Työtapaturma- ja ammattitautilaki määrittelee vuosityöansion, jonka pohjalta vakuutusyhtiössä lasketaan ansionmenetyskorvaukset ja tapaturmaeläke.
”Vuosityöansion määrittäminen
71 § Vuosityöansio
Vuosityöansiona pidetään vahingoittuneen työansioita vuositasolla vahinkotapahtuman sattuessa. Työansiot lasketaan vahingoittuneen vahinkotapahtuman aikaisista työsuhteista vahinkotapahtumaa edeltävän vuoden ajalta saatujen työansioiden perusteella.
Jos 1 momentin mukaan laskettu työansio poikkeaa vähintään 20 prosenttia vahinkotapahtumaa edeltävän kolmen kalenterivuoden ( vertailuaika ) työansioiden keskiarvosta, vuosityöansiona pidetään vertailuajan työansioiden ja 1 momentin mukaan lasketun työansion keskiarvoa.
Vertailuajan työansiot otetaan huomioon sen suuruisina kuin ne olisivat ilman niiden määrään vaikuttavia poikkeuksellisia syitä ja vuosittaiset työansiot korotetaan vahinkotapahtumavuoden tasolle työntekijän eläkelain 96 §:n mukaisella palkkakertoimella. Poikkeuksellisella syyllä tarkoitetaan perhevapaata, vuorotteluvapaata, varusmies- tai siviilipalvelusta, osa-aikaeläkkeellä oloa, sairauspoissaoloa, tilapäistä työttömyyttä sekä muuta näihin rinnastettavaa työansioihin ohimenevästi vaikuttavaa syytä. Työttömyyttä ei pidetä tilapäisenä sen työttömyyden määrän osalta, joka vahingoittuneella on vähintään ollut jokaisena vahinkotapahtumaa edeltävänä kolmena kalenterivuonna.
72 § Pysyvän muutoksen perusteella määräytyvä vuosityöansio
Vuosityöansio määräytyy tämän pykälän 2 momentin mukaan, jos 71 §:n 2 momentin mukainen työansioiden poikkeama johtuu pysyväksi arvioitavasta muutoksesta. Pysyvää muutosta arvioitaessa otetaan huomioon vahingoittuneen vahinkotapahtuman sattuessa tekemän työn kesto ja sen todennäköinen jatkuminen sekä muut työansioiden jatkuvuuteen vaikuttavat seikat.
Pysyvän muutoksen perusteella määräytyvä vuosityöansio lasketaan 71 §:n 1 momentin mukaan vahinkotapahtumaa edeltävän vuoden ajalta saatujen työansioiden perusteella. Jos nämä työansiot perustuvat merkittävässä määrin palkkiopalkkaukseen, arvioidaan vuosityöansio kuitenkin vastaavaa työtä tekevän henkilön keskimääräistä työansiotasoa vastaavaksi.”
Työtapaturmavakuutusyhtiö voi käyttää siis laskiessaan todellisia ja tulevaisuuden vuosituloja kolmen vuoden keskiarvoa. Eräässä parhaillaan käynnissä olevassa kiistassa vakuutusyhtiö on tehnyt nimenomaan näin. Vaikka kyseessä on pysyvä 100 % työkyvyttömyys, vakuutusyhtiö on saanut asialleen TAKO:n siunauksen ansionalenemankin osalta. Tottakai TAKO on syy-yhteyden ja vahingonkorvattavuuden kieltänyt ja yhtynyt vakuutusyhtiön kantaan ilman perusteluja. Mikäli asiassa jostain kumman syystä tuli tapaturmaeläkkeen osalta myöntävä päätös on vuosityöansio seuraavan riidan aihe. Tätä riitaa ei kuitenkaan tarvitse vakuutusyhtiön kanssa aloittaa, sillä tyytyessä vakuutusyhtiön päätöksen siirtyy puuttuva korvaus vahingon aiheuttajan korvattavaksi, koska kyseessä on tuottamus.
Todetun tuottamuksen ja syy-yhteyden perusteella vahingon aiheuttaja voi taas käyttää vastuuvakuutustaan korvaamaan työtapaturmavakuutuksesta saamatta jääneen ansionaleneman korvaamiseen. Vastuuvakuutuksenkin mukaisesti vuosityöansio on sen hetkiset ansioit ja määritellään työtapaturman aikaisen työn palkan, koulutuksen ja tulevaisuuden palkkakehityksen mukaan. Mitään kolmen vuoden historiaa tai uudelleen koulutuksia ei tapaturmain mukaisesti velvoiteta tai oteta huomioon. Korvataan 100 % se, mitä vahingoittunut olisi ilman sattunutta vahinkoa tulevaisuudessa tienaamaan indeksikorotukset huomioituna.
Vastuuvakuutuksesta ei kuitenkaan korvata vakuutetun tahallisesti aiheuttamaa vahinkoa. Mikäli vahinko on aiheutettu törkeällä huolimattomuudella, vakuutuksesta maksettavaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan jopa evätä. Tällä ei tietenkään ole vaikutusta vahinkoa kärsineen oikeuteen vaatia korvausta suoraan vahingon aiheuttajalta. Törkeänä huolimattomuutena pidetään toimintaa, joka on ollut lähellä tahallista menettelyä ja osoittanut häikäilemätöntä sekä välinpitämätöntä suhtautumista seurauksiin. Vakuutusyhtiöllä on kuitenkin näissä tilanteissa myös toissijainen vastuu vahingoista. Vakuutusyhtiö on vakuutetun eli vahingon aiheuttajan menettelystä huolimatta velvollinen korvaamaan vahinkoa kärsineelle sen osan korvauksesta, jota tämä ei saa perittyä vakuutetulta.
Työtapaturmakorvauksia vaatiessa tulee huomioida myös vanhenemisajat. Vastuuvakuutusasioissa tulee sovellettavaksi kaksi erillistä vanhentumisaikaa: vahingonkorvausoikeudellinen vanhentuminen ja vakuutusoikeudellinen vanhentuminen.
Vahingonkorvausoikeudellisella vanhentumisella tarkoitetaan aikaa, jolloin korvausta voidaan vaatia vahingon aiheuttajalta. Tässä tulee olla tarkkana, sillä ellei korvauksia ole vanhentumisajan sisällä vaadittu, vahinkoa kärsinyt menettää oikeutensa vaatia korvausta. Mikäli vanhentumisaika on kulunut umpeen, ei korvausta saa edes vastuuvakuutuksesta, koska vakuutus ei ole kattavampi turvaltaan kuin vahingon aiheuttajan korvausvelvollisuus.
Vahingonkorvaussaatavan vanhentumisen alkaminen määritellään siitä, kun vahinkoa kärsinyt on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta. Jos vanhentumisaikaa ei katkaista vaatimalla vahingon aiheuttajalta korvausta kolmen vuoden kuluessa, oikeus vahingonkorvaukseen on tällöin menetetty. Henkilövahingoissa vahingot eivät aina ilmene välittömästi esim. työtapaturman jälkeen. Esimerkiksi murtuman seurauksena voi kehittyä tekonivelleikkausta edellyttävä nivelrikko vasta jopa 10 vuoden kuluttua. Aivovammaoireen syy- yhteys vastuuvahinkoon voi selvitä vasta vuosien kuluttua eli oireet voivat kehittyä hyvinkin hitaasti. Tällöin vanhentuminen alkaa vasta ajankohdasta, jolloin on voitu perustellusti todeta vamman edellyttävän uusia toimenpiteitä tai oireet ovat syy- yhteydessä vastuuvahinkoon.
Työtapaturmien kohdalla ei siis ratkaisevaa ole vahingon sattuminen, vaan sen seurauksena syntyneiden erilaisten vahinkojen ilmeneminen vaadittaessa korvauksia vastuuvahingosta vanhenemisaikojen puitteissa. Mutta tämä ei ole vahingoittuneen huoli, vaan vahingon aiheuttajan, mikäli vahingon aiheuttaja haluaa hyödyntää ottamaansa vastuuvakuutustaan.
On myös tärkeää huomioida, että eri korvausaiheet voivat vanheta itsenäisesti. Esimerkiksi oikeus ansionmenetyskorvaukseen voi olla vanhentunut, vaikka vahinkoa kärsineellä on vielä oikeus vaatia korvausta samasta vahingosta aiheutuneesta pysyvästä haitasta tai hoitokuluista.
Vakuutusoikeudellinen vanhentuminen koskee vain vakuutettua. Eli vahingonaiheuttajan tulee ymmärtää ottamansa vastuuvakuutuksen korvattavuus ja siihen liittyvät määräajat. Vastuuvakuutuksen ottajan tulee esittää korvausvaatimus vakuutusyhtiölleen vuoden kuluessa siitä, kun sai tietää vahinkotapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Mikäli vakuutetun eli vahingon aiheuttajan oikeus hakea korvausta vakuutuksestaan on vanhentunut, ei tällöin vahinkoa kärsinyt saa korvausta riskienhallintatarkoitukseen otetusta vastuuvakuutuksesta. Vahingon kärsijä voi kuitenkin vaatia korvausta suoraan vahingon aiheuttajalta vahingonkorvauksen vanhentumisaikojen puitteissa.
Lakisääteinen työtapaturmavakuutus on korvauksiltaan ensisijainen, mutta vapaaehtoisen vastuuvakuutuksen kautta tuottamuksellisessa vahingossa vahingon aiheuttaja voi hakea korvauksia. Kielteiset vakuutusyhtiön korvauspäätökset eivät tulisi olla vahingoittuneen ongelma. Tämän vuoksi ei kannata vahingoittuneena lähteä muiden ottamista vakuutuspäätöksistä valittamaan, sillä tällöin asian käsittely viivästyy vedotessa valituksen alaisiin seikkoihin.
Muistakaa, että tuottamuksen ollessa kyseessä käytte vahingonkorvauskeskustelun vahingon aiheuttajan kanssa tarvittaessa käräjäoikeudessa. Toki vakuutuspäätösten odottelu ja kielteisistä päätöksistä valittaminen on edelleen oma valinta. Valittaminen ei ole edellytys, eikä kukaan voi kuitenkaan vaatia saadaksesi lain mukaiset korvaukset.
Eli otsikon kysymykseen tietävät vastauksen työtapaturmakorvauksia saaneet vahinkoja kärsineet. Ovatko he olleet tietoisia edellä mainitusta tai onko heitä neuvottu esim. ammattiliitoissa tai lakimiesten osalta oikein. Uskaltaisin väittää, että on lukematon määrä korvaustapauksia, joissa vahingoittuneet ovat saaneet ns. minimikorvaukset. Vanhentumisajat ovat useissa tapauksissa menneet umpeet ja jälkeenpäin näistä asioista kuultuna tieto lisää tuskaa kuulleessaan saamatta jääneistä korvauksista joihin oili ollut oikeus. Tässä on nyt artikkeli valmiina jaettavaksi, mikäli tunnet jonkun työtapaturman uhrin, joka on korvauksista joutunut taistelemaan.
Tiesitkö muuten, että työtapaturmalain mukainen työtapaturmaeläke on 85 % vakuutusyhtiön määrittelemistä vuosituloista ennen työtapaturmaa. Varsinaisen laskennallisen eläkeiän alkaessa korvaus laskee 70 %:iin. Tapaturmaeläke on ns. hyvätuloiselle huikean hyvä korvaus varsinkin varsinaisen eläkkeen alkaessa. Tähän eläkkeeseen ei vammautunut terveenäkään samalla palkkakehityksellä olisi tullut pääsemään. Vammautunut on oikeutettu myös työeläkkeeseen ennen työtapaturmaa päivää ansaittuun eläkkeeseen tapaturmaeläkkeen lisäksi, siltä osin mikäli se on pienempi kuin 70 % tapaturmaeläke eläkeiän alkaessa. Näitä kuvioita on siis myös syytä miettiä. Omalla kohdallani vakuutusyhtiön yläkanttiin vääristellyt todelliset toteutuneet työtuloni ovat eläkeiän alkaessa tulossa minulle kalliiksi. Onko tätäkään kukaan lainoppinut miettinyt?
-Toni