”Kuntoutettu terveeksi”: Vakuutusyhtiön vallankäyttö ja työkyvyn oikeudellinen arviointi

Tekoälyn tiivistelmä artikkelista:

”Ammatillinen kuntoutus näyttäytyy usein lakisääteisenä tukitoimena, mutta käytännössä se voi toimia mekanismina, jolla vakuutusyhtiö siirtää vastuun pois itseltään. Tapauksessa, jossa kuntoutus suunnitellaan ilman asianmukaista kuulemista, puutteellisin selvityksin ja sivuuttaen keskeiset lääkinnälliset arviot, kyse ei ole enää yksilön työkyvyn tukemisesta vaan hallitusta riskienhallinnasta. Erityisen ongelmalliseksi tilanne muodostuu, kun kuntoutuksen realistisuutta ei arvioida suhteessa vamman todellisiin rajoitteisiin, ja epäonnistuminen on ennakoitavissa jo lähtötilanteessa.

Kun kuntoutuksen jälkeistä selviytymistä työelämässä ei seurata, mutta samalla oletetaan täysi työkyky ja vähennetään korvauksia teoreettisten ansioiden perusteella, syntyy rakenteellinen epäsuhta. Yksilö kantaa seuraukset järjestelmän valinnoista, vaikka ei ole voinut niihin aidosti vaikuttaa. Tilannetta kärjistää se, että lakisääteisiä velvoitteita, kuten tulotason vakiinnuttamista koskevaa päätöstä, ei tehdä ajallaan.

Kokonaisuutena kyse ei ole yksittäisestä virheestä vaan toimintatavasta, jossa muodollinen lain noudattaminen peittää alleen sen alkuperäisen tarkoituksen: turvata vahingoittuneen toimeentulo ja realistinen mahdollisuus selviytyä työelämässä.

Juridisesti kyse on oikeusturvan, kuulemisoikeuden ja yhdenvertaisen kohtelun järjestelmällisestä heikentämisestä lakisääteisen vakuutuksen piirissä.”

★★★★★★★

Kun vakuutusyhtiö Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesti alkaa uudelleenkouluttamaan työtapaturman uhria tai ammattitautiin sairastunutta, on vakuutusyhtiön tavoitteena saada korvausvelvollisuutensa loppumaan tai korvausvelvollisuuden tuomat kuluerät pienennemään. Ammatillisen kuntoutuksen tulee sellaisten työssä vammautuneiden tai sairastuneiden kohdalle, joilla on työkyvyttömyyden aiheutuessa ollut vakuutusyhtiön kriiteereissä liian korkeat tulot tai henkilön iän puolesta uudelleenkouluttaminen katsotaan järkeväksi. Yli 50-vuotiasta ei enää kannata edes yrittää uudelleenkouluttaa uuteen ammattiin.

Ammatillinen kuntoutus tulee työtapaturmalain mukaisesti olla realistinen ja tukea työkykynsä osittain menettänyttä päästä takaisin työelämään. Samoin kuin KELAn tai eläkevakuutusyhtiön ammatillisen kuntoutuksen tarkoitus. Ero vahinkovakuutusyhtiön työtapaturmalain alaiseen ammattilliseen kuntoutukseen on kuitenkin selkeä.

Työtapaturmalain alaisen ammattilisen kuntoutuksen onnistumista, etenemistä tai sen jälkeistä uudessa ammatissa pärjäämistä harvemmin seurataan vahinkovakuutusyhtiön toimesta. Tämä perustuu siihen, että vakuutusyhtiö käytännössä päättää sen onnistumisesta jo etukäteen. Eli keskeyttäminen tai toteaminen, ettei uudessa koulutuksessa pärjää, ei ole vaihtoehto vakuutusyhtiölle. Näennäisesti vakuutusyhtiö on tapaturmalain mukaisesti hyväksyttänyt esittämänsä ammatillisen kuntoutuksen toteutuksen Takossa ja saanut sieltä siunauksen.

Kuntoutusselvitys ennen esitystä Takoon on usein tehty vajavaisesti ja vakuutusyhtiön valitseman yhteistyökumppaninsa toimesta. Vammautuneelle ei anneta useinkaan mahdollisuutta kuulla Takoon lähetettyä esitystä, koska vedotaan vammautuneelle myönteisestä ratkaisusta. Näin asian käsittelyn ei kuuluisi mennä. Kuuleminen on perusoikeus ja vakuutusyhtiön lakisääteinen velvollisuus se tehdä. Kysymys on vammautuneen loppuelämää määrittelevästä koulutuksesta, sekä hyvin usein työkykynsä menettänyt on tietämättömänä siitä, että ammatillisen kuntoutuksen jälkeen ns. ”tervehtyy” ja siirtyy 100% työkyvyttömästä 100% työkykyiseksi. Työmarkkinatilanne katsotaan aina vakuutusyhtiön silmin suotuisaksi, oli sitten pandemia, sotatila, poliittinen kaaos, suurtyöttömyys tai mikä tahansa. Vamman tai sairauden vaikutuksella työnhakuun ei katsota olevan vaikutusta, ei myöskään iällä tai sillä, ettei ole alan työkokemusta.

Kun vammautunut ei pärjää ammattilisessa kuntoutuksessa tai hän ei pärjää uudessa ammatissa, ei vahinkovakuutusyhtiötä kiinnosta. Ammatillisen kuntoutuksen jälkeen on työtapaturmalain mukaisesti 6 kk aikaa työllistyä ja uudelleenkoulutettu saa 6 kuukauden ajan tapaturmaeläkettä. Mikäli hän ei työllisty, syyllä ei ole väliä. Ei, vaikka kyseessä olisi ammatillisen kuntoutuksen aiheuttaneen terveydellisen syyn paheneminen. Teoriassa kyllä, käytännössä ei.

Vammautunut on huijattu tilanteeseen, jossa vakuutusyhtiö lähtee vähentämään korvauksia. Vakuutusyhtiö on omasta mielestään korvannut ison osan loppuelämän korvauksista pelkästään ammatillisella kuntoutuksella ja vakuutusyhtiö vetoaa lakisääteiseen oikeuteensa vähentää tapaturmaeläkkeestä uuden ammatin tilastollisen teoreettisen alkupalkan. Eli työllistyt tai et. Mikäli työllistyt vähennysmäärää verrataan todelliseen tuloon eli et voi tienata vähempää kuin teoreettinen tilastollinen alkupalkka uudessa ammatissa. Kolmen vuoden jälkeen vertailuun tulee ammattialan tilastollinen teoreettinen keskipalkka. Miten voi selvittää työkyvyn ja pärjäämisen uudessa ammatissa ellei työllisty? Kertokaa nyt joku viisaampi. En uskonut tämän yhtälön olevan totta, mutta näin se tapaturmaeläkettä saavien kohdalla vain menee, mikäli ammattiliseen kuntoutukseen joutuu.

Vakuutusyhtiön tulee kolmen vuoden kuluttua ammatillisen kuntoutuksen loputtua määrittää uudelleenkoulutetulle vakiintunut keskitulotaso. Se tehdään joko uuden ammattialan 3 vuotisen teoreettisen tilastopalkan mukaan tai sitten uudelleenkoulutetun työllistyttyä hänen kolmen vuoden vakiintununeen ansiotasonsa mukaan. Tällöin vakuutusyhtiön tulee antaa päätös toistaiseksi voimassa olevasta tapaturmaeläkkeestä vakiintuneen tulotason mukaan.

Mikäli siis työllistyy, on kyse ansionaleneman kohdalla vertailussa todellinen vuosipalkka vs. vuosittain indeksikorotettu tapaturmavuoden vuositulo pyöristyen lähimpään 5 prosenttiin. Eli tällöin uudelleenkoulutetulle maksetaan ansionalenemaa 100 %:sta. Ellei ole työllistynyt, maksetaan 3 vuoden teoreettista tuloa ammattialalla vs. 85 % tapaturmaeläke ja niiden erotus pyöristyen lähimpään 5 prosenttiin. Siis teoriassa näin. Mutta turha kuvitella, että korvausten saaminen huijattun ammatillisen kuntoutuksen jälkeen olisi taattua. Vakuutusyhtiö tekee kaikkensa laskeekseen korvausten tasoa, jolloin se se tuhoaa samalla lakisääteisten indeksikorotusten vaikutuksen. Keinoja heillä riittää.

Kuulostaako reilulta? Hakeutua yhteiskunnan pyörittämään koulutukseen ja kouluttautua samalla tapaturmaeläkekorvauksella mahdollisesti täysin väärään ammattiin. Ammattiin, jota jo opiskellessaan tietää ettei siinä tule pärjäämään. Tai tietäen ettei ikinä työllisty kyseiseen ammattiin vanhempana ihmisenä, ilman alan työkokemusta työtapaturmavamman tai ammattitaudin edelleen haitatessa elämää? Ja vakuutusyhtiö on muka tehnyt sinulle palveluksen ja suorittanut vakuutusehtojen mukaisen korvauksen korvaten 100 % aiheutetun vahingon.

VMP sanottiin aikoinaan. Eikä sillä tarkoitettu Varamiespalvelua. Tai sitten tarkoitettiin. Mikään vakuutusehtojen mukainen korvaus ei voi olla oletus missään vakuutuksessa ja olla konkreettisesti toteutumatta ja vakuutusyhtiön niin väittäessä. Ei voi antaa ehdollista 100 % korvausta korvaamatta mitään. Sama kun kolarissa lunastuskuntoon tuhoutunut 70 000 euron arvoinen menopeli korvattaisiin 1200 euron arvoisella ruosteisella 20 vuotta vanhalla romulla ja vakuutusyhtiö toteaisi, että kyllähän tuon voi sinulta joku joskus ostaa 70 000 eurolla. Ammattillinen kuntoutus eli uudelleenkoulutus on täysi kusetus.

Minä olen tästä edellä kirjoitetusta konkreettinen esimerkki. En kykene silmävammaisena tekemään silmätarkkaa työtä ja vakuutusyhtiö päätti kouluttaa minut monimuodossa liiketalouteen ja erikoistumaan digitaaliseen markkinointiin. Iiriksen eli Näkövammaistenkeskusliiton kuntoutusjaksoa ja sen kuntoutuspalautetta vuodelta 2015 ei huomioitu päätettäessä ammattilisesta kuntoutuksestani. Se jätettiin lähettämättä Takoon, minulle siitä kertomatta. Ei auttanut, että opiskeluaikana ilmoitin, etten pärjää opiskelussa silmäsäryn vaivaamana ja anoin myös lisäaikaa opiskeluille.

Valmistuin 06/2020 ja työllistyin eri töihin kuin uudelleenkoulutukseni mukainen ammatti, koska tulevaisuutta digitaalisen markkinoinnin alalla ei voinut olla. Työ olisi ollut jatkuvaa näyttöpäätetyötä ja lisäopiskelua. Enhän edes olisi silmävammaisena päässyt terveystarkastuksesta läpi. Oli vielä korona-aika, jolloin työllistyminen oli suljetun yhteiskunnan takia erittäin vaikeaa. Tämähän oli täysin normaalia vakuutusyhtiön mukaan.

Pääsin töihin aikaisemman työhistoriani kautta saadun osaamisen perusteella täysin eri hommiin kuin liiketalouden ja digitaalisen markkinoinnin alalle. Lähdin kokeilemaan, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut.

En pärjännyt työtapaturmassa aiheutuneen silmävamman aiheuttamien ongelmien vuoksi uudessa työssäni 100 prosenttisesti. 60 prosenttisesti siihen kykenin. 60 prosenttista työaikaa myös kokeiltiin vakuutusyhtiön myöntämänä hetki ja kokeilu oli onnistunut. Vakuutusyhtiön mielestä osa-aikaisuus ei ollutkaan kaikkien osapuolten mielestä onnistuneen kokeilujakson jälkeen vaihtoehto, koska olisin tullut liian kalliiksi ennakkoon budjetoituihin korvauskuluihin nähden. Jouduin takaisin 100 prosenttiseen työaikaan ja yrittämään pärjätä väkisin uudessa ammatissani viikko kerrallaan ajatuksella.

Nyt reilun viiden vuoden aikana olen ollut yli 300 vrk sairauslomalla vasemman silmän säryn vuoksi tehdessäni vakuutusyhtiön silmäortopedin mielestä työtä, johon olen 100 % työkykyinen. Olen käynyt yli 60 kertaa silmätutkimuksissa, psykiatrilla, psykologilla, kipuklinikalla, kipupsykologilla, psykoterapeutilla. Vakuutuslääkärin mukaan olen 100 % työkykyinen uuteen ammattiini.

Vakuutuslääkärinä toimiva silmäortopedi hylkää aina vasemman silmän särystä aiheutuneen sairauslomat. Saan kuitenkin kaikki silmätutkimukset, lääkkeet ja silmälasit työtapaturmalain mukaisina korvauksina. Lisäksi sain mm. kipupsykologille maksusitoumuksen useaan käyntiin. Töitäni on räätälöity 50 % vähemmän silmätarkkaa työtä sisältäväksi. Mutta silmäortopedin mielestä olen 100 % työkykyinen, eikä silmäsärystä voi enää koskaan aiheutua sairauslomaa. Ei, vaikka psykiatri kirjoitti lausuntoonsa, että sama silmäkivun tuntemus aiheutuu myös stressistä eli aivot antavat saman kivun tuntemuksen niin stressistä kuin silmätarkasta työstä.

Kävin viime viikolla Tyksissä työkyvyn arvioinnissa ja tällä viikolla psykologin juttusilla. Olin myös jälleen kaksi päivää sairauslomalla silmän laajennustipan vaikutuksen alaisena. Kipu kävi jälleen sietämättömäksi. Toukokuun alussa on Tyksissä lääkärissä käynti ja siitä parin viikon päästä moniammatillinen arviontikokous työkyvystäni nykyisessä työssäni. LähiTapiola ei ole koskaan tehnyt tapaturmalain velvoittamaa selvitystä pärjäämisestä ammatillisen kuntoutuksen jälkeisessä työssäni. LähiTapiola ei ole myöskään tehnyt korvausmerkintöihinsä itsensä kirjaamaa lakisääteistä kolmen vuoden jälkeistä ammatillisen kuntoutuksen jälkeistä tulotason vakiintumispäätöstä toistaiseksi voimassa olevalla eläkepäätöksellä. Tuo kirjattu päivä oli 23.6.2023. Kohta siitäkin on kolme vuotta.

LähiTapiola muuten määritti pysyvän haitan haittaluokaksi 2 vuonna 2015. Nyt kun silmästä aiheutunut haitta selkeästi on korkeampi kuin tuo 2/20, antoi LähiTapiola lopullisen päätöksen haittaluokan vakiintumisesta luokkaan 2 kymmenen vuotta myöhemmin. Ilman kuulemispyyntöä tietenkin. Ilman pyyntöä käydä lääkärissä hakemassa lausuntoa silmävamman tilasta nykyään. En jaksanut valittaa. En edes muista oliko kyseessä valituskelvoton päätös, mutta muistaakseni päätös tuli heti kun vakuutusoikeus antoi kielteiset päätöksensä.

Voisin kirjoittaa kirjan kaikista laittomuuksista mitä LähiTapiola on omassa korvauskäsittelyssäni tehnyt. Sitä ennen dokumentoin kaikki nämä laittomuudet blogiini jokaisen halukkaan luettavaksi. Niille jotka eivät uusina lukijoina vielä tiedä, niin alun perinhän minulle ei vakavaa silmävammaa 12/2013 vakuutuslääkäreiden mukaan työttapaturmassa edes aiheutunut. Voitin kiistan Tamlassa 2015 lopussa ja sain lakisääteiset tapaturmalain mukaiset korvaukset. Nyt kyseisiä korvauksia on ajettu systemaattisesti alas, vaikka silmävamman oireet vain lisääntyvät ja elämisen laatu laskee vuosittain.

Olenko ollut tyhmä, koska olen yrittänyt kivusta huolimatta pysyä työelämässä? On ollut pakko. Ei ole annattu vaihtoehto. Menisinkö osa-aikaiseen työhön työtapaturman aiheuttaneen terveyden menettämisen vuoksns. omakustanteisesti? Keräten pienempää eläkekertymää? Ja tällöin vakuutusyhtiö hyötyisi tästä taloudellisesti olemalla maksamatta lakisääteisiä korvauksia.

Nyt alkaa pikku hiljaa virta ja jaksaminen loppua. Näin käy jokaiselle vastaavaan tilanteeseen joutuvalle. Vakuutusyhtiö pyrkii ensin tekemään työssä työkykynsä menettäneestä terveen ja sen jälkeen ajaa vammautuneen tilanteeseen, jossa korvauksia ei tarvitse enää lopulta maksaa senttiäkään. Ei tästä kuviosta kerrota todellakaan tapaturmaeläkkeen saajalle etukäteen. Vakuutusyhtiön korvausneuvojat ovat mielin kielin kannustamassa uuteen koulutukseen ja mikäli opiskelupaikkaa ei tahdo löytyä alkaa uhkailu myönnettyjen korvausten menettämisestä myötävaikuttamiseen vedoten. Eli vammautunut tai sairastunut ei muka halua opiskelemaan tai tahallisesti yrittää estää pääsyn opiskelemaan. Pääosin jokainen tajuaa kokonaisuuden vasta jouduttuaan vedätyksen kohteeksi.

Tämä ei ole lakisääteiseen sosiaaliturvaan kuuluvan tapaturmavakuutuksen tarkoitus. Tapaturmavakuutuksen on korvattava vakuutusehtojen mukaisesti. Julkista valtaa käyttävä vakuutusyhtiön henkilöstö käsitellessään lakisääteisiä korvauksia ovat säälittömättömiä edustamansa pörssiyhtiön paremman tuloksen eteen kaikkensa tekeviä heikommassa asemassa olevan kustannuksella. Kukaan ei heitä todellisesti valvo, eikä seuraamuksia ole.

Alla linkit aiheeseen liittyen aiemmin kirjoittamiini artikkeleihin:

Avaan kuvallisin dokumentein oman työtapaturmani korvauskäsittelyä LähiTapiolassa – Toni Korhonen

Tapaturmalain mukainen ammatillinen kuntoutus/ uudelleenkoulutus on suuri vedätys. Uusi koulutus tekee vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan terveeksi – Toni Korhonen

Ammatillinen kuntoutus eli uudelleenkoulutus – Toni Korhonen

-Toni