Artikkelini Tein 4 kpl tutkintapyyntöjä/kanteluita eduskunnan oikeusasiamiehelle ja yhden oikeuskanslerille – Toni Korhonen jatkumona minua alkoi kiinnostamaan enemmänkin nimenomaan tutkimatta jätetyt päätökset oikeusasiamiehen toimesta. Tutkimatta jätetyt päätökset ovat nimetty salaisiksi vedoten Lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta
”25 § (23.6.2005/495) Salassapito- ja luokitusmerkintä
Viranomaisen asiakirjaan, jonka viranomainen antaa asianosaiselle ja joka on salassa pidettävä toisen tai yleisen edun vuoksi, on tehtävä merkintä sen salassa pitämisestä. Asianosaiselle on annettava tieto hänen salassapitovelvollisuudestaan myös silloin, kun salassa pidettäviä tietoja annetaan suullisesti.
Merkintä voidaan tehdä muihinkin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin asiakirjoihin. Salassapitomerkintä tehdään merkitsemällä asiakirjaan ”SALASSA PIDETTÄVÄ” ja ruotsiksi ”SEKRETESSBELAGD”. Merkinnästä tulee käydä ilmi, miltä osin asiakirja on salassa pidettävä ja mihin salassapito perustuu. Jos salassapito perustuu säännökseen, jossa on vahinkoedellytyslauseke, merkintä voidaan tehdä kuitenkin niin, että siitä ilmenee vain se säännös, johon salassapito perustuu. Kun asiakirjan tai siinä olevien tietojen salassapidolle ei enää ole perusteita, merkinnän poistamisesta tai muuttamisesta on tehtävä merkintä asiakirjaan, johon alkuperäinen merkintä on tehty. Merkinnän asianmukaisuus on tarkistettava viimeistään asiakirjaa ulkopuoliselle annettaessa. (9.8.2019/907)
Turvallisuusluokkaa koskevan merkinnän tekemisestä säädetään julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa. (9.8.2019/907)”
Merkintä päätöksessä: SALASSA PIDETTÄVÄ JulkL (625/1999) 24.1 §:n 25 k
24 § 1 momentti sisältää siis poikkeuksia asiakirjojen julkisuudesta, eli se luettelee, milloin viranomainen voi salata asiakirjan.
25 kohta (merkintä “25 k”) tarkoittaa tätä listauksen 25. alakohtaa eli ”
”25) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai työhallinnon henkilöasiakkaasta sekä tämän saamasta etuudesta tai tukitoimesta taikka sosiaalihuollon palvelusta tai työhallinnon henkilöasiakkaan palvelusta taikka tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka tietoja henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä ja suuntautumisesta; (11.12.2002/1060)”
Tulemme jälleen samaan oikeusvaltiolliseen ongelmaan. Lakien tulkinta ja niiden noudattaminen on täysin virkamiesasemaa vastaan nostetuissa kanteluissa tai tutkintapyynnöissä sovellettavissa siten, ettei asia ns. ”leviä” kansalaisten tietoon tutkimatta jätetyistä kanteluista. Tämän päättävät viranomaiset. Viranomaisasemaan pääsemiseksi tarvitaan tottakai suhteet ja suosittelijat. Tutkimatta jätetyt kantelut halutaan tottakai salata ja näin ollen samoista laittomuuksista tehtaillaan ajan saatossa täysin turhia järjestelmää kuormittavia kanteluita vääryyttä kokeneiden kansalaisten toimesta. Tutkimattajättämispäätöksestäkin saattaa olla mahdollisuus valittaa. Tottakai sekin siis voidaan tehdä väärin perustein ja aina tietysti ”vahingossa”.
Miksi näin toimitaan? Koska tietyt asiat on pakko salata niiden järjettömyyksien ja laittomuuksien mukaan. Eikö olisi kaikkien etu saada nähdä konkreettisia päätöksiä tutkimatta jättämisistä ja lain tulkitsemisesta? Järjestelmän toimintaa ei valvota, eikä luonnollisesti kukaan myöskään tutki kanteluiden yhtenenväistä tutkintalinjaa. Voidaan siis luoda vakuutusyhtiöiden tapaan omat tulkinnat ja käytännöt tukemaan virkamiesverkoston keskinäistä suojelua. Tamlan ja vakuutusoikeuden kokouspöytäkirjat ja muistiinpanot päätöksiä tehtaillessa ovat automaattisesti 80 vuotta salassa pidetäviä. Niitä ei edes asianosaiselle näytetä. Ymmärtäähän sen miksi.
Miten oikeusasiamies liittyy päätöksen teossa tähän oikeusasiamiehelle tehtyyn kanteluun, johon artikkelissani viittaan? Ei käytännössä mitenkään. Apulaisoikeusasiamiehen pyynnöstä kyseisen tutkimatta jättämispäätöksen on antanut esittelijäneuvos. Valittaminen kyseiselle kaverille eli eduskunnan oikeusasiamiehelle ei siis onnistukaan, koska asian ”tutkivat” aina ns. etupeltoon todennäköisesti jalansijaa oikeusmaailmaan havittelevat alan opiskelijat tai keltanokat. Heillä ei ikävä kyllä ole asioihin riittävää näkemystä ja osaamista. Toinen vaihtoehto on uralleen jämähtänyt mähmäisen toimintatavan omaksunut ja sitä puoltava elämäntapaoikeusseppä. Luottomies. Vai siis luottohenkilö. Kari Ketonen on luottomies, eikä liity näihin kuvioihin mitenkään. Ainakaan toistaiseksi. Uskon niin. Mutta toisaalta jos liittyisi, niin sitten ehkä vähän enemmän ymmärtäisin tarkoitusperiä toiminnassa.
Joka tapauksessa siis kuvio on sama kuin Tamlassa ja Vakuutusoikeudessa. Valmistelijat ja esittelijät ilman riittävää kokemusta ja kokonaisymmärrystä päästetään suoraan koulun penkiltä leikkimään oikeusoppineita. Asiat joiden kanssa he pääsevät ”opettelemaan” ovat asianosaiselle valituksen tehneelle valituksia lopun elämän jatkosta, oikeuden toteutumisesta.
Omassa riidassani olen keskustellut puhelimitse molempien tahojen edustajien kanssa eli esittelijöiden ja valmistelijoiden. Puhelinkeskustelujen perusteella huomasin nopeasti, että mihinkään ei vastausta saa, eikä kokonaisuuden tajua kyseisillä kavereilla ollut. Mainitsivat jopa asian viivästymiseksi kiireen tai valtavan määrän dokumentteja. Miten asiasi voidaan tällöin pelkkien asiakirjojen perusteella edes ymmärtää oikein? Varsinkin mikäli kysymyksessä on ns. ennakkotapaus.
Useasti kyseessä ovat loppuelänä korvaukset arvoltaan jopa miljoonia euroja, jotka vakuutusyhtiö haluaa sysätä yhteiskunnan maksettavaksi. Juurikin siitä syystä, koska vakuutusyhtiö on aina lähtökohtaisesti oikeassa työtapaturma- ja ammattitautien muutoksenhakuinstanssien näkökulmasta. Ei muutoksenhakuun voi palkata oikeusvaltion periaatteita ajavaa puolueetonta henkilöä. Eikä hän tosin haluaisi asiaan sotkeutuakaan, mikäli tekee työtään oikeuden toteutumisen ja läpinäkyvyyden eteen perustellen näkemyksensä aukottomasti. Palkkauskin sen kertoo, ettei noihin hommiin lähde kuin koulutuksen saaneet tai koulutuksensa puolivälissä olevat väliinputoajat. En millään jaksa uskoa, ettei oikeusoppineiden koulutuksessa käydä läpi näitä ”onhan teillä tietysti uravaihtoehtona nämä instanssit”, mikäli moraalinne ja arvomaailmanne sen kestää.
Oikeusasiamies ei voi muuttaa, eikä kumota vakuutuslaitoksen päätöksiä. Miksi sitten valitan? Kuten itsekin totesin, valitan vain ja ainoastaan siksi, jotta voin saamillani vastauksilla todistaa myös sen, että tämäkin läpimätä instanssi on täysin turha ja tukee ihmisoikeuksien polkemista. Tästä innostuneena teen lupaamani uudet tutkintapyynnöt ja palaan saamiiini vastauksiin artikkelin muodossa.
Tiesitkö, että oikeusasiamiehen ratkaisuissa tutkintapyynnön tutkimatta jättämisessä vedotaan usein vakuutuslaitoksen omiin huomioihin ja perusteluksi saattaa riittää, että vakuutuslaitos on itse omatoimisesti myöntänyt päätöksessään olleet puutteet. Toistan edelleen: Turha tapella instansseissa, jotka eivät anna laittomuuksista rangaistuksia ja sallivat saman toistumisen jatkossakin pystymättä vaikuttamaan asioihin. Moni tapaturma- ja ammattitautilakia koskeva valitus lain rikkomisesta ei saa jatkovalituslupaa korkeinpaan oikeuteen. Tämän vakuutuslaitokset tietävät jo etukäteen, joten nämä ilman käräjä-, hovi- ja korkein oikeus tuomioistuimia vakuutusoikeuteen päättyvät riidat ovat heille tie loputtomaan mielivaltaan yhtiön voiton kasvattamiseksi.
Suomi on valittamisen ja jonottamisen luvattu maa.
-Toni
