: työnantajille ja viranomaisille ei synny todellisia seuraamuksia viivyttelystä, mutta työntekijä menettää oikeutensa, jos ei heti toimi. Ammattiliittojen sidonnaisuudet, todistusaineiston katoaminen ja työntekijän sivuuttaminen tutkinnassa vahvistavat kuvaa järjestelmästä, jossa instituutiot suojelevat toisiaan, ei työntekijää. Lopulta kyse ei ole vain yksittäistapauksesta, vaan tavasta, jolla suomalainen työtapaturmien käsittelyjärjestelmä toimii – usein työnantajaa ja vakuutusyhtiötä suojellen, työntekijän kustannuksella.”

★★★★★★★

Tässä artikkelissa käyn läpi erään tapauksen työtapaturmassa vammautuneen yhteydenottoon pohjautuen. Tarina on tyypillinen yksin jääneen vakavan työtapaturman uhrin tarina. Vastaavia yhteydenottoja saan nykyisin jopa lähes viikottain.

Työnantaja on tässäkin tapauksessa erittäin iso vakavarainen, joka julkisuuteen annetun kuvan perusteella on työnhyvinvoinnista ja omista työntekijöistään huolehtiva työnantaja. Sattuneessa vakavassa työtapaturmassa vuonna 2019 kävikin tyypillisesti eli työnantaja ei osoittanut velvollisuuttaan huolehtia työntekijästään ennen tapaturmaa, eikä myöskään työtapaturman jälkeen.

Kyseinen työnantaja toimii elintarviketeollisuudessa. Työtapaturma aiheutui viallisesta laitteesta, työntekijöiden jo ennen onnettomuutta raportoimasta lavojen siirtoihin tarkoitetusta ns. sähköpumpusta. Työtapaturma sattui tammikuussa 2019. Työnantaja jätti tekemättä lakisääteisen ilmoituksen poliisille sekä aluehallintavirastolle (AVI:lle). Tietoa täältä työnantajan velvollisuuksista. ”Työnantajan on viipymättä ilmoitettava vakavasta työtapaturmasta poliisille ja aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelle. Ilmoitusvelvollisuus perustuu lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta.”

Työturvallisuuslaki (”työsuojelulaki”). Työnantajalla on velvollisuuksia, jotka tulee hoitaa lain vaatimalla tavalla. Näitä kyseisiä velvollisuuksia kuitenkin rikotaan yllättävän usein. Keskeisimmät pointit Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta :

2 luku 6 § tapaturman tutkimus 

7 luku 46 § työtapaturmasta ja ammattitaudista ilmoittaminen 

8 luku 51 § rangaistussäännökset (aluehallintovirastolle ilmoitusvelvollisuuden rikkominen)

Esimerkkitapauksen työtapaturman satuttua tapaturman tutkimus, sekä ilmoitus poliisille ja AVI:in jätettiin tekemättä. Tapaukseen liittyy keskeisesti myös vammautuneen työntekijän ammattiliitto. Ammattiliiton suhtautuminen oli jälleen sitä samaa diipadaapaa, josta olen artikkeleissa usein kirjoittanut.

En voi käsittää, että työtapaturma-asioita ei oteta ammattiliitoissa tosissaan, eikä asioita aleta ajamaan. Jäsen ei todellakaan saa jäsenmaksulleen luvattua vastinetta. Miten ammattiliitot muka edes teoriassa voisivat ajaa jäseniensä työtapaturma-asioita, kun ammattiliitoissa työskentelevät juristit istuvat mm. työtuomioistuimissa, eläkevakuutusyhtiöissä ja käytännössä viimeisessä muutoksenhakuasteessa koskien työtapaturmia eli vakuutusoikeussa käsiteltävien valitusten ratkaisukokoonpanoissa?

Edelleen toistan samaa kuin useissa kirjoittamissani artikkeleissa; minä en ainakaan osallistu korruptoituneiden puoluepoliittisten ammattiliittojen kermamunkkien ja kampaviinereiden kustantamiseen. Sinäkö osallistut?

Eli ammattiliitto ei siis lähtenyt asiaa ajamaan, saatika vaatimaan työnantajaa toimimaaan oikein. Pientä näennäistä kirjeenvaihtoa oli, mutta ei sen vuoksi, että vammautuneen jäsenen asiaa olisi tosissaan ajettu. Eikö sekin jo kerro kaiken, ettei edes ammattiliitto muka ”osannut vaatia” työnantajaa toimimaan työturvallisuuslain, eikä työsuojelulain mukaisesti?

Vammautunut työntekijä sai vakavassa työtapaturmassa elinikäisen vamman. Hoitavien lääkärien pysyvän haittaluokan arvio oli 4-6 vuonna 2020. Työntekijän työtapaturmavakuutuksen vakuutuslääkäri teki sen tavallisen ratkaisun eli hylkäsi syy-yhteyden vammojen osalta sattuneeseen työtapaturmaan. Samaan aikaan ammattiliitto ja työnantaja pesivät kätensä asiasta todeten, että työtapaturmavakuutuksen tulee työkyvyttömyys korvata. Tottakai nuori työntekijä uskoo, kun ”asiantuntijat” ja varsinkin oma vaikutusvaltainen työnantaja yhdessä ammattiliiton edustajien kanssa väittää asioiden kuuluvan mennä heidän esittämällään tavalla.

Tulee mieleen Teollisuusliiton ohjeistus omassa tapauksessani. ”Emme voi lähteä vaatimaan korvauksia työnantajalta ellei työnantajaa ole tuomittu työturvallisuusrikoksesta” Tämä lausahdus on varmasti kerrottu muillekin selityksenä jättää jäsen asiansa kanssa yksin. Toimii monelle. Samalla selityksellä vesittyy työmatkatapaturmat, joita ei AVI tutki. Eli oikeanlaista apua et tule ammattiliitosta todennäköisesti saamaan. Vai onko kyseessä tuuripeli kuka sattuu asiasta kiinnostumaan?

Ammattiliitoissa on asioita hoidettu vastaavalla tyylillä vuosikaudet. Osaamaattomat ammattiliittojen työntekijät ovat työtapaturmassa vakavasti vammautuneen osalta iso riski korvausten saamisen kannalta, koska vammautuneella ei tietämystä useinkaan ole. Ellei lakeja ja määräaikoja osata, eikä ymmäretä kokonaisuuksia, ei lopputulos ole koskaan paras mahdollinen. Kyseessä ei ole kolmen vuoden puutuvat lauantailisät vaan koko loppuelämä. Olette varmaan huomanneet, ettei yksikään ammattiliitto mainosta apuaa työtapaturma-asioissa ja kerro esim. samaa infoa mitä sivuillani kirjoitan vammautuneiden kohtaloista.

Vahingonkorvauslaki ja työnantajan vastuu ajaa kaiken edelle tuottamuksen ollessa kyseessä. Mikään vakuutusyhtiö ei myy vakuutusta, joka sivuuttaa vahingonkorvausvastuun tuottamuksen ollessa kyseessä. Vakuutusyhtiö tekee tosin kaikkensa, ettei myymistään vakuutuksista joudu henkilövahinkoja korvaamaan ja tällöin kuvioihin astuu vakuutuslääkäri.

Tahallisuus ei ole korvausvastuuta määrittävä, vaan huolimattomuus riittää tuottamukseen syyllistymiseen. Syy-yhteys vammoihin tulee olla vähintäänkin todennäköinen, ei varma. Näitäkin työnantajat sekä ammattiliiton edustajat propagandamaisesti vääristellen toitottavat. Moni uskoo, koska kokemusta ja tietoa asioista ei työtapaturman uhrilla ole.

Työnantajan väite työtapaturman olevan työntekijän ja vakuutusyhtiön välinen asia on myös täyttä valetta. Käytännössähän se on useimmiten juurikin niin, mutta tällöinhän työnantaja yrittää toimia vastuuttomasti. Vakuutusyhtiö ei ole lakisääteisestä työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen tai työnantajan vapaaehtoisen vastuuvahinkovakuutuksen puolueeton syy-yhteyden eikä tuottamuksen asiantuntija-arvion antaja. Eihän se voi edes teoriassa sitä olla ollessaan liikevoittoa kaikin keinoin tavoitteleva pörssiyhtiö.

Tässä työtapaturmatapauksessa vammautunut työntekijä kuitenkin halusi oman sinnikkyydensä ja oikeudentajunsa mukaisesti selvittää asian perinpohjin. Hän otti itse yhteyttä AVI:iin ja pyysi työtapaturmatutkinnan paikalle. Tämä tapahtui vasta lokakuussa 2020 eli noin 1 vuosi ja 8 kk työtapaturman jälkeen. Tällöin työnantajan rikosoikeudellisesta vastuusta työtapaturman aiheuttajana oli 2 vuoden määräajasta enää vain vajaat kolme kuukautta jäljellä. AVI olisi varmastikin saapunut paikalle helmi-maaliskuussa viimeistään vuonna 2019, kun vakava työtapaturma sattui kyseisen vuoden tammikuussa. Mikäli siis työnantaja olisi lakisääteisen ilmoituksen tehnyt.

Määräajat ovat siis työtapaturmatutkintojen ja rikosoikeudellisen vastuun osalta äärettömän tärkeitä. Kyseisessä tapauksessa kävi tietenkin niin, että AVI:n tarkastaja antoi tarkastusraporttinsa lopulta vasta muuta päivä yli kahden vuoden tapahtuneesta eli tammikuussa 2021 ilmoittaen asian rikosoikeudellisesti vanhentuneeksi. AVI:n tutkinnan jälkeen olisi siis tullut ehtiä suorittaa myös poliisitutkinta ja päälle syyteharkinta ennen vanhentumisajan katkeamista ennen kahden vuoden määräajan umpeutumista. Asian vanhentuminen siis AVI:n tarkastajan viivyttelyllä varmistettiin.

Tämän esimerkkitapauksen osoittamana työtapaturmassa vammautuneen tulee olla valppaana ja olla vaatimassa AVI:n tutkintaa paikalle heti työtapaturman jälkeen. Vaikkakin ilmoitus on lain mukaisesti työnantajan velvollisuus. Vastaavia tapauksia on lukuisia.

Maaliskuussa 2021 saapui käsittelyratkaisu lakimieheltä eli syyttäjältä AVI:n tarkastusraportin perusteella. Raportissa lakimies toteaa, että työtapaturmassa vammautunut työntekijä oli ilmoittanut tapaturmasta esimiehelleen, mutta työtapaturmatutkintaa ei työpaikalla suoritettu. Raportissa todetaan, että saatujen tietojen mukaan työnantaja on laiminlyönyt työturvallisuusvelvoitettaan, mutta koska työturvallisuusrikos on vanhentunut, ei asiasta tehdä ilmoitusta poliisille. Periaatteessa viranomaiset toimivat ns. by the book, mutta eihän tämän tulisi olla ikinä mahdollista mennä näin.

Karua meininkiä, eikö? Haiskahtaa hieman sovitulta ja puljaukseselta, mutta eihän Suomessa vastuullinen työnantaja ja valvova viranomainen mitään tällaista tahallaan ja systemaattisesti tekisi. Jännä, että kahden vuoden määräaika on ylitettävissä käytännössä pelkästään sillä, ettei ole halua tai kiinnostusta asiaa hoitaa lain vaatimalla tavalla eikä seuraamuksia ole.

Vammautunut työntekijä sai siis käytännössä vain tiedon, ettei asialle voi mitään enää valitettavasti tehdä. Tutkimusraportissa käy ilmi, että työnantaja on rikkonut ilmoitusvelvollisuutta ja kyseessä on vakava työtapaturma. Työnantaja ei ollut varmistanut vammautumisen aiheuttaneiden sähköpumppujen turvallisuutta. Vammautunut työntekijä oli ollut raportin mukaan riittävän kokenut työssään ja sähköpumpuista oli tehty huoltokehoitteita, mutta niihin ei ole reagoitu työnantajan toimesta ennen tapaturmaa. Tarkastaja oli pyytänyt sähköpumppujen huoltopöytäkirjoja, mutta työnantaja ei niitä koskaan toimittanut, vaikka kyseiset pumput olivat edelleen käytössä. Tarkastaja kehotti työpaikkaa ryhtymään korjaaviin toimiin viimeistään 2021 tammikuun loppuun mennessä. Näin tapahtuikin, mutta sähköpumppujen korjausraportit mystisesti katosivat.

Kukas sitten osallistui tähän kyseiseen AVI:n tarkastajan kanssa tehtyyn työtapaturmatutkintaan? Tietenkin asia hoidettiin työnantajan toimesta siten, ettei paikalla ollut vammautunutta työntekijää tai kukaan muukaan, joka olisi asiasta todenperän tiennyt. Tilanteesta tietämätön päällikkötason kaveri kyllä oli työnantajaa edustamassa todeten raportissa ”tapaturma on ollut työntekijän oma vika ja virhetoimintaa.” Työsuojeluvaltuutetun läsnäolo ei ole työntekijän kannalta pelastus, sillä työsuojeluvaltuutetulla ei ole esim. ammattiliittoa tukena taustalla tai ketään muutakaan ns. pelotetta.

Hyvin usein työsuojeluvaltuutetut ovat isoissa yrityksissä ns. työnantajan ”taskussa” saaden itselleen kevyemmän työtehtävän työsuojeluvaltuutuksen ohella. Ymmärtäähän sen kuinka vakavasti työsuojeluvaltuutettu tällöin asiat uskaltaa ottaa eikä todellakaan ole valmis konkreettisiin tekoihin. Lähtee perskeles hyvät edut itseltä. Työsuojeluvaltuutetulla tulee olla perusosaaminen eli hänen tulee mm. valvoa, että esim. vakavasta työtapaturmasta tulee työnantajan tehdä lain edellyttämät tapaturmailmoitukset. Jälleen erinomainen työntekijöiden edustaja. Ettei vaan kuulu tämäkin kaveri puoluepoliittiseen ammattiliittoon ja toimi sieltä saamansa ohjeistuksen mukaisesti… Joku työntekijä saattaisi kutsua tällaista tapausta rotaksi.

Hyvin tyypillistä toimintaa työnantajalta. Käsittämättömästi asia saadaan AVI:llekin selitettyä aina niin, ettei asianosaisia saada paikalle ja tutkinnassa suoritetaan yksipuolinen kuuleminen. Ymmärrän työtapaturmassa kuolleen henkilön läsnäolon puutteen, mutten työntekijän puutumista, joka olisi omaan tutkintaansa voinut osallistua. Vieläpä kun itse on AVI:n kutsunut paikalle. Näin tietysti saadaan tutkinnasta jätettyä oleellisia tietoja kertomatta eli yhtä suunniteltua kuin ilmoitusvelvollisuuden rikkominen. Tämä on näköjään normikäytäntö. Kyse ei voi olla tietämättömyydestä.

Miksi näin voi toimia? Jokainen vastaavanlaiseen tilanteeseen joutunut on ymmällään. Miten voi olla, että laissa on tuo kahden vuoden määräaika ja sen ylitys keinolla millä hyvänsä pelastaa ns. kaikelta, eikä seuraamuksia laittomuuksista ole. Tai niin kuvitellaan. Kun se ylittyy, niin moni työnantaja kuvittelee selvinneensä ja asian vanhentuneen. Tällöin on kuitenkin kysymys edelleenkin vahingon aiheuttamisesta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta vahingonkorvauslain mukaisesti. Vahingonkorvausvaatimus tulee tehdä kolmen vuoden kuluessa vahingonkärsineen saadessa tiedon aiheutuneen vahingon vakavuudesta. Vahingonkorvausvaatimuksen esittäminen kolmen vuoden kuluessa katkaisee vahingonkorvausvelvollisuuden vanhenemisen.

Tässä kyseisessä tapauksessa ei vahingonkorvausvaatimusta oltu esitetty. Ei ollut tietoa. Kukaan ei neuvonut. AVI:n tarkastaja ei ”huomannut” asiasta mainita, eikä syyttäjä, eikä työsuojeluvaltuutettu, eikä luottamusmies, eikä ammattiliiton ”asiantuntija”. Työnantaja luonnollisestikaan ei asiassa omaa syyllisyyttään ja korvausvelvollisuuttaan tuonut esille. Vastuunkantoa pahimmillaan.

Samaan aikaan taustalla oli siis käynnissä taistelu työtapaturmakorvauksista. Usko työtapaturmalain korvauksiin oli vahva. Tuona tiettynä työtapaturman sattumispäivänä työntekijä sai elinikäisen pysyvän haitan. Tähänkään ei ammattiliitto apuaan antanut ja valitus Tamlaan tuli tehtyä työtapaturman uhrin omasta toimesta. Ensimmäistä kertaa, ilman kokemusta omatoimisesti. Juuri kuten vakuutusyhtiö toivookin. Ja työnantaja.

Tamla antoi kieltävän päätöksensä vajaassa parissa vuodessa ja työtapaturman uhri valitti vakuutusoikeuteen, jossa valituksessa havaittiin Tamlan rikkoneen kuulemispyyntöä. Tämä tarkoitti asian paluttamista takaisin Tamlaan, jossa tottakai annettiin uusi kieltävä päätös. Tällöin jälleen uusi valitus vakuutusoikeuteen kahden vuoden odotusajalla päätöksen saamiseksi. Päätöshän oli lopulta edelleen kielteinen.

Yhteenvetona siis 2019 tammikuussa sattunut vakava työtapaturma käsiteltiin lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta muutoksenhakuina kuutisen vuotta saaden syy-yhteyden kieltävän päätöksen vasta äskettäin. Työnantaja ei tehnyt lain velvoittamaa ilmoitusta AVI:n, eikä poliisille, vaikka kyseessä oli vakava työtapaturma aiheuttaen elinikäiset vammat. Tällä hetkellä tilanne on, ettei työnantaja, eikä vakuutusyhtiö ole korvaamassa mitään. Jälleen kerran työntekijä on yksin ihmettelemässä voiko tämä olla totta.

Työntekijä ei kyennyt työtehtäviään työnantajalla jatkamaan ja tietämättään oikeuksistaan irtisanoutui muutaman vuoden kuluttua työtapaturmasta, koska ei pystynyt suoriutumaan työtehtävistään. Näin ollen hän ei työttömänä taloudellisesti vaikeassa tilanteessa myöskään käynyt lääkärin vastaanotolla valittamassa kivuistaan, vaan sinnitteli uskoen lakisääteisen tapaturmavakuutuksen korvaavan vahingon. Näin ei kuitenkaan käynyt ja tällä hetkellä jälkikäteen ymmärrettyään tilanteensa hän tajusi tulleen vedätetyksi joka taholta. Kaikki lakisääteiset määräajat olivat ummessa eli asia oli vanhentunut.

Ainoa toivo on tällä hetkellä valitus korkeinpaan oikeuteen, johon hän asiassaan sai valitusluvan. Valitusluvan saaminen on suht havinaista työtapaturma-asioissa, sillä hyvin monissa asioissa tiedetään jo etukäteen ettei valituslupaa korkeinpaan oikeuteen myönnetä. Tällaisia asioita ovat esim. pysyvää haittaa tai ansionalenemaa koskevat valitukset.

Palataan vielä tapahtumaketjuun. Olisiko AVI:n tarkastajan tullut reagoida nopeammin ja pyytää poliisitutkinta paikalle? Olisi. Tulisiko työnantajan jättäessä AVI:lle ilmoitus tekemättä muuttaa lakia niin, että kahden vuoden määräaika alkaisi vasta AVI:n tarkastajan tullessa paikalle? Tulisi. Mutta kun asioita ei haluta tehtäväksi yksilön edun ja oikeuksien mukaisiksi. Asia koskettaa niin harvaa ja tällä tyylillä saadaan työtapaturmatilastojakin kaunistelluksi. Nykypäivänä työtapaturmien korvauskäsittelyt ja vahingoittuneen oikeudet tulisi saada automaattisesti nähtäväksi.

Tiesitkö, että näissä vakuutusyhtiö- ja AVI-kuvioissakin pyörii aina samat tyypit. AVI:n työtapaturmatutkija esimerkkitapauksessa on hyvinkin tuttu, sillä hän tutki omankin työtapaturmani. Vasta vuoden kuluttua, koska tämäkin meni samaa kaavaa ja tällöinkin se oli minä vakavan työtapaturman uhrina joka kutsui tutkinnan paikalle. Mielestäni kyseessä oli vakava työtapaturma, koska vamma aiheutti pysyvän silmävamman, kroonisen kivun, tapaturmaeläkkeen ja uudelleenkoulutuksen. Mutta syyttäjän mukaan kyseessä ei ollut merkittävä työtapaturma. Kysyin suoraan mitä helvettiä?! En saanut koskaan vastausta.

-Toni