Tekoälyn tiivistelmä artikkelista:
”Artikkeli tarkastelee kriittisesti suomalaista työtapaturmavakuutusjärjestelmää ja sen rakenteellisia ongelmia työntekijän oikeusturvan näkökulmasta. Kirjoitus osoittaa, että vaikka työtapaturmavakuutus on lakisääteinen, sen käytännön toimeenpano on ulkoistettu yksityisille vakuutusyhtiöille, jotka käytännössä päättävät, maksetaanko korvauksia vai ei. Teksti kuvaa kahta pääasiallista vakuutusmaksujärjestelmää – taulustomaksua ja erikoismaksua – ja painottaa erityisesti sitä, että erikoismaksujärjestelmä luo työnantajalle suoran taloudellisen kannustimen kiistää tai vähätellä tapaturmia, koska maksettujen korvausten määrä nostaa vakuutusmaksuja.
Artikkeli kritisoi työnantajien vastuunkantoa ja esittää, että monissa tapauksissa vakavista tapaturmista vaietaan taloudellisten ja imagollisten syiden vuoksi. Se nostaa esiin myös työpaikkojen bonusjärjestelmät, jotka voivat johtaa tapaturmien salaamiseen. Teksti kuvaa järjestelmää rakenteellisesti epäoikeudenmukaiseksi, koska työnantajan ja vakuutusyhtiön taloudelliset intressit ovat yhteiset työntekijän kustannuksella. Lopuksi artikkeli korostaa työpaikan yhteisöllisyyttä, avoimuutta ja turvallisuutta työntekijöiden terveyden suojelemiseksi.”
★★★★★★★
Pääosin lähes poikkeuksetta työtapaturman uhri tai ammattitautiin sairastunut jää yksin taistelemaan lakisääteisistä korvauksista. Työnantaja toteaa usein ettei voi vaikuttaa korvauksiin, eikä vakuutusyhtiön päätöksiin. Tämä on täyttä valetta. Työtapaturmavakuutus on lakisääteinen, mutta sen toimeenpano on ulkoistettu yksityisille vakuutusyhtiöille. Näin ollen yksityinen yhtiö päättää, maksetaanko lakisääteisiä korvauksia vai ei. Työtapaturmavakuutus on työnantajalle riskivakuutus, jonka tarkoitus on korvata omalle työntekijälle työstä johtuva tai sen aiheuttamaa terveyden menetystä, sekä ansiomenetystä ja kuntoutusta.
Työkyvyn menettäneen tilanne on hänelle täysin uusi ja järkyttävä elämänmuutos, jota työnantajan tulisi tukea. Kyseessähän on heidän työntekijänsä. Työnantajan tarjoamassa työssähän terveys on menetetty ja tähän työnantajalla on lakisääteiseen sosiaaliturvaan kuuluva lakisääteinen vakuutus turvana.
Varsinkin silloin, kun työtapaturma todetaan tuottamukselliseksi, työnantaja vaikenee totaalisesti. Tällöin on rikottu työturvallisuusmääräyksiä joko huolimattomasti tai tahallisesti.
Mitä työtapaturman korvaaminen maksaa työtapaturmavakuutuksen maksajalle eli työnantajalle? Lähdetään liikkeelle vakuutusmaksun määräytymisestä. Työnantajan tapaturmavakuutus on yksi vakuutuslajeista.Vakuutusmaksujen hinta määräytyy työnantajan ja vakuutusyhtiön välisestä vakuutussopimuksesta vakuutusmaksujärjestelmässä. Vakuutusmaksujen pääjärjestelmiä on kaksi: erikoismaksu ja taulustomaksu (ns. tariffimaksu).
Erikoismaksujärjestelmä (ns. erikoismaksu tai kokemusperusteinen maksu)
Vakuutusmaksu määräytyy työnantajan todellisten vahinkojen perusteella.
Tämä tarkoittaa, että jos yrityksellä on paljon tai kalliita työtapaturmia, seuraavan vuoden vakuutusmaksu nousee. Vastaavasti, jos taas vahinkoja on vähän, maksu pienenee.
Taulustomaksu (ns. tariffimaksu)
Vakuutusmaksu määräytyy vakuutusyhtiön yleisen maksutaulukon mukaan, perustuen toimialaan ja palkkasummaan.
Työnantajan oma tapaturmataajuus ei suoraan vaikuta maksuun.
Käytännössä erikoismaksujärjestelmä koskee yksityisen puolen työnantajia, joiden palkkasumma ylittää tietyn rajan. Se on kokemusperusteinen järjestelmä, jolla pyritään kannustamaan työnantajia turvallisuuteen: “vähemmän tapaturmia, jolloin pienempi vakuutusmaksu”. Eli siis maksumääräytyminen kannustaa siis kehittämään työturvallisuutta, havainnoimaan ja tekemään läheltä piti- ilmoituksia.
Tavoite ”Nolla tapaturmaa” on täysin utopistinen ajatus niin kauan kun töitä tehdään, mutta tavoitehan sen kuuluu olla. Se, että sattuneita työtapaturmia aletaan kaunistelemaan on sitten se toinen puoli tämän hokeman toteuttamisen taustalla.
Työtapaturman uhrin tarina; Jarkko Moilanen – Toni Korhonen on yksi eniten luetuimmista artikkeleistani. Pieni lainaus Jarkon omasta tekstistä:
”Kaikista loukkaavinta tilanteessa ehkä kuitenkin oli se, että kun seinälle merkittiin työtapaturmia, niin tuona kyseisenä keväänä/kesänä 2020 tapaturmat eivät lisääntyneet vaikka työtapaturmia tapahtui jatkuasti. Olin mm. itse vetämässä yhtä työnjohtajaa kaatuneiden betoniseinien alta. Yksi työntekijä makasi sairaalassa useamman viikon tuona keväänä työtapaturman vuoksi jne… Olipa sitten juotu syksyllä 2020 kakkukahvit sen kunniaksi, kun onnettomuuksia ei muka ollut sattunut moneen kuukauteen… Tämä siis sattui olemaan juuri sinä vuonna, jolloin tämä kyseinen yritys oli laittanut tavoitteekseen 0 (nolla) työtapaturmaa.”
Erikoismaksu siis tarkoittaa, että työnantajan työtapaturmavakuutuksen maksu määräytyy osin työnantajan omien vahinkokulujen perusteella, ei vain yleisen toimialan riskiluokan mukaan. Kun työnantajan työtapaturmavakuutus on erikoismaksujärjestelmässä, siihen liittyy suora taloudellinen kannustin vähentää korvattuja tapaturmia. Ei vain turvallisuustyön avulla, vaan myös päätöksenteon kautta.
Mikäli työntekijälle maksetaan paljon korvauksia (hoitokuluja, ansionmenetystä, eläkkeitä), nämä nostavat työnantajan vahinkosummaa. Se taas nostaa seuraavan vuoden vakuutusmaksua. Eli käytännössä siis työnantaja maksaa kaikki vakuutusyhtiön maksamat työtapaturmakorvaukset. Vakuutusyhtiön etu ja työnantajan etu yhtyvät, mikäli työtapaturmia ei korvata. Molemmat hyötyvät, ettei vahinkoja hyväksytä tai korvauksia rajoitetaan. Vakuutusyhtiö maksaa vähemmän korvauksia, jolloin työnantajan tuleva vakuutusmaksu pysyy matalampana.
Erikoismaksujärjestelmässä olevien työnantajien tapauksissa vakuutusyhtiöillä on rakenteellinen motiivi tulkita tapaturmat mahdollisimman kevyiksi tai rajoittaa niiden seurauksia ajallisesti. Erikoismaksujärjestelmä tekee työtapaturmavakuutuksesta osittain työnantajakohtaisen riskipoolin, jossa korvauslinjaukset eivät ole pelkästään lääketieteellisiä tai oikeudellisia, vaan myös taloudellisesti ohjautuneita. Tämä rakenne on yksi merkittävä syy siihen, miksi vakuutuslääketieteessä esiintyy systemaattista vääristymää työntekijöiden vahingoksi.
Vakuutusyhtiö valitaan usein kilpailutuksen kautta, ja erikoismaksujärjestelmä tekee vakuutuksesta räätälöidyn työnantajan riskiprofiiliin. Yrityksen johto hyväksyy tämän, koska he voivat vaikuttaa suoraan maksuunsa turvallisuustyön ja vahinkokäsittelyn kautta.
Taulustomaksu eli ns. tariffimaksu koskee mm. sairaanhoitopiirejä, kuntia ja valtiota eli vakuutuksenottajia, jotka eivät ole yksittäisinä työnantajina erikoismaksujärjestelmässä, vaan ne kuuluvat usein yhteiseen vakuutuspohjaan. Tällöin vakuutusmaksut määräytyvät keskitetysti ja kollektiivisesti, ei yksittäisten työnantajien vahinkohistorian perusteella. Esimerkkinä: yhden työntekijän aivovamman korvaamisen kustannukset eivät siis nosta sairaanhoitopiirin vakuutusmaksua suoraan.
Taulustomaksujärjestelmässä ei yksittäisellä työnantajalla ole taloudellista painetta kiistää tapaturman työperäisyyttä, mutta vakuutusyhtiön korvausperiaatteet ovat edelleen samat. Vakuutuslääkärijärjestelmään nojautuvat. Vakuutusyhtiö pyrkii siis rajoittamaan korvausvastuuta järjestelmän sisäisen budjetin tai linjauksen vuoksi. Tämä näkyy usein rakenteellisena “yhtenäistämisenä” eli korvauslinjan vakiointina jolloin kyse ei ole yrityskohtaisena säästöpaineena, vaan järjestelmän ohjauksena.
Vakuutuksen ottajalla elimtyönantajalla myös kaikki muut vakuutuksensa samassa vakuutusyhtiössä. Ei pidä olla tässäkään asiassa sokea ja kuvitella etteikö tällä olisi syy-seuraus suhteita.
Päätyäkseen ns. taulustomaksuun julkisen sektorin työnantajille, järjestelmä on hallinnollisesti kevyempi ja tasaa riskit laajalle joukolle. Yksittäinen sairaanhoitopiiri ei kanna suoraa riskiä, vaan vakuutusyhtiö tai valtiollinen toimija hallinnoi korvauskustannukset koko julkisen sektorin tasolla.
Miksi on siis kaksi eri vakuutusmaksujärjestelmää? Erikoismaksujärjestelmä luotiin teollisuuden ja yksityissektorin tarpeisiin, missä riskit ja korvaussummat vaihtelevat suuresti toimialoittain. Tavoitteena oli siis kannustaa työnantajia parantamaan työturvallisuutta. Taulustojärjestelmä perustuu solidaarisuuteen ja budjetointiin. Tarkoitus ei ole kilpailuttaa riskillä, vaan varmistaa yhdenvertainen kohtelu ja vakaus. Näin ollen yksityisen sektorin vakuutus on markkinaehtoinen ja kilpailtu, kun taas julkinen on hallinnollinen ja kollektiivinen.
Kerätyillä vakuutusmaksuilla tulisi kattaa aiheutuneet vahingot ja samalla tehdä voitollista liiketoimintaa. Tämä nyt ikävä kyllä ei työtapaturmavakuutuksen osalta ole pörssiyhtiölle mahdollinen yhtälö, joten täysin selviä kalliita korvauskeissejä kiistetään laittomasti ja vakuutusehtojen vastaisesti.
Mikä vaikutus vakuutusmaksuihin olisi hypoteettisessa uutisessa “Tapaturmavakuutuksesta maksettiin 2 miljoonan euron korvaukset”?
Vakuutusyhtiö on maksanut työnantajan tapaturmavakuutuksesta yhteensä noin 2 miljoonaa euroa korvauksia (mm. hoitokuluja, ansionmenetyskorvauksia, eläkkeitä jne.) tietyllä aikavälillä.
Erikoismaksujärjestelmässä tämä summa on suoraan sidoksissa työnantajan vakuutusmaksuun. Erikoismaksujärjestelmä palkitsee korvausten välttämisestä, ei aina turvallisuuden parantamisesta. Tämä tekee siitä rakenteellisesti epäoikeudenmukaisen niille, jotka ovat menettäneet terveytensä työssään. Jos työnantajalle on maksettu vahinkokorvauksia 2 miljoonan euron edestä, se nostaa vakuutusmaksua tulevina vuosina merkittävästi.
Käytännössä työnantaja maksaa lopulta kaikki työtapaturmasta aiheutuneet vahingot. Eihän sitä työnantaja halua. Onneksi he ovat tähän asti voineet luottaa vakuutuslääketieteeseen, joka kiistää maanantaina 25-vuotiaan täysin terveen työntekijän lopun elämän vammautumisen työnantajan huolimattomuudesta johtuen.
Kaikki osapuolet tietävät, että kyseinen työntekijä menetti terveytensä ja toimeentulonsa lopun elämäksi ja työnantaja hyväksyy hiljaisesti vakuutusyhtiön kielteisen korvauspäätöksen. Työnantaja ei käytä vastuuvakuutustaan, koska tällöin tuottamuksena asia tarkoitta, että he korvaavat kaiken itse. Mutta kun vastuuvakuutus on samassa yhtiössä kuin tapaturmavakuutus. Hitsin hitsi.. onhan se työnantajan kannalta parempi todeta vain, että kävipä pahasti emmekä ymmärrä mitään vakuutusyhtiön korvauspolitiikasta.
Taulustojärjestelmässä taas tällainen summa ei vaikuta suoraan mihinkään yksittäisen työnantajan maksuun, koska kustannukset jaetaan yhteisesti. Vakuutusyhtiöillä on omia erikoismaksujärjestelmiään taulustomaksun lisäksi.
Tässä muutama linkki koskien työtapaturmavakuutuksen hinnoittelua (ei kaupallinen yhteistyö): LähiTapiola IF
Eihän vakuutuksenottajan eli työnantajan tapaturmavakuutuksen vakuutusmaksun perusteilla tulisi olla mitään tekemistä työtapaturman tai ammattitaudin korvaamisessa. Mikäli korvauksia ei makseta, työnantaja ilmoittaa tyypillisesti ettei asia heille kuulu. Lausahdus: ”Tämä on sinun ja vakuutusyhtiön välinen asia” on täyttä valetta. Se on vastuunpakoa ja säälittävää selkärangattomuutta omaa työntekijää kohtaa, joka on menettänyt työtapaturman tai ammattitaudin seurauksena terveytensä ja toimeentulonsa.
Työnantajan edustajat ovat usein täysin osaamattomia työtapaturmien korvausasiossa vakuutustensa kautta sekä yhtiön käskyttämiä, joko epäsuorasti tai suorasti vastaamaan juurikin näin. Vakava työtapaturma tai ammattitauti on työnantajalle aina taloudellisesti ja imagollisesti iso tappio. Tämän vuoksi mm. AVI:lle ja poliisille jätetään ilmoittamatta lukuisia työtapaturmia. Työtapaturmakorvauksista saatetaan sopia työnantajan ja vammautuneen työntekijän kesken täysin laittomasti. Työntekijä on usein täysin osaamaton ja ymmärtämätön uudessa tilanteessa vammauduttuaan ensimmäistä kertaa elämässään. Hän on neuvotteluasemassa epäedullisessa tilanteessa, varsinkin kun pelko työpaikan menettämisestä on hänelle joko epäsuorasti tai suorasti esitetty.
Työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen osaaminen ja uskallus puuttua asiaan on luokka nolla; ei uskalleta laittaa itseään peliin asiassa, jossa oma perse voi ottaa osumaa. Menee perskeles hyvät välit työnantajaan. Ei niillä edustettavilla niin väliä. Hehän vain ovat äänestäneet ja antaneet luottamuksen ja valtuutuksen hoitamaan työntekijöiden asioita.
Monissa yhtiöissä on luotu ylemmälle johdolle bonusjärjestelmä työtapaturmiin liittyen. Mikäli työtapaturmia ei satu, on bonuksia tarjolla maksimit. Jokainen työtapaturma, varsinkiin poissaoloon johtanut, vähentää bonuksia. Kuka tällaista älyttömyyttä edes kehtaa bonusjärjestelmäksi ehdottaa? Johtajalle, joka ei tee paskaakaan ruohonjuuritason työturvallisuuden eteen? Ja miten tämä kyseinen johtaja edes kehtaa ottaa bonuksia vastaan asiassa, johon käytännössä edes vaikuta? Eikö työtapaturmaton aika tulisi palkita työntekijöille, jotka ovat työtapaturmille alttiita kussakin ympäristössä? Tässä tosin on ongelmana työyhteisöllinenkin seikka, sillä työtapaturman uhria aletaan syyllistämään. Myös työtapaturmia saatetaan jättää ilmoittamatta ja tämähän on idiootimaisin teko ikinä muutaman kolikon takia, koska kyseessä voi olla miljoonien menetys vahingoittuneelle.
Vastuun pakoilu ja paskapuhe: Sama asia kuin vakuutuslääkäri ei muka syy-yhteys- päätöstä tee, vaan sen tekee korvausryhmä yhdessä; työnantaja ei voi muka vaikuttaa korvauksien saamiseen, koska päätöksen tekee vakuutusyhtiö.
Lakisääteisten työtapaturmavakuutuksesta korvaamatta jääneet ansionmenetykset, sairauspoissaolot ja hoidot jäävät yhteiskunnan maksettavaksi veronmaksajien rahoista. Tämä sopii hyvin mm. kansanedustajille ja puoluepoliittisten ammattiliittojen edustajille. Miksi? Koska ollaan jo niin syvällä rakenteellisessa ongelmassa ettei siihen enää voi puuttua. Tähän puuttumalla luottamushenkilö uhraa oman uransa ja herranjestas eihän se nyt ole ollenkaan sopivaa luottamustoimessa olevilta. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Loppuun vielä osoitus teoriasta vs. täysin valheellisesta todellisuudesta Vakava työtapaturma vammauttaa vuosittain tuhansia – isoin osa työkyvyttömyyksistä talonrakentajille tai raskaan ajoneuvon kuljettajille – Uutiset – Aamuset
”Jos pahin kuitenkin tapahtuu, työnantajan, työterveyshuollon ja vakuutusyhtiön yhteistyöllä voidaan vähentää merkittävästi sekä kustannuksia että vahingoittuneelle koituvaa inhimillistä haittaa.” Artikelissa kuuluisi lukea: ”Jos pahin kuitenkin tapahtuu, työnantajan, työterveyshuollon ja vakuutusyhtiön yhteistyöllä vähenetään merkittävästi vahingoittuneelle koituvaa inhimillistä haittaa.” Kustannukset tulisi kuitata riittävän korkeilla vakuutusmaksuilla. Nyt kun tämä ei ole mahdollista, on koko lakisääteiseen sosiaaliturvaan kuuluva tapaturmavakuutus täyttä kusetusta.
Työtapaturmavakuutusjärjestelmä on rakennettu työnantajan ja vakuutusyhtiön etujen varaan, ei työntekijän oikeusturvan. Niin kauan kuin vakuutusyhtiö saa päättää lakisääteisten korvausten kohtalosta, työntekijä jää yksin taistelemaan järjestelmää vastaan.
Mitä työnanataja voisi yksinkertaisimmillan tehdä? Irtisanoa kaikki vakuutuksensa, mikäli työtapaturmia ei korvata. Se on painostuskeino, mutta eihän sitä käytetä. Tosin ei se vaihtamalla parane. Työnantajalla on muitakin vakuutuksia samassa vakuutusyhtiössä ja jos paketti on kunnossa niin miksipä sitä nyt työntekijöiden epäreilun kohtelun vuoksi vakuutuksia vaihtamaan. Kyllähän vakuutusyhtiökin kohtelee eri työnantajia eri tavalla. Hölmöintä on, että vakuutusyhtiö korvaa työtapaturmavakuutuksestaan tuottamuksellisen työtapaturman, kun vakuutuksien maksaja on miljardiyhtiö, eikä karhua korvauksia takaisin oikeusteitse tuottamukseen vedoten. Eipä tietenkään, koska samassa vakuutusyhtiössä on työnantajan vastuuvakuutus.
Eikö työnantajalla kannattaisi olla vastuuvakuutus eri vakuutusyhtiössä kuin tapaturmavakuutus? Tällöin sitä voisi käyttää tuottamuksellisten työtapaturmien korvaamiseen? Vastuuvakuutuksen vakuutusmaksu ei tietääkseni nouse samassa suhteessa kuin tapaturmavakuutusmaksu mikäli vakuutuksesta korvataan? Vai onko kustannuskysymys eli eriytetty vastuuvakuutus tulisi liian kalliiksi? Kysyn tietämättömänä tätä nyt asiantuntijoilta eli saa laittaa kommenttia tulemaan.
Viittaan tässä Varhaan ja Turun kaupunkiin. Varhan työtapaturmavakuutus on LähiTapiolassa ja Turun kaupungin vastuuvakuutus LähiTapiolassa. Työmatkatapaturman korvaaminen pysähtyi Varhan työtapaturmavakuutuksen ei syy-yhteyttä päätökseen ja vastaavasti Turun kaupungin vastuuvakuutuksen päätöksen Turun kaupungin ollessa tuottamukseen syyllinen, mutta syy-yhteyttä vammoihin ei ollut. Sama yhtiö päättämässä yksimielisesti samasta vahingosta lakisääteisessä ja vapaaehtoisessa vakuutuksessa. Puolustaen vakuutusten ottajia, uhrilla ei väliä. Vakuutusten maksajat eivät kyseenalaista. Ellei kyseessä ole oma perheenjäsen tai lähimmäinen. Voisi jopa olettaa, että kyseisissä organisaatioissa on omat erikoisvakuutuksensa riittävän korkealla istuville.
Turun kaupungin asukkaana odotan vakuutusyhtiön vaihtoa. Kilpailutus on ainakin Turun kaupungilla vuodelle 2026 käynnissä, mutta pelkäänpä, että LähiTapiola saa jatkaa ja Turun kaupunki toimii jatkossakin hyvässä yhteistyössä. Varhassa varmaan sama juttu. Ulkoistettu tuottamuksen (asiakirjatutkinta ilman nimiä) ja syy-yhteyden (vakuutuslääkärin päätös) päätäntävalta vahingonkorvausvastuunkin osalta vakuutusyhtiölle on kustannustehokas. Tulen Turun kaupungin vastuuvakuutusasioista kirjoittamaan jatkossa lisää. Salassa pidettävistä asiakirjoista saa yleisellä tasolla kirjoittaa.
Turvallista työpäivää! Älkää ottako riskejä, suojautukaa ja kieltäytykää riskialtiista työstä. Pitäkää yhtä työpaikoilla edes terveyden säilymisen kannalta. Tähän ei kuulu liittyä poliittiset suuntautumiset, ammattiliittojen jäsenyydet taikka bonusjärjestelmät. Parasta kaikille on, ettei vakavaa työtapaturmaa tai ammattitautiin sairastumista ei tapahdu. Mikäli näin kuitenkin tapahtuu, kantakaa vastuu.
Ps. Toimin edelleenkin äänitorvena, mikäli haluat oman tapauksesi kuuluville.
-Toni
