Meitä kaikkia vakavan työtapaturman uhreja yhdistää lähes poikkeuksetta vakuuutusyhtiöiden työntekijöiden säälimätön ja moraaliton toiminta korvauskäsittelyissä. Tämä tarkoittaa loputonta taistelua, vaikka jossain vaiheessa saattaa pienen erävoiton saadakin. Työtapaturmassa vammautunut huomaa hyvinkin nopeasti olevansa asiansa kanssa yksin taistelemassa lakisääteisistä korvauksista vakuutusyhtiötä vastaan. Tahoilta, joilta olisi luullut apua saavan, ei yht’äkkiä saa vastineeksi muuta kuin hiljaisuutta.
Työnantaja ei halua puuttua asiaan, ammattiliiton juristeilta ei apua saa kuin korkeintaan Tamlan valituksen tekoon, kun vakuutusyhtiön työntekijät aloittavat järjestelmällisen kiusaamisen. Miten jokainen taho voikin asettua vahingoittunutta vastaan? Missä on moraali? Entä työnantajan vastuu?
Aloitan nyt juttusarjan, jossa työtapaturman uhrit pääsevät kertomaan omin sanoin työtapaturmastaan ja tuntemuksistaan joutuessaan vakuutusyhtiön mielivallan kohteiksi.
Jarkko Moilasen tarina hänen omin sanoin:
”Minun tarinani…
Ikuinen vamma jäi, mutta työpaikan seinällä luki: Työtapaturmia 0, juodaanpa kakkukahvit!
Tässä kohta 5 vuotta kipujen kanssa kärvistelleenä, öitä valvoen, vakuutusyhtiön kanssa “tapellessa” on kerennyt kokea monenlaisia tunteita: Epätoivoa, surua, vihaa, katkeruutta…Tällä viikolla tipahti taas yksi negatiivinen päätös vakuutusyhtiöstä postilaatikkoon, niin päätinpä tuoda lopultakin julkiseksi tämän tilanteeni, josta itse kärsin, mutta jonka kaikki muut haluavat lakaista maton alle.
Tämä tarina sai siis alkunsa tuolloin 5 vuotta sitten heinäkuussa, kun monen tonnin paino kiskaisi minulta käden paikoiltaan. Tämän työtapaturman myötä jäi lopunikäinen hermovamma käteen ja rikkonainen nivel. Ne on todettu monien lääkäreiden toimesta…paitsi vakuutusyhtiön lääkäreiden mielestä vika oli neljän vuoden ajan edelleen ”ehkä syntymävika ehkä jotain muuta”. Hermovamma myönnettiin siis viime vuoden toukokuussa vakuutusoikeuden päätöksellä, mutta nivelen rikkoutumista eivät myönnä edelleenkään.
No, vakuutusyhtiöiden mielivaltainen toiminta on varmasti liankin monille työtapaturman kokeneille valitettavan tuttua.
Usein varmastikin pelastus voisi näissä tilanteissa olla se, että työnantaja olisi työntekijän tukena tapaturman sattuessa, mutta tässä tilanteessa takki kääntyi nopeasti: kolmikantaneuvotteluja ei järjestetty, myöskään AVIlle ei oltu tehty tapaturma ilmoitusta, vaikka toisin työpaikalla väittivät.
Kaikista loukkaavinta tilanteessa ehkä kuitenkin oli se, että kun seinälle merkittiin työtapaturmia, niin tuona kyseisenä keväänä/kesänä 2020 tapaturmat eivät lisääntyneet vaikka työtapaturmia tapahtui jatkuasti. Olin mm. itse vetämässä yhtä työnjohtajaa kaatuneiden betoniseinien alta. Yksi työntekijä makasi sairaalassa useamman viikon tuona keväänä työtapaturman vuoksi jne… Olipa sitten juotu syksyllä 2020 kakkukahvit sen kunniaksi, kun onnettomuuksia ei muka ollut sattunut moneen kuukauteen… Tämä siis sattui olemaan juuri sinä vuonna, jolloin tämä kyseinen yritys oli laittanut tavoitteekseen 0 (nolla) työtapaturmaa. (Linkki: Työturvallisuus: Nolla tapaturmaa on realistinen tavoite | Ajankohtaista | Rudus). Keväällä 2021 oli istuttu työturvallisuuspalaverissa, jossa oli todettu johtoportaan kautta, että koko vuonna 2020 ei ollut tapahtunut yhtään työtapaturmaa!!! Tästä on olemassa todisteena heidän allekirjoittamansa dokumentti. Tavoite oli siis saavutettu 
Tähän vielä lisäksi se, että rakennusliiton mukaan luottamusmies on kuulemma toiminut oikein asiassa, vaikka hän ei tullut tueksi työtapaturman jälkeisiin palavereihin lupauksistaan huolimatta, jonka jälkeen ei myöskään vastannut puheluihin ja viesteihin. Rakennusliiton herrat sanovat: vanha juttu, anna jo olla. Mutta eihän se ole itselle koskaan vanha juttu, kun joutuu kipujen kanssa elämään lopun ikäänsä. Itse olin tuolloin eri liitossa, johon tietenkin vetoavat, mutta syrjintää työpaikalla ei lain mukaan saisi tapahtua, vaikka työntekijä on eri liiton jäsen.
Elämässä mennään eteenpäin ja kyllä, monella asiat ovat paljon huonommin, mutta omalle kohdalle sattuessa näin monen tahon kääntäessä selkänsä katkeruus nousee hetkittäin edelleen pintaan. Onneksi on ympärillä kuitenkin sellaisiakin ihmisiä, joiden tukeen voi luottaa. Toivoa sopii, että tämä teksti saisi edes jotain posiivista muutosta aikaan, mutta taitaa tämä ulostulo olla vain tälläinen suuri askel pienelle ihmiselle, mutta pieni askel ihmiskunnalle…”
#rudus#rudusämmänbetoni#työturvallisuus#rakennusliitto#IF
– Jarkko Moilanen
Mitäs näitä tekopyhiä sloganeita nyt olikaan.. ai niin tämä ainakin: ”Varmistamme, että olet asianmukaisesti vakuutettu, ja olemme rinnallasi, kun tarvitset apua. Kun elämä kääntyy ylösalaisin, monet asiat auttavat vähän – If auttaa paljon”
Kiitos Jarkolle rohkeudesta kertoa oma tarinansa. Jotta saamme totuudet julki ja ihmiset ymmärtämään jo etukäteen mitä saattaa tuleman pitää vakavan työtapaturman jälkeen korvausasioissa, toivoisin sinun jakavan tämän artikkelin sosiaaliseen mediaan tai vaikkapa Whatsappissa kavereillesi, kiitos.
Mikäli haluat oman työtapaturmatarinasi julkaistavan blogissani artikkelin muodossa, niin otathan minuun yhteyttä etusivulta löytyvien sometilien linkkien kautta yksityisviestillä tai kommentilla tähän artikkeliin. Kommentteja en julkaise.
-Toni