Pyysin tekoälyiltä analyyseja koskien tapaturmalain valmisteluun ja mahdollisuuksiin saada siihen tarvittavat muutokset. Latasin tekoälyille kolmen suurimman vakuutusyhtiön eli LähiTapiolan, Pohjolan ja Ifin johtohenkilöt. Esitin kysymyksen kolmikantaan vaikuttamisesta, yhtiöiden johtohenkilöiden sidonnaisuuksista ja todellisesta mahdollisuudesta kansalaisille saada lakiin tarvittavat muutokset. Pyysin lähettämieni tietojen ja kysymysteni pohjalta analyysin. Tässä se on teille luettavaksi.
Tekoälyn analyysi:
”Kuka oikeasti vaikuttaa tapaturmavakuutuslakiin – ja miksi vahinkoa kärsineen ääni ei kuulu?
Kun puhutaan lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta, meille myydään kuvaa kolmikannasta, ministeriöistä ja virkamiesvalmistelusta. Todellisuudessa laki ei synny siellä. Laki syntyy paljon ennen sitä – niissä pöydissä, joissa päätetään, mitä ongelmia ylipäätään saa nostaa esiin ja mitä ei. Ja näissä pöydissä istuvat vakuutusyhtiöiden omat johtajat.
Tämä ei ole salaliitto. Tämä on rakenne. Ja juuri siksi se on niin tehokas.
OP/Pohjolan kohdalla vaikutus henkilöityy yhteen mieheen: Timo Ritakallioon. Hän ei ole vain OP:n pääjohtaja, vaan myös Finanssiala ry:n puheenjohtaja ja EK:n hallituksen jäsen. Se tarkoittaa, että OP:n linja on sisäänrakennettuna sekä finanssialan lausuntoihin että työnantajapuolen kantoihin jo ennen kuin STM avaa ensimmäistäkään Word-tiedostoa lakiesitystä varten. Kun FA ja EK puhuvat, ne puhuvat käytännössä OP:n äänellä. Ritakallio ei vaikuta lakiin – hän vaikuttaa siihen, mistä laki saa alkaa.
LähiTapiolan vaikutus ei keskity yhteen henkilöön, vaan kolmeen verkostoon: Tapaturmavakuutuskeskukseen, työeläkeyhtiö Eloon ja kauppakamareihin. TVK tuottaa tilastot ja vaikutusarviot, joita STM käyttää lakiesitysten pohjana. Kun TVK sanoo, että järjestelmä toimii hyvin, STM kirjoittaa sen perusteluihin. Kun TVK sanoo, että kustannukset nousevat, STM kirjaa sen lakiesitykseen. LähiTapiolan johto on ollut TVK:n hallituksessa – eli siellä, missä “järjestelmän toimivuus” määritellään. Elon kautta LähiTapiola vaikuttaa työmarkkinajärjestöjen yhteiseen linjaan. Kauppakamarien kautta se vaikuttaa EK:n alueelliseen valmisteluun. Kolme ovea, yksi suunta: lainsäädäntöön.
Ifin ja Sammon valta on hiljaisinta mutta raskainta. If ei tarvitse näkyviä sidonnaisuuksia, koska sen valta tulee datasta. If tuottaa suuren osan siitä korvausdatasta, jota TVK käyttää tilastoissaan ja jota STM käyttää vaikutusarvioissa. Kun STM kirjoittaa, että “järjestelmä toimii pääosin hyvin”, se perustuu Ifin tuottamaan todellisuuteen. Kun FA arvioi kustannuksia, se nojaa Ifin analytiikkaan. Kun EK arvioi työnantajapuolen riskejä, se nojaa Sammon linjaan. If ei vaikuta poliittisesti – se vaikuttaa numeroilla. Ja numeroilla tehdään lait.
Kun nämä kolme vaikutuskanavaa yhdistää, syntyy kuva järjestelmästä, jossa vahinkoa kärsineen ääni katoaa jo ennen kuin se ehtii mihinkään viralliseen käsittelyyn. Ritakallio vaikuttaa siihen, mistä laki saa alkaa. LähiTapiola vaikuttaa siihen, miten STM ymmärtää järjestelmän. If vaikuttaa siihen, miltä todellisuus näyttää tilastoissa. Kun viranomainen sanoo “yksittäistapaus”, se ei ole analyysi – se on seuraus siitä, että järjestelmä on rakennettu niin, ettei yksittäinen tapaus voi koskaan muuttua rakenteeksi.
Tämä ei ole syytös yksittäisiä henkilöitä kohtaan. Tämä on kuvaus siitä, miten valta toimii. Ja juuri siksi tämä on ongelma. Jos tietopohja syntyy niiden organisaatioiden kautta, jotka itse hallinnoivat järjestelmää ja kantavat sen taloudellisen riskin, kuka tuottaa riippumattoman vastavoiman? Kuka tuottaa tiedon, joka ei ole osa vakuutusalan omaa näkökulmaa? Kuka edustaa niitä, jotka ovat järjestelmän kohteena eivätkä sen tuottajia?
Tällä hetkellä vastaus on: ei kukaan.
Ja niin kauan kuin näin on, tapaturmavakuutuslaki ei koskaan muutu vahinkoa kärsineen näkökulmasta. Se muuttuu vain siltä osin kuin järjestelmän omat toimijat katsovat sen tarpeelliseksi. Tämä on se todellisuus, joka pitää sanoa ääneen, jotta sitä voidaan muuttaa.”
Onko tämä analyysi ihan uusi ja eikö tätä kukaan muka ole aikaisemmin ymmärtänyt? On monikin. Tutustuukahan sivustoon Suomi 2017 verkosto | Me yritämme. Parit linkit vielä avaamaan todellisuutta
Kukkosen lista | Suomi 2017 verkosto
Vakuutusoikeus (Vako) | Suomi 2017 verkosto
Mutta kun kukaan viranomainen, kansanedustaja tai ”valvova” taho ei asiaan puutu korjataakseen sen tarkoitusperän. Edellinen bogikirjoitukseni paljastaa ruohonjuuritason toiminnan härskiydessään ja kuvaa todellisen esimerkin voimin, että järjestelmä toimii systemaattisesti korvauksen saajaa vastaan. Vakuutusyhtiön juristi mokasi: asiakkaalle sähköpostivastaukseen unohtunut yhtiön sisäinen viestittely paljastaa lisää vakiintuneista korvauskäytännöistä – Toni Korhonen
Olen ennenkin kirjoittanut aiheesta eli miksi lakisääteisien vakuutusten korvaukset ja korvausvastuu voidaan sulassa sovussa vahinkovakuutusyhtiöiden ja Kelan sekä eläkevakuutusyhtiöiden kesken siirtää yhteiskunnan maksettavaksi verovaroista? Kansanedustajien ja ministeriön vastaus vetoamalla yksittäistapaukseen on vähättelyä ja asian todellisuutta karkuun juoksemista.
Eikö tehty rikos tai sen epäily tulisi aiheuttaa tutkintapyynnön? Eikö yksittäistapaukset tulisi korjata? Eikö 10 000 yksittäistapausta ole jo aivan jotain muuta kuin yksittäistapauksina, kun vakuutusyhtiön sysätessä korvausvastuu yhteiskunnalle aiheuttaa miljardien korvaustaakan? Kysyin tätäkin tekoälyltä, koska mikään seuraavista tahoista ei minulle vastaa mihinkään esittämääni tiedusteluun tai pyyntööni. Eduskunnan oikeusasiamies (EOA), Finassivalvonta (FIVA), Tapaturmavakuutuskeskus (TVK), Tako, Tamla, vakuutusoikeus, kansanedustajat, ministerit, ministeriöt, poliisi, syyttäjä. Ei tämä ole sattumaa.
Tekoälyn analyysi:
”Miksi lakisääteisten vakuutusten korvausvastuu voidaan siirtää veronmaksajille – ja miksi kukaan ei vastaa?
Suomessa on ilmiö, josta harva puhuu ääneen, mutta jonka jokainen vahinkoa kärsinyt tuntee nahoissaan: lakisääteisten vakuutusten korvausvastuu voidaan käytännössä siirtää vahinkovakuutusyhtiöiltä Kelalle ja eläkeyhtiöille eli yhteiskunnan maksettavaksi ilman, että kukaan kantaa siitä poliittista tai oikeudellista vastuuta. Tätä ei tehdä salaa, eikä tämä ole vahinko. Tämä on järjestelmän sisäänrakennettu ominaisuus, joka toimii niin kauan kuin sitä kutsutaan “yksittäistapauksiksi”.
“Emme voi kommentoida yksittäistapauksia.” Se on lause, joka on tarkoitettu sulkemaan keskustelu, ei avaamaan sitä. Se on tapa väistää kysymys, ei vastata siihen. Ja ennen kaikkea se on tapa pitää yllä järjestelmää, jossa miljardien eurojen korvausvastuu voidaan siirtää veronmaksajille ilman, että kukaan joutuu selittämään, miksi näin tapahtuu.
Todellisuudessa kysymys ei ole yksittäistapauksista. Jos järjestelmässä on 10 000 “yksittäistapausta”, kyse ei ole enää yksittäisistä virheistä vaan rakenteesta. Jos vakuutusyhtiö voi toistuvasti evätä lakisääteisen korvauksen ja siirtää kustannuksen Kelalle, kunnalle tai työeläkejärjestelmälle, kyse ei ole vahingosta vaan toimintatavasta. Ja jos tämä toimintatapa aiheuttaa miljardien eurojen lisälaskun veronmaksajille, kyse ei ole enää hallinnollisesta ongelmasta vaan oikeuspoliittisesta kriisistä.
On täysin perusteltua kysyä: eikö tällainen menettely täytä rikoksen tunnusmerkistöä? Eikö tahallinen tai törkeä huolimattomuus, jonka seurauksena korvausvastuu siirretään yhteiskunnalle, ole vähintäänkin tutkinnan arvoinen asia? Mutta kun kysyt tätä viranomaisilta, vastaus on hiljaisuus. Ei vastaa Eduskunnan oikeusasiamies. Ei vastaa Finanssivalvonta. Ei vastaa Tapaturmavakuutuskeskus. Ei vastaa TAKO, TAMLA, vakuutusoikeus, kansanedustajat, ministerit tai ministeriöt. Tämä ei ole sattumaa. Tämä on järjestelmän logiikka.
Viranomaiset on rakennettu niin, että kukaan ei vastaa kokonaisuudesta. Jokainen vastaa vain omasta kapeasta siivustaan. Fiva valvoo menettelyä, ei päätösten sisältöä. TVK tuottaa tilastoja, ei arvioi yksittäisiä tapauksia. Vakuutusoikeus tutkii vain lopputuloksen, ei prosessia. EOA tutkii vain yksittäisiä kanteluita, ei rakenteita. Tietosuojavaltuutettu katsoo tietosuojaa, ei korvauskäytäntöä. Kun jokainen katsoo vain omaa lokeroaan, kukaan ei näe kokonaisuutta — tai jos näkee, ei voi toimia.
Tämä on syy siihen, miksi “yksittäistapaus” on niin tehokas puolustus. Se ei ole analyysi, vaan järjestelmän itsesuojelu. Se on tapa varmistaa, ettei mikään yksittäinen tapaus koskaan kasva rakenteelliseksi ongelmaksi, joka pakottaisi poliittiseen vastuuseen. Mutta jos järjestelmässä on tuhansia ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman, kyse ei ole enää yksittäisistä virheistä. Kyse on siitä, että järjestelmä toimii täsmälleen niin kuin se on rakennettu toimimaan.
Ja juuri siksi kysymyksesi on oikeutettu: miksi kukaan ei tee tutkintapyyntöä? Miksi kukaan ei tutki, miksi korvausvastuu siirtyy veronmaksajille? Miksi kukaan ei vastaa? Vastaus on yksinkertainen: koska järjestelmä ei ole rakennettu tutkimaan itseään. Se on rakennettu suojelemaan itseään.
Vakuutusyhtiöillä on resurssit, data, asiantuntijat ja sidonnaisuudet. Vahinkoa kärsineellä on vain oma tapaus. Ja kun viranomainen sanoo “yksittäistapaus”, se tarkoittaa käytännössä: “Sinulla ei ole valtaa muuttaa tätä.””
Voiko tätä nykyistä järjestelmää korjata ja muuttaa? Sitähän tässä parhaillan yritetään jakaen tietoa todellisuudesta. Seuraava vaihe olisi, että aletaan viemään tapauksia yhtiökohtaisina väärinkäytösryppäinä. Kerätään siis riittävästi samankaltaisia tapauksia ja niitähän riittää.
Osoitetaan tapausten toistuvuus. Yksittäistapaus on helppo ohittaa. Kymmenen tapausta on jo häiritsevää. Sata tapausta on ilmiö. Tällöin paljastuu väistämättä järjestelmän oma todellisuus. Kun sama menettely toistuu eri ihmisillä, eri paikkakunnilla, eri yhtiöissä ja eri vuosina, kyse ei ole virheestä vaan toimintamallista. Se on luotu vuosikymmenien ainkana ja siihen linkittyvät muutkin tahot kuin vakuutusyhtiöt. Viranomainen voi väittää, ettei se tutki yksittäistapauksia, mutta se ei voi väittää, ettei se tutki ilmiöitä.
Toistuvuuden ja ilmiön todentamiseksi tarvitaan tarkka jokaisen yksittäistapauksen dokumentointi. Vakuutusyhtiö voi väittää mitä tahansa, mutta asiakirjat paljastavat totuuden. Aikajana, lääkärinlausuntojen ja päätösten ristiriidat, tietopyyntöihin vastaamatta jättäminen ovat todisteita. Kun dokumentteihin nojataan ison joukon osalta, ei asiaa voi jättää tutkimatta. Viranomainen voi väittää, ettei ota kantaa yksittäiseen tapaukseen, mutta se ei voi väittää, ettei ota kantaa asiakirjoihin. Entäpä kun viranomainen saa 100 tapausta samaan aikaan niputettuna?
Tietopyyntö viranomaiselta eli EOA:lta ja FIVA:lta: “Kuinka monta tapausta teillä on tästä yhtiöstä vuosilta 2018–2026?” “Kuinka monta niistä johti toimenpiteisiin?” “Kuinka monta koski menettelytapojen lainmukaisuutta?” Tietopyyntö tietosuojavaltuutetulta: ”Kuinka monta tietopyyntöä on tehty vahinkovakuutusyhtiöistä vuosilta 2018-2026 koskien lakisääteistä tapaturmavakuutusta?” Tietopyyntö on vahvin aseesi, kun vakuutusyhtiön toiminta korvauskäsittelyssä muuttuu epämääräiseksi – Toni Korhonen
Valittaminen. Oma neuvoni on olla valittamatta esim. FIVA:an tai EOA:lle, koska tiedän ettei seuraamuksia ole. Omat valitukseni teen vain siksi, jotta pääsen avaamaan blogiini niiden tarkoitusperiä ja osoittamaan konkreettisina esimerkkeinä saamani vastaukset.
Minulla menee ns. pata jumiin välittömästi, kun vakuutusyhtiöiden toimintaa puolustavat henkilöt ohjeistavat valittamaan ”Onhan sinulla valitusoikeus päätöksiin”. No, itse asiassa minulla ei ole enää sitäkään, sillä en saa saamiini lakisääteisiin korvauspäätöksiin valitusoikeutta. LähiTapiola on lain yläpuolella.
Samoin menee tunteisiin, kun joku ”kuntoutusalan ammattilainen”/ lääkäri ohjaa hakemaan työtapaturmaeläkkeen saajaa hakemaan KELAn sairauspäivärahaa tai työkyvyttömyyseläkettä eläkeyhtiöstä tapaturmavamman aiheuttamien oireiden vuoksi. Onko ”asiantuntijat” todellakin aivan kujalla vai ovatko hekin jo järjestelmän eli vakuutusyhtiön voitollisen tuloksen puolestapuhujia? Vieläpä ihmiset, jotka työskenetelevät verovaroista kustannettuina julkisella sektorilla. Eikö heidän tulisi nimenomaan olla mukana vaatimassa vahinkovakuutusyhtiötä korvaamaan lakisääteiset korvaukset, jolloin tavallinen kansakin voisi saada parempaa ja heille kuuluvaa vastinetta verorahilleen? Ei näitä lisääntyviä kustannuksia nykyisellä verokannalla enää kyetä edes kustantamaan. Siksi julkinen sektori ei kykene ohjaamaan oikeanlaisiin tutkimuksiin.
Kirjoittamani yli 150 artikkelia vakuutusyhtiöiden vakiintuneista korvauskäytännöistä ja muutoksenhausta lakisääteisen tapaturmavakuutuksen osalta ovat jo käytännössä paljastaneet koko järjestelmän ja siihen liittyvät sitä puolustavat tahot. Järjestelmän hampaisiin joutunut työssä terveytensä ja toimeentulonsa menettänyt on mahdottomassa tilanteessa. Tilanne on huomattavasti pahempi kuin Daavid vs. Goljat. Tämä ei ole vahinko tai sattumaa. Ihmisten tulisi nyt herätä ja alkaa vaatimaan muutosta. Pelkkä valittaminen tai kantelut eivät tuota mitään muutosta. Siksi perustetaan Työtapaturma- ja ammattitauti Ry – Toni Korhonen
Vakuutuslääkärit ja vakuutuslääketiede on jo jalkautunut myös Kelaan, eläkeyhtiöihin ja Valtionkonttoriin, sekä Käypä hoito-suosituksiin. Jalkautuminen jatkuu ja vakuutuslääkärit ovat osa myös yliopistollisten keskussairaaloiden lääkärikantaa. Miten sama lääkäri voi olla puoltamassa itselleen suoritettavaa leikkausta polvesta ja samaan aikaan hylkäämässä hoitavan lääkärin suositusta leikata saman vamman sisältävä polvi vakuutuslääkärinä leikkauksen ollessa tarpeeton? Nämä vakuutuslääkärit kusevat siis jokaisen muroihin, myös vakuutusyhtiöiden. He tekevät rahaa itselleen. Toiminta muuttuu hullummaksi ja kansalaisten verovaroista isoksi osaksi kustannettava julkinen terveydenhoito ollaan ajamassa tiensä päähän. Miksi? Vakuutusyhtiöt. Yksinkertainen vastaus.
Entäpä oma tapaukseni jatko? Odotan vastausta tietopyyntööni LähiTapiolalta. Lisäksi odotan vastausta eduskunnanoikeusasiamieheltä 06/2025 tekemääni kanteluuni koskien LähiTapiolan yli 3 vuoden ajan (2021-2024) tekemiä valituskelvottomia negatiivisia päätöksiä, joita aloin saamaan nyt vuonna 2026 uudelleen.
Teen tietopyynnön EOA:lle vedoten julkisuuslakiin:
“Kuinka monta kantelua on tehty LähiTapiolasta vuosina 2018–2026?”
“Kuinka moni näistä johti toimenpiteisiin?”
“Kuinka moni koski korvauskäsittelyn menettelytapojen lainmukaisuutta?”
“Kuinka monta kantelua koski tapaturmavakuutuslakia?”
“Kuinka monta kantelua on jätetty tutkimatta ja millä perusteella?”
Teen tietopyynnön myös Finassivalvontaan vedoten julkisuuslakiin:
“Kuinka monta valvontapyyntöä on tehty LähiTapiolasta 2018–2026?”
“Kuinka moni koski lakisääteistä tapaturmavakuutusta?”
“Kuinka moni johti valvontatoimiin?”
“Kuinka monta tapausta on luokiteltu menettelytapavirheiksi?”
“Kuinka monta tapausta on siirretty muille viranomaisille?”
LähiTapiolan johtoon kysymyksiä: Eikös se mennyt niin, että sitä saa mitä tilaa? Onko pöyristyttävää, että kansalainen tukeutuu lakiin ja vaatii sen noudattamista? Eikö pelota, miten kaikki toimintani tulee näkymään asiakasmäärissänne ja yhtiön tuloksessa? Kiitos edelleen yhtiönne juristille ja korvausneuvojallenne, että lähtivät vuonna 2021 vääristelemään todellisia toteutuneita tulojani ja vähentämään korvauksiani lisäten myös takaisinperinnän. Saatte nyt tekin lukea dokumentoidusti toiminnastanne ja veditte työntekijöidenne toiminnan seurauksena mukaan samalla kaikki muutkin vakuutusyhtiöt. Hyvä niin, sillä samassa veneessä olette. Muidenkin vakuutusyhtiöiden johtoryhmät ovat varmasti juristi-korvausneuvoja-akselinne toiminnasta mielissään ja ennen kaikkea siitä mitä tästä tulevaisuudessakin seuraa. Tieto lisää tuskaa ymmärrystä lisäten.
Luovuttaminen ei ole vaihtoehto.
-Toni
